Kielisodasta Paavo Väyrysen US-blogin päättäjäisiin

Tämän sisällissodan jatkuminen vaatii loppuakseen, että maalainen ei enää vaikene seurakunnassa (kun ei naisetkaan).

Niin on Italiakin muuttunut kun ei enää uskota sokeasti vanhoihin teksteihin.

Eilen tulin Kirkkonummen junalla lentokentälle. Täydessä vaunussa eri puolella sorisi Venäjän kieltä. Pelastus tulee suomalaisten omankielen arvostamisesta. Se oli olemassa jo ennen tekstien tuloa.

Täällä tekstien tulkinta on sovussa luotettu Vatikaanin itsenäiselle valtiolle. Kansa nauraa maha kippurassa.

Naiset puuttuvat blogeista koska tämä on sotatanner. Kuten sodasssakin Göbbels, blogeissa valehdellaan poskettomasti. Mitä isommin, sitä helpommin on uskottava, luulevat.

Juha Hytönen kirjoittaa kuin blogivastaava, mutta henkilötiedotteessaan onkin itäsuomalainen peruskepulainen.

Ratkaisut suorastaan simppeleitä ja lähellä. Ahvenanmaalaisia on arvostettava oman kielen vaalimisesta, eikä niin kuin savolainen maalaiskansanedustaja tavattuaan yksikielisen kalastajan siellä, meni eduskunnassa oikopäätä ruotsinkielen kurssille.

Onko hän itse kirjoittanut sen? kysyi kirjasto Fyyrin virkailija halutessani katsoa Nallen kirjasta mitä siellä sanotaan kuninkaallisesta Halikon perintökartanosta. Ei sanaakaan sanota, selvisi sitten Björn Wahlroosin nimissä kirjoitettuna, työtekijälähettiläänä.

Ihmisjärki on kehittynyt epäilemään etteivät tekstit olekaan löytyneet kiven alta, vaan olivat syntyneet aikojen kuluessa ihmisen käden ohjaaman kynän tuotoksina. Niinpä pitäisi kyetä nauramaan niistä löytyville teksteille  ”alhaisista alhaisimpia ovat sikopaimenet".

Paavo Väyrynen ei siihen ole kyennyt, vaan hyväksyi Mauno Koiviston tekstiauktoriteetikseen, sekä osansa keskustan ruotsinkielisen piirin puheenjohtajana, työntekijälähettiläänä. Turhaa nöyryyttä, tosin ei läheskään niin syvään kumartelua kuin Paavo Lipposella tai Erkki Tuomiojalla.

Kännykällä kirjoittelen Välimeren rantakahvilan terassilla Fiumicinossa, ja Suomeen palattuani kirjastoissa, kunnes on rahaa kasassa ostaa matka Italiaan! 

Omistaja päättää säädyissä journalismista

Sitra järjesti -90 luvulla kenraaleille ja yliopistojen rehtoreille Suomi 2015 seminaarimatkoja Kaliforniaan, Kiinaan ja muualle kauas sosiaalidemokraattisen suurlähettiläs Jaakko Iloniemen opastamana. Oltiin huolestuneita vastuunkantajasukujen elinvoiman hiipumisesta sukupuuttoon Mannerheimien perässä.

Iloniemen 90-vuotispäiviä juhlittiin menneellä viikolla verenperinnön tuoksuisella Säätytalolla, 1800-luvun Papiston salissa, eturivissä virkamiehen poika Björn Wahlroos joka oli johtanut lehdistön selvitystyötä työntekijälähettiläänä, käyttääkseni Milttonin uudissanastoa,  minkä jälkeen Mediatalo Keskisuomalainen jatkoi laajenemista ympäri Konserni-Suomea.

Mikael Pentikäinen, työntekijälähettiläs hänkin, kävi kuukausi sitten avaamassa Eukonkannon MM-kisat Sonkajärvellä.

Ei enää tarvii ihmetellä miksi tuntuu kuin politiikka Suomessa olisi lähinnä komediaa. Kun valehtelee oikein paljon, aletaan uskoa. Tuttava osti oman kaivinkoneen jolla voi kasata muuria venäläisiä vastaan, kirjoittaa päätoimittaja Kaius Niemi HS:ssa.

Maalaiset älytkää, ei muureja

Italo Calvino, yksi sotien jälkeisen italialaisen ajattelun suuren murroksen parhaista erittelijöistä, kehotti kirjoittajia nopeuteen ja läpinäkyvyyteen, sillä uusi ei synny ilman vastarintaa.

HS: n yliössä hallituksen Maria Ohisalo lyö kättä opposition Elina Valtosen kanssa. Taitaa olla vaalit tulossa.

Toimittajaveteraani Risto Uimonen kehaisi kuuluneensa pääesikunnan luottoklubiin Risto Makkosen, Kari Valtosen, Ossi Kervinen ym. kanssa, isien tytöt Katri Makkonen, Elina Valtonen ja Elina Kervinen toista polvea verenperintönä.

Terapeuttisen propagandan kehittäjä Göbbelsin matkijat hokevat asuvansa maailman onnellisimmassa maassa, minkä toistamista Koneen Jussi Herlin pitää suomalaisten suurimpana virheenä, koska silloin ei tarvitse yrittää parempaa. Olen samaa mieltä. On kehitettävä kansan omaa kieltä. Ihminen on kaikki. Älytyö korvien välissä, ei jalkojen. Ihminen on kokonainen. Sanoman vaikuttaja Antti Herlin on hänkin puhunut koulutuksen puolesta.

Kadonnutta älyä etsimässä

Miten sellainen voi tietää vapaudesta, joka ei ole koskaan ollut vapaa? pohtivat italialaiset kulttuurihegemoniakriitikot pian 100 vuotta sitten.

Paavo Väyrynen on teksteissään aina riippunut katkerasti Mauno Koivistosta, kuten myös Jukka Seppinen, paitsi kumpikin joskus vähän myös Urho Kekkosesta. 

Paavo Väyrysen blogin kommenteissa esiintynyt suomenkielinen ajatus ”maalainen ei enää vaikene seurakunnassa (kun ei naisetkaan)” on paikallinen sovellutus Mussolinin vankilassa kirjoittaneen Antonio Gramscin kuuluisasta kiteytyksestä ”jokainen on filosofi, joskaan jokaiselle ei ole filosofin virkaa”.

Ilmiöt, ihmisyksilön vapauden kaipuu, ovat universaaleja, mutta ilmentymät ongelmineen paikallisia, kultturihegemonian kriitikot kirjoittivat Gramscin aikaan. Antidemokraatit peukuttavat Mannerheimia.

Ulkoministeriön virkamiehenä pitkän työuran tehnyt Jukka Seppinen on väittänyt US-blogissaan Mauno Koiviston presidenttiaikaan ulkoministeriössä kielletyn kirjoittamasta julkisuudessa sotien jälkeisen läntisen ajattelun kehityksestä. Venäjä, Venäjä, Venäjä! kävi käsky jauhaa.

Arvelen Väyrysen tekstin kadonneen, koska hän itse tai joku kontrolleri, huomasi linkin Seppisen blogista johtavan minun ajatuksiini.

Viime viikolla filosofi Esa Saarinen kävi luennoimassa virallista filosofiaa Vieremällä,  lapsuuden lähiseuduillani. 

Syksyllä HS Säätiö pyysi ideoita yleisöltä. Kesken kirjoitustani välähti ”vähemmistökieli lännen etuvartiona enemmistökielen sisällä”. Niinpä laitoin sen mukaan kehitysideaksi. Heti kolahti! Elämme jänniä aikoja.

Hyvä HS, Julkaisin vuonna 2010 ensimmäisen kirjani “Ole se muutos jota etsit” (Book on Demand). Haluaisin tutkia mikä vaikutus kirjan Iisalmen Sanomissa ja Miilu-lehdessä saamalla myönteisellä huomiolla oli valtakunnan tason tapahtumiin noina vuosina EK:n alkaessa etsiä lehti-ilmoituksella johtajaa tulkitsemaan ajan ilmiöitä, palkaten Matti Apusen. Samoihin aikoihin Mikael Pentikäinen nimitettiin HS:n päätoimittajaksi ja Mikael Jungner YLE:n toimitusjohtajaksi. 

Arkkienkeli Mikael, sanansaattajista suurin.

Vuonna 2015 julkaisemani toisen kirjan “Rooma opettaa” häpeämättömän kotiseutuhenkiseksi julistautuva Sonkajärvi-Vieremän paikallislehti Miilu ohitti äänettömästi kuten kaikki muukin media. Kirjassa mainitaan eräs kuvankaunis moskovalainen opiskelijatarystäväni. Ei sitten sopinut suomalaiselle miehelle. Kaksikin piispaa oli hätistelemässä. Oli YK:n työpaikalla Roomassa varoiteltu palaamasta Suomeen jota kaikki eivät pidä normaalina sivistysvaltiona. Koulittiinko Sanna Marin tyhjästä muutamassa vuodesta huipulle? Minkälaista ihmiskäsitystä meille tarjotaan? Eikö ihminen olekaan kaikki, esineellistetty kappale vain, tuotannon numero.

Björn Wahlroos saattoi joutua virkamiehen ”nuormarxilaisena” poikana pelinappulaksi suomenruotsalaisten kirjanoppineiden, noiden älykkäistä älykkäimpien pohjoiskorealaisissa asennepeleissä eräiden sd-johtajien tuella Armfeltin kartanon kuninkaallisten lahjoitusomaisuuksien vartijaksi kuten myös Jorma Ollila oman kartanon Nastolasta saaneena, samaan aikaan kun eteläeurooppalaiset kommunistit olivat hylänneet Karl Marxin opit maapalstan aitaamisesta kaiken pahan alkujuurena. 

Marx ei tuntenut ihmisluonnetta eikä ymmärtänyt ihmisarvon olevan jotakin paljon enemmän kuin talouskakun kasvattamista Sitran projekteissa. Historian vakavimmin otettavaa rauhanprojektia toteuttamaan perustettiin EU, johon liityttiin koska Ruotsi!

Etuvartio kielen sisällä

Eikö älykäs suomalainen olekin sellainen filosofi-teologi joka ymmärtää kansallisen politiikkasosialismin voivan toteutua piiloagendana ”vähemmistökieli lännen etuvartiona enemmistökielen sisällä” periaatteella? Sitä varmistamaan on perustettu viestintätoimistoja, jollaisen kanssa voi valmistua naimisiin kuten nykyinen pääministeri, tai Erkki Tuomioja.

Täkäläisen valtamedian hakatessa raivokkaasti käsiään yhteen Zeleznyi toteuttaa Ukrainassa länsisuomalaista valtiofilosofiaa, jota Olli Rehn oli vuonna 2014 EU:n laajentumiskomissaarina ideoimassa Ukrainaan tullakseen aikanaan valituksi Suomen paikalliskoomikoksi.

Vaclav Havel kirjoitti maailman voivan kehittyä paremmaksi, joskin hitaasti, olihan naurun ja ilon toipuminen ottanut Italiassakin  vuosikymmeniä Mussolinin ajoista jolloin korkeasti koulutetut insinöörit ja maisterit oli saatu juoksemaan yhteen suuntaan.

Minulta meni toinenkin vuosikymmen oivaltaa ”vähemmistökieli lännen etuvartiona enemmistökielen sisällä” synonyymiksi perinteiselle pään yläpuoliselle Jumala-käsitykselle, valituista valituimpien nostajalle..

Havelin tekstejä lukemalla aloin päästä jyvälle ajattelun suuresta murroksesta Italiassa, uutuudesta läntisen ajattelun historiallisessa kehdossa, joka on vasta tulossa tänne. Pimeän kommunismin aikanakin toisinajattelijat seurasivat ns. eurokommunismin eroamista Moskovan historiallisesta materialismista, kun täällä kumarreltiin Tukholmaa, joskin Moskovan kautta.

Älykkäistä suomalaisista

Sekä presidentti Sauli Niinistö että puhemies Matti Vanhanen kävivät Tukholmassa neuvottelemassa kuningas Kaarle Kustaan kanssa Natoon liittymisestä, vaikka "verenperinnöllinen kuninkaallisuus on demokratian kehittyessä syrjäytynyt kansalaisten opittua sielutieteiden saavutuksiin perehdyttyään itse hoitamaan maallisia asioitaan pappeja paremmin, ymmärtäen olevansa siihen riittävän älykkäitä, paitsi poliittisten prinsessojen Suomessa, heistä tunnetuimpana kolmannen polven poliitikko Erkki Tuomioja".

Tarkoitus on kaiketi pyyhkäistä kansan valitsemien edustajien mielipiteillä takapuolta luotaessa Nato-kerros "tårta på tårta" perinteisen maanpuolustusmiehityksen päälle.

Ilmiöt, ihmisyksilön vapauden kaipuu, ovat universaaleja, mutta ilmentymät ongelmineen paikallisia, kultturihegemonian kriitikot kirjoittivat Antonio Gramscin tapaan.

Älykkäistä ruotsalaisista

Verenperinnöllinen kuninkaallisuus on demokratian kehittyessä syrjäytynyt kansalaisten opittua sielutieteiden saavutuksiin perehdyttyään itse hoitamaan pappeja paremmin maallisia asioitaan ymmärtäen olevansa siihen riittävän älykkäitä, paitsi poliittisten prinsessojen Suomessa, heistä tunnetuimpana kolmannen polven poliitikko Erkki Tuomioja.

Valtamedia (HS ja YLE) sekä eduskunta (Matti Vanhanen) nostavat pikkuruotsalaisuutta, kuten Erkki Tuomiojaa, Ben Zyskowiczia, Paula Lehtomäkeä ja kunkkua, sen sijaan että ymmärtäisivät Paavalin lähetyskäskyn ”tehdä kansat kaltaisikseen” tulleen ajat sitten täytetyksi, joten aika on koittanut idässäkin – sekä Suomessa, Venäjällä että Ukrainassa – ihmisen äänelle, eiväthän  maalaisetkaan enää vaikene "pyhien" seurakunnissa.

Pikkuruotsalaisuuteen kuuluu ilman muuta Kunkku! Ainakin älykkäiden ruotsalaisten mielestä kuuluisi.