Ketään ei jätetä

Sonkajärven "sentraalisantrana" vuosina 1956-79 toiminut Aino Eskelinen kirjoittaa eloisasti kokemuksistaan paikallislehti Miilussa (20.3.2013) Hän on aiheestakin närkästynyt siitä, että Niskavuori-leffoissa epäiltiin valtion puhelinkeskuksen hoitajan kuuntelevan puheluja.

Saattaa sitä toki esiintyä muuallakin ihmisten maailmassa, sillä kävin viime kesänä linja-autolla sukujuhlissa Jyväskylän takana. Sittemmin on sekä Anneli Jäätteenmäki että Mauri Pekkarinen kertonut Facebookissa matkustaneensa saman matkan bussilla, Pekkarinen Jyväskylästä Helsinkiin lauantai-illan juhlarientoihin tuntematon maalaismummo koiransa kanssa viereisellä penkillä.

Muistuupa myös mieleeni ettei Samppa-isäni pitänyt 60-luvun Sonkajärvellä äidin kirkkokuoroharrastuksesta - ehkä peläten, että sieltä jostakin ylhäältä annosteltaisiin parempaa tietoa.

Muutoksen aikoja tosiaan eletään

Ennen Talvivaaraa en olisi uskonut kansakoulun käyneiden kylien miesten kirjoittavan omalla nimellä lehteen rantojensa saastumista, enkä joku päivä näkeväni tv:n suorassa lähetyksessä Baba Lybeckin törkyilyä Paavo Lipposta kohtaan.

Saattaapa käydä niinkin että joudutaan perehtymään Saksassa 20-luvulla valtaan nousseen, alkujaan pienen vähemmistön, menettelytapoihin jos vertailla halutaan.