Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Kulttuuri omistajan ohjaksissa

Kenties johtuen siitä että Lasse Lehtinen muisteli  Seppo Hovin kanssa tv1:ssä prime time-ajalla 1960-lukua, googletin ”Tamminiemen lastenkutsut”,  josta sometettiin marraskuussa eräissä Uusi Suomi blogeissa. Kävi ilmi, että Risto Uimonen  on aiheesta Kalevaan kirjoittanut, mutta eipä näy mainintaa kuuluiko Jörn Donner kutsuttuihin. Kirjoitin silloin, että läntinen ajattelu on kehittynyt paradoksaalisesti marxilaisuuden itsemurhana niin kutsutun eurokommunismin myötä kun Etelä-Euroopan antifasistit ymmärsivät erota Moskovan talousdeterminismistä pitäen kansan paikallisia identiteettejä tärkeimpänä kuin taloutta.  Rikasta kultturiperintöä esittellessään firenzeläiset  saattavat arvostaa Brysselin byrokraatteja enemmän kuin Rooman. Tuohon aikaan Erkki Tuomioja, Claes Andersson, Pekka Herlin, Paavo Lipponen etc. sidottiiin turpeeseen Tamminiemen saunan lauteilla isännän ollessa vieraidensa tapaan kulttuurin omistajan ohjauksessa. Mukana ollut työmies Matti Ahde sai suunnitella itse

Lukeminen taitaa kannattaa

HS:n Saska Saarikoski kirjoitti eilen samasta aiheesta kuin minä  kaksi päivää aikaisemmin  eräässä US-blogissa kysyessäni mistä mahtaa tulla ministereille avustajia avustajineen sekä Ylen aamulle asiantuntijoita? Vastasin, että Mooses yliopistolta tietenkin, jokunen myös Aalto yliopistolta. Heitä pitääkin löytyä joka lähtöön ettei elävän työkansan ääni pääse esille. Saarikosken mielestä avustajan tehtävä toimii ponnahduslautana viestintätoimistojen hyville paikoille. Paavo ”Mooses” Lipponen on ilmoittanut ettei Suomessa voi muuttua: kerran leimattu, aina leimattu. Hänen ihailijakseen tunnustautunut Timo Soini on opiskellut samassa laitoksessa kuin Lipponen. Toinen Lipposen opetuslapsi, työkansan toiveiden tulkki Matti Putkonen on lepyttänyt kansankielisen median. Putkonen on ollut koko persuideologian nousun ajan tosilojaali omille nostajilleen. Nuorena demarina hänet tiedettiin ay-jyräksi joka mielellään oli ojentelemassa kättään kulttuurin omistajille demokraattisesti val

Jos haluaa vastuunkantajaan vaikuttaa, HS suosittelee kehumista ellei halua kokeilla imartelua

Älyn kilpailua on ratkottu eri tavoin 2000 vuotta juutalaisten ristiinnaulittua Jeesus Nasaretilaisen. Juutalaisten eristäminen ghettoihin alkoi ensiksi Venetsiassa 1500 luvulla. Kisailun ääripisteenä holocaust. Läntiset kristityt käyttivät rautanyrkkinä latinankieltä. Itäisessä mallissa venäjänkielestä pyrittiin  tekemään internationalismin rautanyrkki. Siitäkin flirttailusta juutalaiset pantiin tilille. Lopputuloksena kaikki yritykset opettaa pakolla kieltä on tuomittu sortopolitiikkana. Onnistuneimman kulttuurin tunnustuspalkinto myönnetään Mooseksen yliopistolla silkkisolmioon ja merkkipukuun päivittäin pukeutuvalle historioitsijalle 400 000 euroa. Ilman kilpailua. Kulttuurin vientimies Erkki Tuomioja  on palautettu maitojunalla maailmalta onnellisten maahan, sillä missään ei Mooses yliopiston suojiin 2015 perustetusta sisällisodan (SS) tähdittämästä Historioitsijat ilman rajoja- tuotteesta oltu kiinnostuttu.

Pitkänlinjan hidas muutos

Pitemmän aikaa on kiinnostanut tietää miten paljon Claes Anderssonin kaltaisilla politiikan ja kulttuurin moniottelijoilla on ollut vaikutusta HS:n ”kansa taisteli” linjan päivittäiseen syntymiseen, kunnes päätoimittaja Kaius Niemen oheisesta haastattelusta ilmenee hänen isänsä toimineen puolustusvoimien kiinteistöpäällikkönä. Olisihan se pitänyt arvata; veri on vettä sakeampaa; joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Italialainen kirjailija Italo Calvino puhui integraation alkuaikoina läntisen historian sotaisesta taakasta ja verenpainosta jota piti kiireesti olkapäiltä keventää. Historioitsija Henrik Meinander on arvellut itsenäisen Suomen, sellaisena kun sen olemme oppineet ymmärtämään, häipyvän historian hämäräään integraation syvetessä.  Sulaud ummeko ruotsalaisiksi Erottajalle valetun  " Kaksi kansaa, yksi tulevaisuus. Två länder, en framtid" - muurin heijastellessa pitkänlinjan ajattelijoiden toiveita, siitä huolimatta että sotien jälkeinen läntisen ajattelu

Mooses messissä

Mooses Yliopistolla eletään läntisen ajattelun yksi-isäistä aikaa ennen Kristuksen syntymää jolloin Hän rakasti tasa-arvoisesti jokaista lammasta katraassaan ihonväriin tai kieleen katsomatta, mutta toki omiaan ohjasi omistajana hellimmin. Osmo Soininvaar a hoitaa nimenvaihdoksen Tarja Halosen pyynnöstä. Timo Soini ,  Erkki Tuomioja ja Juhana Vartiainen toimivat kummeina. Sitra kattaa pöydän. Hallituksen naiset tarjoilevat.  Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen keräävät kupit ja kipot kierrätykseen.  Paavo Väyrynen  ja  Juha Sipilä  nujakoivat ovella. Paavo Lipponen ilmoittaa ettei Suomessa voi muuttua: kerran leimattu, aina leimattu.  Työkansan toiveiden tulkki  Matti Putkonen  lepyttää median. Jos haluaa vastuunkantajaan vaikuttaa, HS suosittelee kehumista ellei halua kokeilla imartelua. 

Ei virka ajattele

Tapahtuipa niin, että yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi veljestä - kristityt ja juutalaiset- joutuivat ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust. Ajattelu meni uusiksi. Suuraktivisti, pelastaja, Jumala, halujen herra, tai millä nimellä kukin ilmiötä kutsuukin joka lepäsi vartiopaikalla ellei ampunut selkään pakoon pyrkiviä vihollisia, tai oli vapaalla kun juutalaisia kärrättiin käsiteltäväksi, ei hylkää valituista valituimpia, vaan makromanageroi - Yks voima sydämehen kätketty on, se voima on puhdas ja pyhä - kuten on nähty viime aikoina isällisessä suhteessa omistajan ohjaukseen. Yhä haetaan uutta Manua, ymmärtämättä, että mitään valtiofilosofia ei enää tarvita, koska kuka hyvänsä voi sellaisenaan olla filosofi läntisessä uusajattelussa. Kun sanotaan että toimitaan virkavastuulla, vältellään vastuuta; ei virka, vaan ihminen ajattelee. Kulttuuri on jotain  joka tuo ylempää merkitystä elämään, antaa sille sisältöä vahvistamalla menestyksen tunnetta. Omistajanohja

Vetää sanattomaksi

Suomen uudistuminen kävisi helposti, jos vieressä ei olisi 150 miljoonaista kansaa jonka kielellä on luotu huomattava osa maailman klassikkokirjallisuudesta. Mutta niin kauan kuin se on olemassa, kulttuurimme omistaja laajentaa otettaan Suomen talouselämässä, viimeisten uutisten mukaan hotellialalla. Kysymys on turvallisuudesta, mutta suomenkielisen kansan? vai Uuden Suomen kommentaattor eiden tai Ylen johdon turvallisuuden tunteesta? Kauan Ruotsissa asuneen  kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiaisen mukaan ruotsalaisuuden vetovoima on kerrassaan ylivoimaista. Erottajan aukiolle on valettu polvenkorkuinen muurinpätkä jossa lukee ”Kaksi maata, yksi tulevaisuus. Två länder, en framtid”. Joku vääräleuka on sanonut vain äärijuutalaisten ja Suomen kulttuurin omistajien kaivertavan tulevaisuuslauseita kiveen. Toisenlaista ajattelua edustaa Italian presidentti  Sergio Mattarellan viesti vuodenlopun puheessa: - Kansallinen yhteenkuuluvuus, vastuukulttuurimme ja maamme ylpeyskulttuuri, jo