Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Ikuisia totuuksia

Lenin julisti mahtavan Neuvostoliiton vuonna 1922 ja lupasi kansallisuuksille erota Liitosta tarvittaessa. Tyytymättömille bolshevikeille Lenin kirjoitti: ”Kyllä me vähitellen saamme ne kaikki takaisin.” Tässä ollaan ytimessä. Eivät tulleet takaisin koska edistys  seurasi   sotien jälkeen Etelä-Euroopan eurokommunismia joka oli eronnut Moskovan talousdeterminismistä ymmärrettyään että ikuinen totuus ihminen ei ole luotu olemaan yksin  ei johdukaan ensisijaisesti lompakon paksuudesta. Kerropa tuo suomalaisille! Eduskunta, mitä sinne kätkeytyy? Siitä eduskunnan valvontakomissio (övervakningskommissionen) huolehtii Turun yliopiston yhteydessä nimellä Eduskunnan tutkimuskeskus. Maireailmeisellä Matti Vanhasella on oma tunti Alfa-kanavalla. Vähän aikaa hän istui huutoetäisyydellä eduskunnasta Perheyrittäjillä Storyvillen talossa. Toinen ikuinen totuus sanoo, että kunnia sille jolle se kuuluu , joten kerron kopioineeni ja liittäneeni edellä osan Leninin sanomisista anonyymin kommen

En gång kamrat, alltid kamrat. Kerran kaveri Strömsössä, aina kaveri Strömsössä

Entä jos maalaislähtöinen K esittäisi tulkinnan Paavo Väyrysen puoluekiemuroiden syntyneen yläpuolelta ohjattuina tarkoituksena saada K vedettyä mukaan Kansalaispuolueeseen kirjassaan “Rooma opettaa” 2015 esittämien provokaatioiden vuoksi? Olihan Väyrynen järkyttynyt saatuaan puolueeseensa uusnatseja. K oli väittänyt sanan ”natsionalismi” olevan johdettavissa sanasta ”nation, natsa”, ja että kaikkien totalitarismien äidiksi sanottu Platonin kolmijakoinen ihanneyhteiskunta, jossa 1) filosofit ajattelevat, 2) sotilaat turvaavat heille työrauhan, ja 3) rahvas tuottaa elintarvikkeita, näyttää hämmentävän hyvin toteutuneen Suomessa. -------------- Filosofinen ajattelija käyttäytyy kuin omistaisi itseään suuremman ilmatilan kulttuurin omistajana. Hän puhuu joukkoistamisesta perustaessaan puolueen kutsuen sitä Liikkeeksi tulevaisuuteen. Pohjimmiltaan kyse on uusitusta versiosta perinteisestä seurakunta-ajattelusta jossa kansa kootaan yhteen, mutta vain yksi tulkitsee sitä ylös- ja ulos

Pienikin on kaunista

Kone, tai ainakin sen tj. Henrik Ehrnrooth , yritti korjata isompaa kokonaisuutta tarjoamalla saksalaisille uutena ajatteluna miten Kone olisi strategisesti hyötynyt yhteistyöstä Thyssenkruppin kanssa.  Kun Antti Herlin nimitti hänet Koneen toimitusjohtajaksi, talouslehdet uutisoivat jokaisen menestyvän yhtiön tarvitsevan yhden Ehrnroothin Hankenilta.  Tänään Koneen kiemuroista raportoi Hesarissa Tuomas Niskakangas , vähintään nimikaima suomenkielisen kauppakorkean professori Heikki Niskakankaan kanssa joka puolestaan tunnetaan Juha Sipilän serkkuna ja lestadiolaisen maallikkosaarnaajan poikana sekä keskustan talouspoliittisena guruna. Opiskellessani em. kauppakorkeassa kansantaloustieteen professori Fedi Vaivio kertoi voivansa antaa yleiskatsauksen kansainvälisen rahoituksen aiheisiin joihin ammatillista valmennusta annetaan kadun toisella puolella Hankenilla. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pasisillanp/

Tolkun väkeä II

Ajattelun avustettavat joutuivat savustetuksi istuntosalin seinustalle Antti Lindtmanin hoitaessa savustajat keskelle valituista valituimpina. Tolkuttomat eivät aseta kielivähemmistöä keskelleen, saati ”arbetet gör fri” portiksi työelämään; ei venäläisiä Virossa eikä suomalaisia Ruotsissa. Timo Soini kuuluu kiertelevän ympäriinsä kehumassa Matias Turkkilaa ainoana heikäläisenä mediajytkynä, piilotellen työkansan toiveiden tulkki Matti Putkosta  joka perussuomalaisten viestintävastaavana "työmiehenä" lepytteli kansankielisetä mediaa. Jos on vähänkään ollut tekemisissä tavallisten työläisten kanssa, tietää miten herkästi suhtaudutaan ns. lakkorikkureihin. Poliittinen kollaboraattori säikäyttää leimana Soinia itseäänkin. Erikoismiehiä kasvaa YleTV1:n äärellä lauantaisin iltakuuden jälkeen oppimalla ruotsia helposti kuin Strömsössä parhaimpaan sauna-aikaan perinteisesti suomenkielisellä kanavalla. Jatkoa seuraa usein aamuisin kukonlaulun aikaan ennen aamutv:tä, yhtenä

Tolkun väkeä

Helikopteriperspektiivistä maanmatosten touhuja tarkkaileva Herra Tolkku muistaa hymyssä suin Juha Sipilän lentolupakirjan. Omistajaohjaus. Luottamus. Tolkun usuttama konservatiivi Simon Elo lupaa olla kieli keskellä suuta kokoomuksessa, ja Paavo Väyrynen toisella kotimaisella kielellä äänessä maalaisten puolueessa. Muistan sukulaisen varoitelleen maalaisia kohdeltavan kuin mustia poikia Afrikassa. Luin kirjaston hyllystä italialaisen Antonio Gramscin kulttuurihegemoniakritiikkiä 1930-luvulta. Sen on sanottu luoneen perustaa sodan jälkeisen eteläeurooppalaisen ajattelun radikaalille kehitykselle Italian kommunistien uhkarohkeasti erotessa Moskovan historiallisesta materialismista ja alkaessa rakentaa tulevaisuutta kansan paikallisten perintötapojen, etenkin kielten, varaan. Pian eurokommunismi teki paradoksaalisesti itsensä tarpeettomaksi, eikä kritiikistä syntynyt EU ole mikään siirtomaavalta jota hallittaisiin valloittajan kielellä! Kaikkea on ollut ennenkin, he sanoivat l