Kun suomalainen kohtaa sanan kulttuuri, hän kääntyy kantapäillään. Kulttuuri on hänelle etujoukon tapa hallita muita. Kulttuurintekijät luulevat olevansa vapaita mutta ovat tosiasiassa alistettuja. Kulttuuri antaa tekijälleen mielihyvää, se luo tunteen siitä että kuuluu hyväksyttyihin. Näin siis "virallinen" kulttuuri Suomessa. Siitä myönnetään palkintoja ja arvomerkkejä. Kansankulttuuri taas ilmentää omissa oloissaan elämään tottuneille suomalaisugrilaisille kansoille ominaista vaatimatonta vieraanvaraisuutta. Sitäkin vieraampia ovat heille läntisen valloitushengen mukanaan tuomat kovat asenteet. Eihän suomalainen kansanihminen sisimmältään halua olla sen enempää henkisesti kuin fyysisesti toisten hallittavana, enempää kuin hallitsijanakaan.