24.5.2010

Postipankin poikia

Englannin politiikan uusi kiintotähti, varapääministeri Nick Clegg (jonka isoäiti oli venäläinen, ja joka on ollut töissä Helsingin Postipankissa kesän 1989) kirjoittaa liberalismista kiinnostavasti:
"Uskon jokaisen yksittäisen ihmisen olevan ainutlaatuinen. On kuitenkin traagista että meillä on yhteiskunta, missä liian monet eivät voi toteuttaa tuota ainutlaatuista potentiaaliaan. Minun näkemykseni - liberaali näkemys – on, että hallituksen tehtävä on auttaa heitä toteuttamaan potentiaalinsa. Ei kertomalla ihmisille kuinka heidän tulee elää elämäänsä, vaan tehdä heidän valintansa mahdollisiksi; vapauttaa heidän potentiaalinsa, olivatpa he keitä tahansa. Keino tuon tavoitteen toteuttamiseksi on ottaa valta pois niiltä, jotka sitä itselleen kasaavat. Haastamalla perityt etuudet. Rikkomalla etuoikeudet. Aukomalla pullonkaulat yhteiskunnassamme, jotka tukkivat mahdollisuuksia ja estävät kehitystä. Ja siten antaa jokaiselle mahdollisuus elää elämäänsä niin kuin haluaa"
Toiminnan lähtökohtana pitäisi siis olla mahdollisuuksien tasa-arvo: ihmisten keskinäiset yksilölliset erot ovat merkittävämpiä kuin mitkään ryhmäominaisuudet. Jokainen yksittäinen ihminen on ainutlaatuinen.

Maahanmuuton noustessa keskeiseksi kysymykseksi ”paratiisia” ei pitäisikään rakentaa millään ryhmäperusteella maanpäälle (esim. vähemmistöä enemmistön sisälle) koska paratiisin portilla syntyy yleensä ankaraa tuuppimista ja hampaiden kiristelyä, mutta yhtä tärkeää on, että ihmiset voivat pitää unelmansa tuonpuoleisesta paratiisista. Sinne me jokainen olemme matkalla.

Pitäisikin harkita uuden askeleen ottamista, uuden sanan sanomista, jotta päästäisiiin ikuisesta sotasurmien vatvomisesta nykyaikaan.

9.5.2010

Humanismin kaksi tulkintaa

Muistutuksena siitä kuinka erilaisia tulkintoja rauhanasiasta voikin esiintyä, on uusimmassa Länsiväylä-lehdessä julkaistu hyvin näyttävästi uutinen Etelä-Tapiolan lukion oppilaan esseestä jolla hän on voittanut Pikku-Finlandian. Hänen kirjeensä kuolemaantuomitulle Akseli Koskelalle pohjautuu ns. viralliseen näkemykseen Suomen kansan arkaaisesta vihasta hyväntekijöitään kohtaan.

Se on hyvin erilaista humanismia kuin oma tulkintani jonka esitän uudessa kirjassani Ole se muutos jota etsit:
"1900-luvun alussa kauhea hätä ja hirmuinen pelko oli vallannut mannermaalla läntisen ajattelun suuret sielut. Kommunistiset roskajoukot olivat rynnänneet Venäjällä läntisen sivilisaation kimppuun. Ikuisen onnen paratiisi ei enää kangastellutkaan taivaanrannan tuolla puolen, kuten ihmisille oli aina lupailtu, vaan sitä pantiin täyttä päätä täytäntöön Leninin johdolla.
Suomalaiset seurasivat maailmanhistorian suurta draamaa näköalapaikalla. Osa kansasta hairahtui seuraamaan Pietarissa vallan kaapanneita idealisteja. Syttyi verinen sisällissota. Miten muuten olisi voinut käydäkään? Olivathan kontaktit Pietariin, suuren valtakunnan rajantakaiseen pääkaupunkiin, olleet sadan vuoden ajan hyvin tiiviit."

Narratiivi, kertomus

Suomenkielessä esiintyy 1700- luvun perintönä käsite ”vuorineuvos/bergsråd”, jota ei ole muissa kielissa. Vuorineuvostason faktantarkastajia...