Heikki Rönkkö

Persoonallisten blogien yleistyminen osoittaa todeksi eräiden intellektuellien väitteen, jonka mukaan läntinen ihminen on pohjimmiltaan ajattelija; “jokainen on filosofi”. Tämä ilmiö saattaa muuttaa suomenkielisten itseilmaisua yhden jos toisenkin ns. tavallisen pulliaisen uskaltautuessa esittämään mielipiteitään, ja havaitakseen ennen pitkää, ettei taivas hirmuisista pelotteluista huolimatta putoakaan niskaan. Ihminen tulee kysymyksenasetteluissaan entistä rohkeammaksi ja Hesarin ja HBL.n palstoilla näkyvä kuilu ilmaisun analyyttisyydessä kapenee. Miten sitten Perässähiihtäjän bloggaukset vaikuttivat? Sitä voinee itsekukin omalta osaltaan miettiä. Lisäsin 24.1. omaan blogiini muutama päivä aikaisemmin Perässähiihtajässä julkaistun ehdotukseni Hesarille kysyä ehdokkailta pyrkiikö Ruotsi noukkimaan puolutuspoliittiset rusinat pullasta, koska se voi jättää vastuun “itärintamasta” suomalaisille. Sattumaa lienee että löysin 27.1 vastauksen kysymykseeni Suomen Kuvalehden pääkirjoituksest

“Kukaan ei voi siirtää vastuutaan kulttuurille tai geeneille, koska kummatkaan eivät määrää käyttäytymistä. Ihmisten väliset suhteet rakentuvat keskeisesti ajatukselle yksilön vastuusta” , kirjoitti yliopiston tutkija Ilkka Pyysiäinen HS:ssa. Osuvasti kirjoitti myös pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen samassa lehdessä huhujen perässä säntäilevistä suomalaisista. Joku sanoisi heitä ehkä lapsenuskoisiksi. Eikös konkretiaa saataisi illuusioiden tilalle jos HS veisi muiden puolesta ajattelevan miehen Kaivopuiston talviuimapaikalta, jossa käyvät vain karaistuneet uimataitoiset jotka eivät huku, siunaamaan maan kaikki talvitiet? Näkymättömän käden voima nähtäisiin sitten vappuun mennessä. Sen vielä ymmärtää, jos Paavo Lipponen leikkelee illalla lapsilleen kiiltokuvia, tai kun kansanedustajat menevät puhemiehen perässä hanhenmarssia katsomaan sotaelokuvia, mutta että Hesarikin!

Tässä olisi Hesarille yksi pointti, jolla voisi vielä ehdokkaita hiillostaa: Tarja Halonen räväytti yhden virkakautensa rohkeimmista puheenvuoroista ilkeillessään Ruotsin pystyvän radikaalisti vähentämään asevoimiaan voidessaan luottaa muiden apuun itärintamalla. Lausunnosta syntyi suuri hämmennys, kunnes lehdistöpäällikkö Maria Romantschukin (HS 5.3.04) julkisuuteen toimittaman tiedotteen mukaan: “Halonen ja Persson olivat hyvässä keskustelussa todenneet että Suomella ja Ruotsilla on erilaiset lähtökohdat ja maat elävät erilaisessa tilanteessa geopoliittisen tilanteensa vuoksi” Miten niin erilaiset lähtökohdat? Kahdella pienellä naapurilla, jotka erikoinen historia on sitonut yhteen? Ruotsi on uudistanut puolustuspoliittista ajatteluaan koska Venäjää ei enää nähdä hyökkäävänä sotilaallisena uhkana. Ruotsi-Suomi hyökkäili v.1809 saakka vähän väliä yhdessä Venäjälle ja välillä yhdessä puolustautui. Sen jälkeen entinen isäntä on jättänyt suomalaiset oman onnensa nojaan. Tänään YLE:n t

Vaikka väitetään, että vastakkainasettelun aika on päättynyt, on vaalikeskusteluja seuraavasta tuntunut siltä kuin kriisejä olisi koko ajan kaatumassa maailmalla liikkuvien rehellisten suomipoikien eteen. Tukholmassa toimivan kansainvälisen rauhantutkimuslaitos SIPRI:n tutkimuksen mukaan yli 1000 uhria vaatineiden aseellisten konfliktien määrä ei suinkaan ole ollut lisääntymässä, vaan on päinvastoin 1990- luvulla pienentynyt noin 30: stä vuosittaisesta konfliktista lähemmäksi 20: tä. Eikö Suomen pitäisi vakavissaan myös korkeimmalla poliittisella tasolla alkaa vähentää keskinäisen epäluottamuksen siementen (miinapolitiikka ym.) kylvämistä suhteissa naapurikansoihin jo pelkästään yhä tiiviimmiksi käyvien yritystason yhteyksien vuoksi? Eihän kukaan tervejärkinen ihminen, tehtyään hyvän työpäivän naapureidensa kanssa, ala illalla aitaamaan tonttiaan pikkilangalla?

Mistä EU syntyi? Vaclav Havel on puhunut kaikkein kehityneimmän ajattelun radikaalista kehittymisestä juutalaisten holocaustin seurauksena. "Valituista valituimpienkin" ainoa pelastus löytyy ihmisten välisestä yhteistyöstä. Ns. taivaan mittakaavasta on siirrytty ihmisen mittakaavaan. Mutta mitä tällaisesta Stubb tai moni muukaan suomalainen älykkö ymmärtää? Läntisessä ajattelussa intellektuelliksi sanotaan sellaista joka hyväksyy vain ihmisjärjellä perusteltuja vastauksia järjellisesti esitettyihin kysymyksiin. Suomenkielisten erityispiirrre onkin että ei ole olemassa mitään suomenkielistä älymystöä. Eikä sitä koskaan ole ollutkaan. Tämä vuosi 2006 juhlitaan Snellmania oman filosofian keksijänä, vaikka kuulumme EU:iin, mielestämme maailman parhaimpaan yhteisöön. Jos EU:ssa joku keksisi väittää, että 5%:n marginaaliryhmän kieli pitää määrätä 95%:n viralliseksi kieleksi, hän joutuisi hullun kirjoihin. Meillä sellaista pöllöä sanotaan sivistyneeksi.

“Moni lähti jo nuorukaisena jokirannoille pohjoiseen, vielä nelissäkymmenissä he viipyvät lännen kentillä. Kun he palaavat harmaapäinä, niin on yhä on oltava valmiit lähtöön. Rajoilla lainehtii veri kuin meren vesi, mutta keisari ei ole saanut kyllikseen .. Heitä ajetaan kuin koiria ja kissoja, mutta uskaltaako sotamies valittaa kun jotain vaaditaan. Vaikka on talvi taas, niin rajasolien vartijoita ei ole päästetty lepoon, ja kärsimättömät veronkantajat kiertävät yhä maata.. ” TU FU “Laulu sotavaunuista”, kiinalainen sotaruno, suomentanut Pertti Nieminen.

Kysymys: Miksi seitsemän kahdeksasta presidenttikandidaatista kannattaa kaksikielisyyttä ja lupaa palauttaa ruotsinkielen pakollisen yo-kokeen, jos kirjoittajien määrä putoaa alle 80%:n. Onko kyse siitä että he eivät ole erityisen ÄLYKKÄITÄ? Vastaus: Jos olisivat älykkäitä, niin pohtisivat kuinka läntinen mies oli Häneltä, joka ei ihmisen kanssa puhu, saamaansa lähetystehtävää toteuttaessaan alistanut aina naista, kunnes naiset vuosisataisen vapautustaistelun tuloksena ovat saaneet oikeuden avioeroon, mutta suomenkielinen kulttuuri ei tänäkään päivänä voi saada "avioeroa" ruotsinkielisestä elääkseen omaa intellektuaalista elämäänsä.

Valitaanko presidentti mahdollisimman ympäripyöreillä sloganeilla? , ihmettelee moni. Yksi ehdokas haluaa olla tasavallan mittainen; toinen koko kansan presidentti; kolmas työväen presidentti; neljäs kansalaisen puolustusvoima, jne… Monissa läntisissä demokratioissa riittää 2000-luvulla kansan symboliksi IHMISENMITTAINEN ehdokas. Mistä tässä kaikessa ns. yhteiseen hiileen puhaltamisessa on kysymys, on toisen messun arvoinen aihe. Näissä vaaleissa siihen ei enää puututa, mutta hyvä arvaukseni on, että seuraavien vaalien teemat ovat kuin toiselta planeetalta näihin verrattuna. Jokainen ns. älykköjen joukkoon pyrkivä suomenkielinen joutuu jo koulutuksen ala-asteilla omaksumaan saman nöyryyden ruotsinkieltä kohtaan kuin susilauman jäsen oppii luonnon karussa kilpailussa käydessään aika ajoin nuolaisemassa johtavan Alfa-uroksen kuonoa. Se taas miten tallainen suomenkielisten "intellektuellien" nöyristelykulttuuri voi ylipäätään olla olemassa 2000-luvun Euroopassa, onkin yksi

Valitaanko Tarja Halonen lyhyen vai pitemmän kaavan mukaan?, kysyy Unto Hämäläinen vaaliblogissaan . Vastaus riippuu lähipäivistä; siitä minkälaisia teemoja vaalikeskusteluissa vielä nousee esille. Vähälle huomiolle on jäänyt Heidi Hautalan analyyytisempi ote nettikolumnissaan : “Yksi syy vahvoin valtaoikeuksin varustetun presidentin kaipuuseen on se, että Suomessa ei ole tarpeeksi tutustuttu historiaan itsenäisen valtion luomisesta alkaen. Nuorempi polvi näyttää olevan autuaan tietämätöntä siitä, että alkuperäinen hallitusmuotomme on kuningasvallan kannattajien ja tasavaltalaisten omalaatuinen kompromissi, joka tehtiin kansalaissodan tunnelmissa. Kuninkaan saappaisiin astui presidentti. Keskustelua rikastuttamaan kannattaa kaivaa esiin sanat, jotka ylipäällikkö C.G. Mannerheim lausui laillisen hallituksen voitonparaatissa 16.5.1918: “Armeija pitää oikeutenaan avoimesti lausua toivomuksenaan, että moisten olojen uudistumisen välttämiseksi annetaan takeita, luomalla yhteiskuntajär

Venäjä johtaa nyt puhetta rikkaiden teollisuusmaiden G8- yhtymän kokouksissa. Se on päässyt "isojen poikien kioskille". Siitä voi seurata paljon hyvää Suomellekin. Ikäänkuin pudottaakseen suomalaiset maanpinnalle levittelee suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala, luottamuksellisten tietojen asiantuntija, silkkaa huhua Turun Sanomien kolumnissaan. Hevosmiesten tietotoimiston "kuumakalloihin" vedoten Nevala näkee Itämeren pohjaan Saksan ja Venäjän yhteisprojektina laskettavassa kaasuputkessa merkkejä uudesta Ribbentrop-Molotov sopimuksesta. Toisaalta tunnemme Euroopan 1900-luvun historiasta että salaiset elimet kyllä löytävät itselleen uhkakuvia; elleivät muuten, niin sitten keksimällä.

Tällaisena lehdettömänä sunnuntaina on kiva lukea Tukholman päivälehtiä. Svenska Dagbladet kirjoittaa Helsingin avustajansa kynällä Tarja Halosen julkisuuskuvan saamista kolhuista kiukkuisena ärähtelijänä. Artikkeli on saanut monta kommenttia ; lähinnä suomalaisilta lukijoilta. Useimmat käyvät kansalliseen tapaan puolustamaan presidenttiään.