Elinvoimaa elimestä

Epäilemättä Parnasson  vaikutusvaltaista blogia seurataan koska veljemme komiteassa ovat päättäneet totaalisesti varautua puolustamaan kaikkea kaunista ja hyvää yksilön nousevaa ääntä vastaan.

http://www.valtioneuvosto.f...


Viime syksystä saakka on Sitran organisoimana pari sataa vaikuttajaa kokoontunut useaman kerran etsimään Suomen "elinvoimaa". Loppuraportti lienee odotettavissa ensi kuussa.

Tässä esimerkkinä A:lla alkavat osallistujaluetttelosta:

Metropoliitta Ambrosius Suomen ortodoksinen kirkko
Aho, Esko Nokia Oyj
Ahonen, Jouko Paperiliitto ry
Ahtela, Jukka Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Ahti, Vuokko Aseman lapset ry
Alahuhta, Matti Kone Oyj
Ala-Pietilä, Pekka Blyk Services Oy
Alho, Jukka Itella Oyj
Apunen, Matti Aamulehti Oy
Aula, Maria Kaisa Lapsiasiavaltuutetun toimisto

http://www.elinvoimanlahtee...

Muutosta ei voi tilata

Rehelliset sielut muistavat, että ensimmäiset muutoksen äänet nousivat kirkon piiristä mm. DDR:ssä.

"Muutosta ei voi tilata", kirjoittaa Espoon seurakuntien hallintojohtaja Markku Porvari tänään ESSE-lehden pääkirjoituksessa. "Jeesuksesta lähtien voimakkaita muutoksia on tapahtunut noin 500 vuoden välein", hän jatkaa.

"Viimeisin suuri muutos on 1500-luvulla tapahtunut reformaatio. Kun muutos on tapahtunut, vanha ei ole kokonaan kadonnut, vaan uutta on syntynyt vanhan päälle. Nyt olisi aika muutokselle. Kun vanhaa maailmaa leimasi ylhäältä alas toteutettava kontrolli, uutta leimaa alhaalta ylös toteuttava malli."

"Ne, jotka ovat seuranneet heikkoja signaaleja, ovat todenneet, että on syntymässä uusi käsitys kirkosta. sisältö syntyy kaikilla mantereilla, kaikissa kirkkokunnissa ja kaikilla tasoilla maallikoista kirkon hengellisiin johtajiin.", päättää Porvari kirjoituksensa.

Mutta kaikilla ei ole kiire mukaan muutokseen. Vilkaiskaanpa vaikka päivän Ilta-Sanomia: luulisi että talvisotaa käytiin viime viikolla.

Mäntsälän kapinan synnyttämä ja tammikuun kihlauksen pyhittämä IS pärjäisi hyvin jos nimettäisiin Euroopan fasistisinta lehteä. Muut palkintosijat menisivät entiseen Itä-Eurooppaan, ellei sitten Suomen Kuvalehti yllättäisi.

”Enemmistöön kuuluvat muodostavat pelkällä olemassaolollaan uhan vähemmistöön kuuluville”, tätä suomalaisen älymystön sekä sisä- että ulkopoliittista probleemia on myös kirjailija Sofi Oksanen menestyksellä soveltanut ”ryssät haisee” romaaneissaan.

Pakkaspäivänä

"Kirvespappi" Markku Suokonautio painotti HS:n yleisönosastossa 23.12.09 (teksti kokonaisuudessaan ohessa) jokaisen omakohtaista vastuuta muutoksen tekemisessä.

Kanadassa kauan vaikuttanut Suokonautio joutui kiertämään vuosikaudet seurakuntia matkalaukun kanssa vakituisen työn perässä, kunnes Sonkajärven seurakuntalaiset valitsivat hänet sielunpaimenekseen - ja tekivät sen vastoin kirjanoppineiden kirkkoneuvoston suositusta!

Olen istunut monet kerrat pikkupoikana saman yläsavolaisen kirkon kovalla puupenkillä äidin vieressä kauhistelemassa mitä pahaa kylän ihmiset olivat mahtaneet tehdä koska saarnastuolista syydettiin taivaan kirousta heidän niskaansa.

Myöhemmin muistan ihmetelleeni Suokonaution tavoin valkoisten edessä polvistelevaan Tiernapoikien mustaan murjaaniin sisältyvää rasismia.

Mitä jos emme tänä jouluna syyllistäisi?

Niin se tuli tänäkin vuonna. Kaikesta huolimatta. Oli lama, sikaflunssa, ilmastouhka tai mikä tahansa. Oli maa mustana tai lunta tulvillaan, oli lämmintä ja lauhaa tai paukkuvat pakkaset. Ainahan se tulee. Joulu.

"Humpuukia koko juttu!", huudahtaa joku Charles Dickensin saiturin tavoin. Pakanallinen kulutusjuhla. Rääkätyillä sikaparoilla elostelu. Viinoilla läträäminen niin, että muu perhe lähtee pakkaseen pakoon. Rasistisella Tiernapojat-laulunäytelmällä iloittelu. Ei näet ole kovin tasa-arvoa edistävää, kun mustaihoinen kumartaa polvillaan valkoihoista. Aivan puistattaa ja pöyristyttää!

Kuinka sokeita me joillekin perinteillemme olemmekaan ja älähdämme, jos joku niitä arvostelee.

Toisaalta kritisoidessa on hyvä muistaa, että olemme mestareita itsemme ja toistemme syyllistämisessä. Eihän kirkonkaan vuosisatainen työ ihan hukkaan ole mennyt. Kuinka moni meistä kokee omakseen Kiven huudahduksen "syntinen, saatana, kurja"?

Toki vääryydet ja vääristymät on korjattava. Ehdottomasti. Ja välittömästi. Ihmisarvoa alentavaa ja loukkaavaa käyttäytymistä ei tule hyväksyä.

Rakkaus on joskus luja ja ehdoton. Mutta entäs jos tänä jouluna emme syyllistäisi toisia emmekä itseämme? Julistaisimme eräänlaisen aselevon. Toivoisimme vain, että tuo jouluevankeliumin kohta toteutuisi ainakin meidän omassa elämässämme: "Maassa rauha, ihmisillä hyvä tahto!"

Eräässä englanninkielisessä laulussa ovat sanat: Let there be peace on earth and let it begin with me (Olkoon maailmassa rauha ja alkakoon se minusta). Näinhän se on, ja näinhän se vain voi olla. Minusta sen on alettava. Mutta siitä on hyvä alkaa, se ei ole kaukana. Niinpä tänä jouluna aloitamme itsestämme ja annamme joulun rauhan ja hyvän tahdon levitä meistä toisiimme ja muuhun luomakuntaan. Sikaflunssa ei tartu kaikkiin, mutta tämä tarttuu ja leviää. Ellet usko, kokeile!

Jouluna saa hymyillä ja olla ihan aidosti iloinen.

Joulun hyvää tahtoa ja rauhaa toivottaen,

MARKKU SUOKONAUTIO SONKAJÄRVI

Tulevasta maailmasta

Tietyssä kehitysvaiheissa olevissa yhteiskunnissa on maahanmuuton seurauksena havaittu kantaväestön itsetunnon kohentumista; onhan mukavaa huomata olevansa suosittu. "Viehätysvoima on sitä että osaa kuulla myöntävän vastauksen vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystäkään", kirjoitti Albert Camus. Kielet ovat opittavissa, äidinkieleen synnytään.

Läntinen historia on ollut älyn jättiläisten taistelua, kirjoittavat lisäksi mm. Vaclav Havel ja Lennart Meri. Ajattelun 'laadulliset' erot tasoittuvat kuitenkin koko ajan sillä enää ei hyväksytä filosofisia yli-ihmisiä, vaan kuka hyvänsä voi kehittyä filosofiksi. Ideologioiden törmäyksestä voittajaksi ei selvinnyt ateismi, vaan eksistentialistinen ihmisluonteen paljastuminen. Kieli ensisijaisena turvana, ruotsi Suomessa?

Jokaisella on oikeus loukkaamattomaan ihmisarvoon, niin maalaislapsella kuin kaupunkilaisellakin. Helsingin median suursuosikki Miina Äkkijyrkän lehmät käänteisenä esimerkkinä. Teologikirjailija Jaakko Heinimäen uutuuskirjassa Miina kertoo hullaantuneena ihannemaastaan Intiasta.

Ihmisten keskinäinen yhteistyö on ainoa mahdollisuus, mistä todisteena ihmisjärkeä suuremman ajattelijan edusmiehet eivät istu Brysselin neuvottelupöydässä vaikka aikaisemmin ovat aina muodostaneet kuninkaiden kanssa maallisen ja taivaallisen vallan liittoja. Mutta Suomessa yhä poikkeuksellisen vahva ote. (Esim. 'epäpoliittinen' Isä Mitro kertoo aika paljon suomalaisen ajattelun kehittymättömyydestä, samoin kuin Paavo Väyryselle tilattu oma kirkko).

Itse demokratiaa kehittämään. Parlamentarismista on tehty myytti jota ei haluta pohtia: mitä se tarkoittaa ja mitä on demokratia - ja entä niiden suhde? Nykyisessä versiossa parlamentin valta on sementoitu asiantuntijoille ministeriöihin ja ennen kaikkea etujärjestöihin. Loppujen lopuksi Suomen ideologiasta vastaa EK joka pitää Sitraakin työnyrkkinään, eräänlaisena yksityistämisvirastona, vaikka sen pitäisi olla eduskunnan ”valvonnassa”.

Demokratiaa pitäisi kehittää enemmän sveitsiläisten suoran vaikuttamisen suuntaan kansanäänestyksineen. Mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolelllaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Lisää läpinäkyvyyttä, hyvä media! Identiteetin muodostumiseen vaikuttavista seikoista ei pitäisikään päättää kansalaisten yläpuolella, vaan niin lähellä kuin mahdollista.

Jos minareettipäätöstä olisi ollut Sveitsissä tekemässä toisuskoinen diktaattori tai riitelevä parlamentti, vastaanotto olisi varmaankin ollut paljon ristiriitaisempi. Minareettipäätöstä ei Suomessa vielä kannata tehdä kassakaappiin, mutta päätösvalta on pidettävä kansalaisten omissa käsissä Ahvenanmaan tapaan, siellä kun ei ketään hyväksytä kirkkoherraksi, jos puhe vähänkin mongertaa mannermaalaisittain.

Pohjimmiltaan kysymys on koko kristillisen kulttuurimme kaikkein pyhimmistä perusarvoista: yksilön identiteetistä ja yhteisöllisyydestä ja sen takaamasta turvallisuudentunteesta. Muuten voi ääritapauksena syntyä 'sissisotia' samalla tavalla kuin 1809 jälkeen Savossa ruotsalaisten jätettyä syvästi uskonnollisiksi opettamansa kansanihmiset oman onnensa nojaan toisuskoisia venäläisisäntiä vastaanottamaan. Jälkeenpäin voidaan toki unohtaa ihmisten pelon ja kauhuntunteet sekä kirjoitella Runebergin satuja urheista ruotsalaisupseereista kansanihmisten turvana.

Olisiko hälytyskellojen pitänyt alkaa soida demokraattisten sielujen päässä viimeistään silloin kun Christoffer Taxell ilmoittautui perustuslain innokkaaksi uudistajaksi? Olisiko pitänyt ymmärtää pitkäaikaisen ministerin muuttuneen corporate governance- ajattelun huumaannuttamaksi pienten piirien suljettujen ovien kannattajaksi? Mutta kun kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen ei ole samaa kuin pörssiyhtiön johtaminen tai omistaja-arvon kasvattaminen. Siksi kansa haluaa antaa oman äänensä, myös presidentin vaaleissa.

Älä mene yöhön yksin

Suomalaisen kulttuurihistorian sisältö ja olemus on toisto. Moneen kertaan sanotun sanominen yhä uudestaan ja uudestaan.

Samoja sanoja Milan Kundera käytti kuvaamaan kommunismia; järjestelmää joka sekin pyrki ajattelemaan jokaisen puolesta kaikkea hyvää ja arvokasta.

Että emme unohtaisi missä kerran olimme. Emmekä menisi yöhön yksin. Suomihan on kirjallinen kulttuuri joka perustuu takinkääntämiseen ja sen selittämiseen valtiofilosofiana.

Paavo Lipponen selittää tekemisensä parhain päin, kuten Runeberg 1809 jälkeen ruotsalaisten jätettyä syvästi uskonnollisiksi opettamansa kansanihmiset Savossa oman onnensa nojaan toisuskoisia venäläisisäntiä vastaanottamaan.

Jälkeenpäin voidaan toki unohtaa ihmisten pelon ja kauhuntunteet sekä kirjoitella satuja urheista ruotsalaisupseereista kansanihmisten turvana, ja juhlia ”merkkivuotta” eliitin sadoissa kekkereissä.

Tuulensuunta hallussa

Kauan luultiin tuulensuunnan olevan ainoa asia johon EK ei ota kantaa, mutta sekin on ilmastokriisin myötä muuttunut

Björn Wahlroosin on kuultu viittilöivan siihen suuntaan että kunhan Ruotsin pankkeja on vielä vähän järjestelty, niin katse siirtyy Saksaan.

Olli Rehn tekee arvokasta pohjatyötä. Suomi lähti noutamaan EU:sta ulkoministerin tai presidentin salkkua, mutta  saatiin ihan kelvollinen torjuntavoitto, joskaan talouskomissaarin virassa ei varsinaisia finanssialan päätöksiä käsitellä koska ne tehdään aivan eri pöydissä kuin EU:ssa, kuten EK:n piiristä on  todettu.

Torjuntavoitto saattaa osoittautua rahanarvoiseksi mikäli komission alkaa tosissaan rajoittaa pankinjohtajien bonuspalkkioita, kuten Rehn lupailee. Ne kun eivät sovi Suomen finanssipiirien  pirtaan, vaan heidän linjansa on päinvastoin rohkaista menestyksen nälkäisiä rohkeita riskinottajia.

Mitä enemmän koulutettu, sitä vähemmän kriittinen

Jaakko Lyytinen  pohtii HS-kolumissaan suomalaista herraluonnetta peilaten Pekka Herliniä ja Urho Kekkosta Machiavelliin.

Mutta onneksi Machiavelli menee vihdoin roskiin myös täällä. Mannermaiset ajattelijat havaitsivat hänet kaikkien diktaattoreiden oppi-isäksi jo kauan sitten.

Sen sijaan meillä kaikki on historiaa, tai paremminkin menneisyyden hallintaa kuten politiikan tohtorit sanovat, olipa sitten äänessä Erkki Tuomioja, Alexander Stubb, Björn Wahlroos, Seppo Kääriäinen, Olli Rehn, Alpo Rusi, Paavo tai Raimo Väyrynen, Teija Tiilikainen, Lasse Lehtinen jne.

Hieman yllättäen Risto E J Penttilä poikkeaa blogikirjoituksessaan  (18.11.09) tohtorien valtavirrasta:

Vain harva sveitsiläinen tietää, kuka on maan presidentti tai ulkoministeri. Pääasia on, että asiat hoituvat eikä hallitus liikaa puutu ihmisten tai kantonien elämään. Eurooppa näyttää seuraavan Sveitsin viitoittamalla tiellä. Tänään todennäköisesti paljastuu, että presidentiksi tulee joku harvan tuntema belgialainen, hollantilainen tai suomalainen. Kyllä kai se näinkin menee,

Sen sijaan tohtori Esko Antola on jo useaan otteeseen ehtinyt vaatimaan Olli Rehnille painavaa salkkua yrittämättäkään perustella miksi se olisi juuri Rehnille saati pienelle Suomelle tarpeen, ellemme sitten halua olla machiavellistejä?

Enemmistöön kuuluvat muodostavat pelkällä olemassaolollaan uhan vähemmistöön kuuluville  - siinäpä suomalaisen älymystön sisä- ja ulkopoliittinen probleemi.

Sitä sopisi pohtia myös Elinvoiman lähteet  seminaarissa.