Heikki Rönkkö

HS verkkolehti uutisioi kirkkohäiden suosion laskusta, ja pohtii pääkirjoituksessaan uskonnon ja tieteen (veden ja tulen?) konsensusta. Lukija voi miltei aistia HS:n edeltäjän Päivälehden perustaneen Juhani Ahon romaanihahmon Matin sanailemassa rovastilleen Koljonvirran pappilan tuvan kynnyksellä: ”Olisin minä arentijyväin maksussa, jos rovastin kävisi laatuun ruveta ottamaan” Ja kohta opastaa ruustinna: ”Pitäisi toki Matin tuoda Liisa useammin kirkkoon…kun ei Matti käytä Liisaa kirkossa kuin monian kerran talvessa” Mutta eikö toisaalta ole inhimillistä, että jos on muutos tullakseen, niin kunpa tulisi hitaasti! Vertailun vuoksi Dagens Nyheter omasta linjastaan: "Dagens Nyheter är oberoende liberal. Det betyder att ledarsidan verkar i en humanistisk upplysningstradition - för tolerans, demokrati, rättssäkerhet, mänskliga rättigheter, vetenskapliga framsteg, fri handel och social utveckling. Vårt viktigaste uppdrag är att försvara människovärdet, vare sig det hotas av övergrepp

"Ainakaan lounaisen Turun näkökulmasta syrjäinen Sotkamo ei ole välttämättä Suomen paras asuinpaikka" sivaltelee TS tänään Sotkamoa, tutkimuksen mukaan Suomen parasta kaupunkia http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:8:0:0,4:8:1:1:2005-01-28,4:279888,1:0:0:0:0 Vaikka onkin Tukholman näkökulmasta syrjäinen, ei Turku liene enää mikään ruusunnuppu kaikkivaltiaan puutarhassa, vaan koostunee itsenäisesti ajattelevista yksilöistä, jotka kehittävät omaansa, sen sijaan että tyytyisivät paistattelemaan hiipuvien nuotioiden äärellä? Ehkäpä joskus Turun Sanomista luetaan, että Sotkamon tavoin "Turkuakin kiiteltiin vapaa-ajanviettomahdollisuuksista, elinkeinoelämän kehittämisestä ja kunnan kehittämisaktiivisuudesta".

Avoin kirje Iisalmen Sanomille: Hyvä lapsuuteni "Mullikka", viivyn silloin tällöin sivuillasi netissä. www.iisalmensanomat.fi Ihan vähän aikaa sitten uutisoit eräästä paikallisten nuorten naisten tutkimuksesta jonka mukaan Ylä-Savo pääsee HS:n palstoille vain rikosuutisina. Eikö sitä kannattaisi syventää? Senhän luulisi kiinnostavan myös Hesaria, olivathan heidänkin perustajansa Juhani Ahon juuret syvällä Koljonvirran ja Vieremän pappilan mullassa. Jokunen vuosi sitten selailin Kansan Uutisia, jossa sattui olemaan aukeaman artikkeli suomalaisesta rikosvyöhykeestä, jonka väitettiin kulkevan jossakin Etelä-Karjalasta Oulun tietämille. Myöhemmin huomasin että artikkelin kirjoittaja Juha Drufva (?) on kotoisin Vieremältä. Kuinkas muuten? Sivumennen kysyen, löytäisitkö jonkun kertomaan miksi Ylä-Savon kirjastoverkkoa kutsutaan Rutakko-verkoksi ?

TS:n päätoimittaja Raimo Vahtera päättelee kolumnissaan että, "Jos lehti ei tule postiluukusta, lukematta jää. Voi tosin jäädä siltikin lukematta". www.turunsanomat.fi Tämä taitaa olla ns.ikäpolvikysymys? Se joka on tottunut kätevämpään, ei hevin palaa kömpelöön. Sitä kai sanotaan ihmisen mittakaavaksi. Päivänä muutamana luin New York Timesin nettiversiosta erään maineikkaaksi journalistiksi kutsutun (en muista nimeä) "alistuneen" toteamuksen: muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan seuraavani sanomalehteä netistä, mutta tänään aloitan aamuni lukemalla useammankin! www.nytimes.com

Harri Holkeri edustaa Euroopassa yhä harvinaisemmaksi käyvää "jumalan sotureiden" ikäpolvea, jolle asevelvollisuusarmeija on yhtä luonteva kansallinen resurssi heitettäväksi tänään nykyteknologiaa vastaan kuin olivat maatalousvaltaiselle Puolalle hevoslaumat Hitlerin panssareita torjumassa. Tuota ikäpolvea edusti myös "Kylmä-Kalle" Heiskanen, Joroisissa keskellä Sydän-Savoa Nuijasodan ajoista, 1600-luvulta saakka, suomalaisruotsalaisen kulttuurin etuvartioasemana seisoneen Järvikylän kartanon muonarengin poika, josta ruotsinkielisen kartanonisännän Kuopioon kouluun opastamana kouliutui myöhemmin jääkäriliikkeen kovissa olosuhteissa Saksan itärintamalla todellinen taistelija —ja sittemmin kansalaissodan läpikäytyään ammattisotilas ja yksi talvi- ja jatkosodan kuuluisimmista kenraaleista, Mannerheim-ristin ritari, suomalaisen miehen esikuvaksi nostettu: turhia kyselemätön, joskus vähän purnaavakin mutta tosipaikan tullen mitään pelkäämätön ja ehdottoman luotettava sot

Turun Sanomat maailmalla Ranskalainen arvolehti Le Monde on antanut nettitilaa "blogeille" Lehden kutsumista blog-kirjoittajista yksi on kirjailija, kirjallisen elämän tarkkailija jo 20 vuoden ajalta; toinen on lehden oma "kielipoliisi" joka kommentoi ranskankielen käyttöä; kolmas Sri Lankaan tsunamin jälkeen apuun lähtenyt lääkäri joka pitää siellä päiväkirjaa; neljäs San Fransiscossa kymmenisen vuotta asunut vapaa journalisti kommentoimassa sikäläistä elämää; viides on pariisilaisten valokuvaajien ryhmä kommentoiden valokuvan keinoin ajan tapahtumia; kuudes on teknokultturin kommentaattori; seitsemäs vapaa toimittaja modernia taidetta tarkastelemassa; kahdeksas lehden New Yorkin kirjeenvaihtaja, joka pitää paikallista päiväkirjaa "luonnostellen" Amerikkaa (tänään hän on löytänyt tavaratalosta patterikäyttöisen spagetinkäärijän haarukkaa korvaamaan) Kutsuttujen lisäksi on lukijoiden lähettämiä blogeja, joista klikkasin tätä http://parole_a_tous.blog.

Turhat vaalit Tänään Turun Sanomissa kirjoittavan "demokraatti" Harri Holkerin mielestä presidentin toinen kausi on kiinni pelkästään Tarja Halosen omasta halusta. (Ja eliitin tahdosta, minkä HH tietää vaikka ei sitä sano) Vähän Holkerin ajattelua raaputtamalla voisi nähdä menneen kautta tulevaisuuteen: prinsseille ja prinsessoille katsottiin sopiva puoliso toisesta hallitsijaperheestä. Joka puolella eliitti puhui keskenään ranskaa, myös Venäjän tsaarin hovissa. Kansainvälistä politiikkaa Englannissa opiskellut Tarja Halosen tytär haluaa sellaisiin töihin joihin hän itse on aina himoinnut: kansainvälisiin järjestöihin, kauniiden ja nauravaisten, kielitaitoisten ihmisten pariin, eroon "pakkokielistä" jurputtavasta rahvaasta. Mitä yhteistä on muuten nimillä Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari, Ulpu Iivari, Reino Paasilinna, Riitta Prusti, Janne Virkkunen, useimmat Ehrnroothit, Matti Aura, Pertti Salolainen, jne. No heidän omat lapsensa vaikuttavat

Istuin kutsuttuna erään timpurin olohuoneessa Roihuvuoressa (19.11.04) silloin kun AKT:n pj. Timo Räty pääsi lakon tuoksinassa kysymään TV1:n uutisissa, että onko tässä maassa olemassa joku, joka ei puhu ihmisten kanssa heitä koskevista asioista ennen lakkoa, ei lakon aikana, eikä lakon jälkeen? Se olikin paras kysymys aikoihin! Yksi syvällisimmistä kokemuksistani viime vuosilta on, että ihan tavalliset ihmiset ymmärtävät asioita paljon enemmän kuin ns. eliitti luuleekaan. Olin vanhojen kavereiden kutsumana, koska he luulivat että päästäisin skoolaamaan sille että minä vihdoinkin olin saanut "kunnon" hommia Ylen johtajana. Olen näet vuosien varrella yrittänyt pitää heitä tapahtumien tasalla. Mutta mitä he eivät tienneet? Sitä, että asiat ovat joskus vielä syvällisempiä -minun osaltani se tarkoittaa lapsuusvuosistani johtuen, että en ota vastaan minkäänlaista sd.virkaa. Ja koska emme enää elä ihmeiden aikaa, luotan tieteen tuloksiiin. Psykologit sanovat että lapsuuden ensimmäi

Perälaudan paikka Turun Sanomat on -siitäkin- hyvä lehti että sitä voi lukea netistä Espoossa heti aamutuimaan. Päätoimittaja Aimo Massinen kirjoittaa tänään, että "Viestintäosaston päällikön Yrjö Länsipuron soitto STT:lle tuotti tapaninpäivänä uutisen, jonka mukaan "suomalaisia ei ole enää kateissa Thaimaan Phuketissa hyökyaallon jäljiltä, kerrottiin ulkoministeriöstä"." Onko STT täynnä idiootteja, joilla on yksi, ja vain yksi tietolähde? Vai ovatko kaikki käyneet yhden ja saman Erkon koulun, jota ilmensi Ilta-Sanomien päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä huutaessaan apuun piispoja: jonkun on ihan oikeasti sanottava missä on sanomisen rajat! Jonkun on näytettävä perälaudan paikka!

Kannattaako panna kaikki munat samaan koriin? Turun Sanomien nettiversion mukaan eilisessä muistojumalanpalveluksessa vallitsi yllättävänkin kevyt tunnelma. Ehkä väki oli aamulla ennen tuomiokirkkoon lähtöään lukenut Paavo Lipposen kolumnin samaisesta lehdestä: mitä tapahtuisi jos meteoriitti putoaisi? (Vaikkapa siihen viereiseen puistoon? Maata hallittaisiin edelleen valtiosihteerin ja kahden kansakouluopettajan, Kalliomäen ja Enestamin, järjellä.)

Museum of World Arts Ruotsin televisio SVT esitteli eilen illansuussa Göteborgissa 29.12.04 vihittyä maailman kultuurien museota, Museum of World Arts. http://www.varldskulturmuseet.se Maailman kulttuuurit esiintyvät siellä vieri vieressä rinnakkain eivätkä kerroksittain, koska eihän nykyisin ole olemassa ylempiä tai alempia kulttuureja; on olemassa vain kulttuureja jotka ovat erilaisia. Muutosalttiutta korostetaan, näyttelyjä vaihdellaan aika ajoin. Ensimmäiset viisi näyttelyä pysyvät tämän vuoden: Unelmien sisar Venezuelan alkuperäisväestöistä. Hengellisyys mytologioista, uskosta, keskustelusta Horistontteja afrikkalaisista kulttuureista ja niiden vaikutuksesta maailmassa. No Name Fever aidsista klopalisaation aikakaudella. Sites unseen : Dwelling of the Demons, näyttely arkiston omista "varastolöydöistään"

Kuka teki mitäkin? Hallituksen syyttelyn laannuttua alkaa varmaan mediassa omiin rintoihin hakkailu. Kuka tiesi mitäkin? Tuoreen arvion tarjoaa Dagens Nyheter: Nopeimmin reagoi hitaudestaan ja byrokraattisuudestaan syytetty Italian hallitus. Parempi kriisiorganisaatio ja parempi henkinen valmius - siinä selitys miksi Italia sai liikkeelle apua hädänalaisillle maanmiehilleen paljon nopeammin kuin .lauma eurooppalaisia hallituksia maissa, joista oli paljon turisteja katastrofialueella, http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=1042&a=362099&previousRenderType=6

Erkki Tuomioja arvioi viikon kirjavinkissään www.tuomioja.org Mussolinia kysyen oliko hän pehmeä ja väärinymmärretty fasistia. Olematta poliittinen historioitsija en koe vähäisintäkään tarvetta ryhtyä kirjoittamaan historiaa miltään osin uusiksi, ja koen enemmän sympatiaa Mussolinin vallankäytön jalkoihin tallottua Antonio Gramscia ja hänen kulttuurihegemonia-käsitettään kohtaan, joka paljolti syntyi juuri totaalisen ajattelun analyysistä. Mussolinin aikanahan poliittinen kielenkäyttö yhdenmukaistui. Silloin alettiin ensimmäisen kerran puhua totaalisesta ajattelusta, instrumenttinaan valtio -ennen kaikkea valtio, eikä mitään ilman valtiota. Ihmisluonteen paljastumista pidän kaikkein suurimpana kehityskaarena 1900- luvun totalitarismien jäljiltä. Se edellytti kipeää itsekritiikkiä monilta muiltakin vasemmistolaisina itseään pitäneiltä länsieurooppalaisilta rohkeilta sieluilta kuin Gramscilta, mm. kommunisminsa kokonaan hylänneeltä Albert Camus'lta. Heidän "eksistentialis

Ajan tapahtumia pölhökustaitten paratiisissa 16.10.04 Yksi SVT Europa:n parhaista dokumenttiohjelmista nähtiin sunnuntaina 25.7.04 alkuillasta kun Ruotsin, Norjan ja Tanskan televisioiden yhteistuotantona valmistettu tunnin mittainen dokumentti Ruandan kansanmurhista esitettiin. I Guds namn (Jumalan nimeen) kertoi kuinka valtaapitäviä kristittyjä hutuja kiihotettiin 1990-luvulla entisessä Belgian siirtomaassa panemaan täytäntöön ns. pyhien tekstien ennustuksia -jos annat käärmeen purra itseäsi, saastut- siis lyö ensin! Kansanmurhien etujoukkona toiminut katolinen nuorisoliitto puolusti Jumalan valtakuntaa, jota uhkasi kommunistinen saatana yläpuolisesta naapurimaa Ugandasta. Kun nuorisoliiton kokouksessa oli pääkaupugista tulleen kirjanoppineen johdolla luettu raamatusta paholaisen tulevan "pohjoisesta", kävelivät nuoret ovesta ulos silpomaan kiinnisaamiaan tutseja "viimeiseen mieheen ettei yksikään jäisi kostamaan". Kädessään he pitivät raamattua ja toisessa

ABC News kirjoittaa 30.12.2004 : B log on henkilökohtainen verkkojulkaisu joka kattaa aiheita päivittäisestä elämästä teknologiaan, kulttuurista taiteisiin. Blogeilla on ollut niin suuri vaikutus tänä vuonna, että Merriam-Websterin sanakirja on nimennyt blogin vuoden sanaksi. Internetissä on miljoonia blogeja— yksi uusi syntyy joka seitsemäs sekunti. Enemmän kuin 10,000 uutta lisäystä tulee "blogosfääriin" joka päivä. Ensikäden raportointia Aasian katastrofista Tällä viikolla blogien vaikutus on käynyt nopeasti hyvin ilmeiseksi. Kymmenet bloggerit ovat lähettäneet ensikäden raportteja Aasian tappavan tsunamin tuhoamilta alueilta. Siinä on jotakin välittömyyttä johon ihmiset voivat samaistua— he eivät voi auttaa mutta kokea hyvin intiimillä tavalla. "On kolmas päivä," eräs "blogger" kirjoittaa katastrofialueelta, "tässä saattaa olla odottamatonta haastetta ja vastuuta, ja satuttaa nähdä ihmisiä tuskissaan. Mutta tuntuu hyvältä olla pai