Sovitus ja pelastus

Vanhurskauttamisopin, tuon "supersyndrooman" taitajat ovat omineet Mikael Pentikäisen asiamiehekseen.

Hän kommentoi ”kovat piipussa” ay-liikeen tavoitteita hallitusneuvotteluissa, samaan aikaan kun Ylä-Savossa, hänen lomaseuduillaan, on palattu pellon laidalle kirjanoppineden siunatessa satokautta.

Mikael Pentikäisen isän, uskontoprofessori Juha Pentikäisen setä oli palvellut Sa.Intin upseerina loikatessaan noin sata vuotta sitten itään kommunistisen NL:n aikaan punikkinaisen, ns.naarasuden perässä. Sitä kansallishäpeää Mikael sovittaa ampumalla puheissaan kovilla ay-liikettä, yhä uudestaan ja uudestaan. Hänen oma sisarensa, Mari Leppänen (os. Pentikäinen) on pelastettu Turun hiippakunnan piispaksi.

Kukin taaplaa tyylillään, maalla päin sanotaan, mutta pääkaupungissa kulttuuria katsotaan ylöspäin. Kulttuuri antaa merkityssisältöjä elämälle, kulttuuri tarjoaa tavoiteltavia arvoja. Rahaa, rahaa, rahaa! 

Pekka Haaviston kampajatilaisuus kirjastoa Oodissa on ajateltu. Kaupunkisuunnittelun veteraani Osmo ”Ode” Soininvaaran puoliso toimii kirjasto Oodin johtajan virassa.

Sanakirjan mukaan Oodi, kreikkalainen ääntäminen odé, ”kappale”, sanasta ᾄδω, ”laulaa” on lyyrinen koostumus, joka voi olla rakkautta, kansalaisuutta, isänmaallista tai moraalista sisältöä sidoksissa musiikilliseen perustaan. 

Eteläranta asetti, Björn Wahlroos tienavaajana, omistajan salkun lihottamisen yritysjohdon olemassaolon perusteeksi, tavoitteena konsernivaltio "ison veljen" valvovan silmän alla.

Jussi Halla-aho puhui vappuna Suomen Pankin aukiolla pohjoiskorealaisesta mallista jonka hegemoniaa suomalaiseen mediaan hän haluaisi vähentää.

Johtaako Sanna Marinin ja Jens Stoltenbergin tapaaminen Brysselissä johonkin syvällisempään kuin Petteri Orpon kuherruskuukausi Säätytalolla?

Sanna Marin voisi puhdistautua ”mani pulite - puhtaat kädet” lyömällä kättä NATO-työsopimuksen päälle aatetoveri Stoltenbergin kanssa. Orpo myhäilisi mairea ilme kasvoillaan.

Tänään HS veti kovat piippuun

Siitä hetkestä kun Juhani Kahelinin US-blogissa arvelin HS:n vetäisevän kovat piippuun jos väitetään suomalaisten pelastuvan oman äidinkielensä turvin, meni päivä tai pari HS:n pääkirjoitustoimittaja Saska Saarikosken uppoutuessa Herman Lindqvistin historiakirjaan päätyen kehaisemaan suomalaisten osuutta olla päättämässä yhdessä emämaan kanssa sodista menneiden vuosisatojen saatossa.

Tänään HS kehuu viestintätoimisto Milttonin palkkalistoilla olevaa kenraali evp. Arto Rätyä ja sydänystävä Risto EJ Penttilää, joka tässä välillä ehti ilmoittaa valmiudestaan presidentiksi – onhan hän kirjoittanut kirjankin aiheesta.

Vielä ei ole mainittu pohjoismaisen historian professori Henrik Meinanderia eikä rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutzia jotka toukokuun aamun tv:ssä ottivat nimiinsä uuden NATO-yhteistyön vanhoina veteraaneina, etten sanoisi kansakunnan pelastajina, edellinen Yle:n aamussa ja jälkimmäinen samaan aikaan Maikkarissa.

Meidän vuoksi täällä tänään

Ei auta itku markkinoilla, vaan pitää panna toimeksi: Suomi on pelastettava omakieliseksi, kuten Ruotsi on paikka missä ruotsinkieli on turvassa, Viro on vironkielen turva jne. Helppoa, jos ymmärtää muutoksen alkaneen Italiasta missä pakkokieli siirrettiin Vatikaanin hoteisiin monien kaupunkivaltioiden omaperäisten kielten saadessa täyden vapauden koska mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet kansalaisilla on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

Tosin pankkimaailma säpsähtäisi jos Paavo Lipponen tai Erkki Tuomioja hihkuisi vapautta Suomen kielille ja murteille! Eikä se helposti sovi Paavo Väyrysen eikä Annika Saarikon suuhun, Petteri Orposta tai Sauli Niinistöstä puhumattakaan. HS vetäisi kovat piippuun.

Veteraanitoimittaja Unto Hämäläinen ihmettelee miksi tällä kertaa halllitusneuvottelujen tekstejä ei vuodateta julkisuuteen, kuten Antti Rinteen aikana vielä tapahtui. Sanoisin, että koska vähemmistökieli on pelastautunut lännen etuvartioasemaksi enemmistökielen sisälle eikä huuhaile missään pilven reunalla.

Milan Kunderan ja Vaclav Havelin kautta opin ymmärtämään miten Euroopan suuri muutos tapahtui. Heidän kaltaisensa olivat synkän kommunismin aikaankin seuranneet Etelä-Euroopan aateveljien kehitystä eurokommunismiksi.

Eurokommunistit tekivät uhkarohkean tempun erotessaan Moskovan luunkovasta marxismileninismistä löytäen omasta kansanperinnöstään elämän iloa ja kauneutta jota Marxin ideologia maanomistuksen sosialisoinnista ei tarjonnut. Economist-lehdessä kirjoitettiin marxisimin tehneen itsemurhan.

Pitkän linjan diplomaatti Jukka Seppinen syytti parisen vuotta sitten US-blogissaan Mauno Koiviston kaudella ulkoministeriössä kielletyn pohtimasta läntisen ajattelun kehitystä julkisuudessa- Kaikkien piti hokea Venäjä, Venäjä, Venäjä. Niinpä Ranskassa opiskelleesta Seppisestä tuli katkera anti-Manu pikkuvirkailija Itä-Euroopan ryhmään. Hän on kirjoittanut siitä kirjojakin.

Seppisen blogista laitettiin linkki Paavo Väyrysen vilkkaaseen US-blogiin, joka sitten kuolla kupsahti pois ja Seppinen vaikeni. Ties mistä syystä Seppisen tytär oli vaaleissa ehdolla rkp:n listoilla.

Vaclav Havelin mukaan Eurooppaa vuosisatojen ajan raunioittaneen kuninkaiden ja valtiouskonnon liiton purkaminen oli selitys sotien loppumiselle Länsi-Eurooopassa. Sellainen ajatus on turhana yhä kielletty Suomessa.

Sinun tähtesi täällä, kirjoittaa tohtori Jenni Haukio, koska pelastus kuuluu kaikille, kuten vapauskin, eikä minnekään pilvenreunalle tohtoreiden murusina ripoteltavaksi.

Nyt pyöritetään taas hallitusneuvotteluissa kiveä ylös mäkeä yhä uudestaan, tai kuten Björn Wahlroos muotoili yritysjohtajan ainoa olemassaolon peruste on lihottaa omistajan salkkua.

Yliopistoissa huippukoulutetut persut - Jussi Halla-aho, Arto Luukkanen, Riikka Purra - ihan hegemoniassa miten isoista rahoista saavatkaan kuulla puhuttavan! Annika Saarikon mairea ilme muistetaan.

Kaikki on ihmisjärjellä ymmärrettävissä, koska jokainen on filosofi, kuten tämän päivän italiaanot sanovat.

Korttipakkaa jaetaan uudestaan

Jorma Mellerin US-blogissa esiteltiin taannoin professori Henrik Meinanderin teos Kalevi Sorsasta.

Jokunen viikko sitten Meinander oli Helsingin yliopiston hallituksen jäsenenä valitsemassa tunnetun sd -vaikuttaja Seppo Lindblomin Sari-tytärtä yliopiston rehtoriksi, vierellään mm. Antti Herlinin tytär. 

Antti Herlin on HS-haastattelussa maininnut olevansa kotitaustaltaan karjankasvattaja ja saanut siihen USA:ssa koulutustakin. 

Muistan lukeneeni italialaisesta lähteestä sosiaalidemokraatteja järjestellyn sotien jälkeen likaisen työntekijöiksi puhdistautumaan veristen vallankumousten tahroista, mutta kelpaa sinne näköjään naisetkin. Mani pulite, kädet puhtaat, sanovat siellä päin.

Täällä Suomessa kristillisdemokraattisten naisten puheenjohtaja on eronnut sekä puolueesta että Säätytalon hallitusneuvottelijoista, koska ei halua ”politikoitavan pelastuksella”. Lupaava askel kohti EU - ajan omakielistä hallintoa. Mitä kevyemmät ideologiset rakenteet kansalaisilla on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

”Älä petä syntyperääsi, älä unohda mitä olet ollut. Elämä on matka, jos et halua eksyä, sinun on aina muistettava mistä olet tullut”, voisi pohjois-savolaista Sari Essayahia muistuttaa.

Essayah on syntynyt tiettyyn kieliympäristöön, uskonto on tullut mukaan aikuisiällä. Uskonnon myötäjäisinä hän on omaksunut "pelastajan kielen” erityisaseman turvallisen elämän suojeluskunnaksi, kuten Sauli Niinistö, Paavo Väyrynen, Sanna Marin, Ben Zyskowicz ja Li Andersson, med mera, ovat tehneet, vaikka ilman uskontoakin. (tässä blogissani 25.3.2023)

Ei edes Mussolini kyennyt valvomaan jokaisen sanan käyttöä korkeasti koulutettujen insinöörien ja maistereiden alkaessa juosta yhteen ja samaan suuntaan pelastuslupauksen perässä.

Vuonna 2015 julkaisemassani kirjassa "Rooma opettaa" kiitän hollantilaista YK-virkamies Theorode van der Pluijm'ia tehtävästä pohtia Suomen keskeneräisyyttä. Niinpä päättelin alustavasti kulttuurihegemonian näkymättömän käden antaneen Sanoma-yhtiön Antti Herlinille, perinteikkään Uuden Suomen nimen sai veljensä Niklas ja Itämeren suojelun Ilkka-veli.

Ajan myötä alkaa näyttää siltä kuin Henrik Meinander vaikuttaisi noissa Hegemonia- piireissä. 

Pelastuksella politikoidaan

HS:n emoyhtiö Sanoman hallituksen jäsenistä noin puolet on hollantilaisia, mistä ehdittiin antaa ansio Hanken -taustaisille konsulteille, kunnes Jorma Ollila helatorstaina tv:ssä kertoi omiin kokemuksiinsa perustaen hollantilaisten yritysjohtajien olevan korkeinta luokkaa mitä maailmalta löytyy.

Oli epäilty, ettei suomalaisuus ole HS:ssa juuri näkynyt sitten Juhani Ahon aikojen 1800-luvun lopuilla, jolloin sivistyksen arvoa mitattiin sillä miten kaikkein pienimpiä jäseniä kohdellaan.

Historioitsijat ilman rajoja - yhdistys järjestää syksyllä suomalaisen ja virolaisen historioitsijadialogin "muistipolitiikasta". Sitä valmistelemaan yhdistys hakee pikaisesti tekstin kirjoittajaa.

Yhdistys perustettiin  Erkki Tuomiojan johdettavaksi syksyllä 2015 kokeneen Rkp-poliitikko Peter Stenlundin johdolla ulkoministeriön rahoilla Helsingin yliopiston suojiin. Parhaillaan Stenlund johtaa Säätytalolla puolustuspolitiikan valmistelua uutta hallitusta synnytettäessä.

Pelastuksen kovaa muistipolitiikkaa tarjoaa Muisti "bastioni" Mikkelissä näyttelyin ja dialogein lukusarja 1918 kirkkaana taustalla.

Sotakirjoja naisten kynästä

Olemme maailman onnellisin kansa, sillä saamme olla olemassa. Venäjän ideasta kirjoittaneen Mauno Koiviston mukaan Suomen kansalla on ollut monta tilaisuutta hukkua pois, jatkoin Jorma Mellerin US-blogissa.

Kun mielessäni kysyin mikä saa naiset kirjoittamaan sata vuotta vanhasta sodasta yhä uudestaan ja uudestaan, niin radiossa kerrottiin uskonnollisen yhteisön vieneen pelastuslupauksillaan hengen 600 seurakuntalaiselta jossakin Afrikassa.

Juha Sipilän häkäpönttömiehet ja EK:n häkämiespönttöset, ennen kuin puhe-etäisyydelle Etelärantaan muuttanut Kotimaa-lehti huomauttaa Rönkön virheestä. 

Valta on sanoissa, nimissä ja nimittelyissä, enemmänkin kuin suomenrahassa. 

Vapaus on ilmava sana

Yhtenäiskulttuurilla tarkoitetaan samaa asiaa kuin läntisen ajattelun kehitykseen kauan vaikuttanut kulttuurihegemonia, jonka kriitikiksi italialainen  Antonio Gramsci kutsui ennen sotia vanhojen ajattelijoiden luutorneja hajottanutta ”jokainen on filosofi” päätelmäänsä. Sen voima puolestaan näkyy nuorison Eurovision hömpässä yli maapallon.

Vähänkään vasemmistolaisesti, edes joskus, ajatelleet käyvät vappuna viemässä kukkasen muistona 1918 haudoille jonne olivat hukanneet ”vapaus” -sanan. Sen koommin suomenkielen ilmavuudesta ei olekaan kuultu, saati tekstin keveydestä, vaikka kirjoitettu ajattelu on syrjäisemmätkin Suomen sopukat tavoittaneen vapauden, pikemmin kuin Pelastajan, sanomana himmentänyt sotaisan yhtenäiskulttuurin raskasta loistoa.

Käydessäni helmikuussa Roomassa vaihdoin kielenharrastajana kännykän kieleksi italian. Nyt sieltä tulee ilmaiseksi FB- ajatelmia, tällainen tänään: - me jokainen kävelemme pimeydessä ja jokaisen pitää oppia sytyttämään oma valonsa.