Kemppisen salilla tuli pari päivää sitten aihepiirien avaruudesta mieleen presidentti Mitterandin avustaja Attali, tänään on juristisuvun vesa ollut strindbergiläisittäin sanoen omaa säätyään vastaavasti naimassa ylilääkärin tytärtä mutta päätyen muistelemaan sotaveteraanien sankaritekoja. Yläsavolaisen pienviljelijän saunanlauteilla koettiin aikanaan sanaton järkytys heinänteossa apuun tulleen naapurin kranaatinsirpaleen repimän kyljen kymmensenttisten arpien edessä. Eikä koskaan sanaakaan selityksiä. Yksi kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Joskus pahimpia ovat takinkääntäjät. Tapaamistani toisten housuilla tuleen hinkuavista sotakohkaajista innokkaimpia ovat olleet muutamat kommunististen käpykaartilaisten jälkeläiset hakemassa hyvitystä sille, ettei heillä ollut koulupihalla leuhkittavaa. Oma lukunsa on kotiin palaavat tuhlaajapojat. Nuo Mannerheim-ristillä palkittujen sankareiden perilliset pyyhkimässä ansioluettelostaan 1960-70-luvun mainintoja aseistakieltäytymiseen yllyt