Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2005.

Kulttuuri onsitä mitä me olemme

Kun suomalainen kohtaa sanan kulttuuri, hän kääntyy kantapäillään. Kulttuuri on hänelle etujoukon tapa hallita muita. Kulttuurintekijät luulevat olevansa vapaita mutta ovat tosiasiassa alistettuja. Kulttuuri antaa tekijälleen mielihyvää, se luo tunteen siitä että kuuluu hyväksyttyihin. Näin siis "virallinen" kulttuuri Suomessa. Siitä myönnetään palkintoja ja arvomerkkejä. Kansankulttuuri taas ilmentää omissa oloissaan elämään tottuneille suomalaisugrilaisille kansoille ominaista vaatimatonta vieraanvaraisuutta. Sitäkin vieraampia ovat heille läntisen valloitushengen mukanaan tuomat kovat asenteet. Eihän suomalainen kansanihminen sisimmältään halua olla sen enempää henkisesti kuin fyysisesti toisten hallittavana, enempää kuin hallitsijanakaan.

Kaikki uusi näkyy ja kuuluu netissä

HS on lukinnut ihmeen vapaana velloneen kielikeskustelun netissä. Muutamassa kuukaudessa oli edetty tavanomaisesta "hurrit mereen" jankkaamisesta mannermaisiin vapausihanteisiin.   Astrokosmo -Kaksikielisyys on perua 1800-luvulta. Se on puhtaasti suomalainen keksintö ilman kansainvälistä vertailupohjaa, ja on siksi irrottanut meidät mannermaisesta emäpuusta joka vain lähettelee siemeniä pohjoiseen karuun maaperäämme. Ruotsin kuninkaan sodat 1700-luvulla olivat köyhdyttäneet Suomen maaseudun tapattamalla parhaita poikiamme vierailla mailla. Kansan pelättiin innostuvan liiankin paljon uudesta yhteydestä Venäjään "vapaudentuojana". Niinpä luotiin holhousmentaliteettia: edistettiin mm. voimakkaita herätysliikkeitä (Paavo Ruotsalainen, Lestadius) joilla kansa sidottiin lännenkirkkoon; pohdittiin mannermaisia malleja kansallisvaltiosta (yksi kansa, yksi kieli) mutta päädyttiin omaperäiseen kaksikielisyyteen. Se kirjattiin myös itsenäisen Suomen perustuslak