Heikki Rönkkö

Jaakko Lyytinen  pohtii HS-kolumissaan suomalaista herraluonnetta peilaten Pekka Herliniä ja Urho Kekkosta Machiavelliin. Mutta onneksi Machiavelli menee vihdoin roskiin myös täällä. Mannermaiset ajattelijat havaitsivat hänet kaikkien diktaattoreiden oppi-isäksi jo kauan sitten. Sen sijaan meillä kaikki on historiaa, tai paremminkin menneisyyden hallintaa kuten politiikan tohtorit sanovat, olipa sitten äänessä Erkki Tuomioja, Alexander Stubb, Björn Wahlroos, Seppo Kääriäinen, Olli Rehn, Alpo Rusi, Paavo tai Raimo Väyrynen, Teija Tiilikainen, Lasse Lehtinen jne. Hieman yllättäen Risto E J Penttilä poikkeaa blogikirjoituksessaan  (18.11.09) tohtorien valtavirrasta: Vain harva sveitsiläinen tietää, kuka on maan presidentti tai ulkoministeri. Pääasia on, että asiat hoituvat eikä hallitus liikaa puutu ihmisten tai kantonien elämään. Eurooppa näyttää seuraavan Sveitsin viitoittamalla tiellä. Tänään todennäköisesti paljastuu, että presidentiksi tulee joku harvan tuntema belgialain

Ruotsin akatemian pysyvä sihteeri Peter Englund kirjoittaa tänään samanaikaisesti 91 ruotsalaisessa lehdessä julkaistussa artikkelissa sananvapauden periaatteista: Ilmaisun vapauden monisatavuotinen periaate perustuu osaksi ajatukselle että jokaisella ihmisellä, syntyperäisen ymmärryksensa perusteella, on oikeus päättää ei yksinomaan itsestänsä, vaan myös hallituksesta siinä maassa jossa hän elää. Osaksi se periytyy yksinkertaisesta mutta vasta hitaasti löydetystä oivalluksesta: että ei epäilys, kyseenalaistaminen ja poikkeavat näkemykset tee yhteiskunnasta heikkoa, vaan päinvastoin niiden puuttuminen. Siitä meitä muistutetaan - eikä vähiten tänä syksynä 20 vuotta muurin kaatumisen jälkeen. Sensuuri erittää happoa joka hajottaa juuri sen systeemin jota sen on ajateltu suojelevan. Ja ennemmin tai myöhemmin kaatuvat kaikki diktatuurit. Kaikki. Kuten ilma on jotakin jota emme ajattele niin kauan kun sitä on olemassa, on helppoa ottaa ilmaisunvapaus annettuna, jos ei ole koskaan ta

  Arvostetun Tieto-Finlandian saajaksi on ehdolla kirja, jossa kerrotaan kirveestä . Palkittavan kirjan valitsee kuudesta ehdokkaasta tohtori  Björn Wahlroos , joka on epäilemättä lukenut alakoulun kirjoista, että kun lastu kerran tuli virran myötä yläjuoksulta, kuohahti suomalaisen miehen mieli ja raavas käsi tarttui kirveeseen. Köyliönjärven jäällä syntynyt perinne vieraan vastustamisesta on sitten jatkunut katkeamattomana,  hän ehkä arvelee. Mikäli pastori Jaakko Heinimäen  uutuusteos  Miina Äkkijyrkästä olisi ehdolla, Wahlroosilla saattaisi olla vaikeuksia valita kahdesta hyvästä. Enemmän kuin kukaan muu, on Miina lehmineen saanut Helsingin median mielestä maistaa ahdasmielisyyden kirvestä. Voimanaiseksi kutsutun, intialaisesta elämänmuodosta hullaantuneen Miina Äkkijyrkän exodus alkoi Sonkajärven Aittokoskelta sen jälkeen kun hän oli tuonut lehmäkatraansa kunnalta vuokraamansa vanhan koulun pihapiiriin - jakamaan samaa leikkitilaa työtään jatkavan uuden koulurakennuksen o

(Tallinna 31.10.) Ensivaikutelmia Keskustaristeilyn pääseminaarista: kuultiin Matti Vanhasen suru-uutisina Päämajasta että pidetty ja kunnioitettu Olli Rehn ei olekaan vahvoilla EU:n korkean edustajan virkaan. Kyseltiin minne unohtui sana "rakastettu" mihin baaritiskillä vastattiin, että otetaan käyttöön jos Paavo Lipposen nimi nousee vakavasti esille johonkin toimeen. EK:n ja Sitran sijaan alustajiksi oli saatu E2 ja Demos. Puheenjohtaja kehotti yleisöä käyttäytymään siivosti Roope Mokan avattua suunsa ilmottamalla olevansa "Roope Mokka Demos, eikä todellakaan minkään sortin keskustalainen!" Puheenjohtaja oli jo aikaisemmin sosiaaliministeri Liisa Hyssälän puheen aikana joutunut puuttumaan väen metelöintiin. Lopuksi eräs ruotsinkielinen kaveri piti ainoan yleisöpuheenvuoron. Viivähdettyään hetken 1918 verenvuodatuksissa hän kehotteli puolueväkeä pysymään ajatuksissaan totutuissa uomissa ettei maa ajaudu taas heimosotien kauteen! Sinänsä ymmärrettävä, k