(kuvassa Espoon tuomiokirkko) Varmaankin politiikan alavireessä on kysymys myös puhutusta kielestä ja yleisemmin ilmeestä. Eikös vanha sanonta köyhän asiasta ole nykykielelle käännettynä vaatimusta ihmisarvosta? Se on yksilön inhimillistä arvokkuutta; jotakin joka kuuluu jokaiselle, säädystä tai asemasta riippumatta. Siis pitäisi puhua toivosta, ja paremmasta tulevaisuudesta sekä yksilön oikeuksista vaikuttaa omiin valintoihinsa. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. (lisää keskustelua Suomenmaa- lehdessä) ---- Tulipa mieleen J-K Paasikiven epäilleen kauan sitten suomalaisten poliittista järkeä, nyt kun meidän kuninkaalliset Tarja&Pentti, Matti&Sinikka ja Sauli&Jenni (ei tosin saanut viisumia) ovat juuri skoolanneet Karl Gustav&Silvian kanssa Tukholmassa sille 200-vuotiselle ilosanomalle että yhteiset sodat on voitu tapella muualla kuin Ruotsinmaalla. Taidanpa sittenkin mennä Iisalmeen keväämmällä kuuntelemaan valtakunnalliseen vateraan