Inho

Klassikon asemaan noussut päiväkirjaromaani olemassaolon arvoituksesta ja ihmisen vapaudesta.

Inho on eksistentialismin merkkiteos ja merkittävä kaunokirjallinen johdatus Jean-Paul Sartren filosofiaan. Tarina kerrotaan Antoine Roquentin -nimisen yksinäisen miehen päiväkirjamerkintöjen kautta.

Antoine on asettunut ranskalaiseen merenrantakaupunkiin viimeistelemään historiallista tutkimustaan, mutta vähitellen hänet valtaa outo kuvotus, inho kaikkea kohtaan, eikä hän kykene enää nauttimaan mistään. Hän alkaa kirjata ylös kaikki kohtaamansa esineet ja asiat, jotka häntä kuvottavat ja joihin hänellä ei tunnu olevan oikeutta koskea. Antoine yrittää parantaa tilaansa etsimällä menneisyydestään asioita ja ihmisiä, joita hän on rakastanut, mutta aina inho ja kuvotus saavat hänet valtaansa. Edes entisen rakastetun Annyn tapaaminen ei pelasta Antoinea eksistentiaaliselta angstilta, ja hän alkaa lopulta epäillä jopa omaa olemassaoloaan. (HS)

Vapauden tuulia

Keskustelin eilen Sellon vaalimarkkinoilla rkp:n pj. Anders Adlercreutzin kanssa, jolloin juolahti mielessä ajatus jota en olisi voinut kuvitella omakseni, ajattelin näet ääneen olisiko mahdollista että minä savolaisjuurineni asettuisin vaaleissa rkp:n ehdokkaaksi? Osaanhan ihan hyvin ruotsia. Eikä ajatustani tyrmätty, pikemminkin päinvastoin. Rajojensa rikkomista tässä tuntuisikin tarvitsevansa.

- Tarttuessaan remmiin Jussi Halla-aho uhkasi haastaa toimittajista joka iikan oikeuteen jos vihjaa hänen toteuttavan 30- luvun italialaista F-politiikkaa.

- Oli hoksattu korkeasti koulutettujen italiaanojen oppineen juoksemaan yhteen ja samaan suuntaan!

-  Kansa sanoo kateudeksi, äsken nähty tv-vieras itärajan takaa juurisyyksi.

Juurisyistä

Eilistä puhelinkeskustelua Vladimir Putinin kanssa referoidessaan Alexander Stubb ei mainitse ns. juurisyitä joista Putin usein puhuu.

Olisiko niissä samoja aiheita kuin työtoverini kokemalle sukujen kaunalle vanhoja kommareita kohtaan? Venäjällä niitä ainakin luulisi riittävän. 

Halla-aholaisuus koostukin kaunasta vasemmistolaisia kohtaan. Mieleen on jäänyt surullinen työtoveri Pena jonka ihanan tyttöystävän äiti oli pannut nuorten seurustelun poikki, koska pojan isä oli leimattu entiseksi kommunistiksi! 

Voiko moderni ihminen luottaa edes omien aistiensa havaintoihin, jos on nähnyt valtakunnallisen demarilehden etusivulla yo-kuvan valkolakkipäässä, niin voiko olettaa ettei sitä symbolia olekaan olemassa, koska on sen omin silmin nähnyt?

Kommenttini on syntynyt työkokemuksesta Liisan- ja Mariankadun "runebergiläisessä" kulmapihassa, joka nykyisin tunnetaan Waldorf Astoria- luksushotellina, aiemmin Samppa Lajusen "Hotel Maria". Talonpoikaisisäni Sonkajärvellä tunnettiin nimellä Punapellon Samppa ja äitini Helvi-Maria. (Maapohja oli tilallamme punamultaista.)

Kirjoitan kymmenisen vuotta sitten julkaisemassani "Ole se muutos jota etsit" -kirjassa löytäneeni ko. viraston sokkeloista Viipuri-Karjalan aluehallinnon teettämän oman kalenterin. Sotaväki oli sen mukaan 1800-luvun lopulla venäläistä, pienyrittäjät Viipurissa usein saksankielisiä, virkamiehet niin maalla kuin kaupungeissakin usein  ruotsinkielisiä, lukuisa palveluskunta sekä irtoväki ja loiset suomenkielisiä. Ryhmät elivät omissa oloissaan erillään toisistaan niin kuin Afrikassa.

Eikö presidentin asema kuninkaallisissa seurapiireissä olekin suomalainen EU-ajan erikoisuuus? Lennart Meri tarjosi vaihtoehdoksi ajatelmaa: "Viro on paikka jossa vironkieli on turvassa, Ruotsi on paikka jossa ruotsinkieli on turvassa, Norja on paikka jossa norjankieli on turvassa jne."

Etelä-Euroopassa vedotaan myös äidinrintamaitoon äidinkielen määrittelevänä paikallisena yksilön turvaperusteena.

Sotamiesmanu

Olipa turkulaissyntyinen iltakoululainen josta STS-pankin naisjohtaja Hesan City-käytävässä varoitteli nostaessani yo- lahjana markkoja jonkun satasen. 

Itäsuomalaissyntyisen tunnelmaa demarilehden etusivun kuvassa, iänikuinen leima YO-otsassa. Samaa väriä eduskunnan pylväikköön tuherrettuna.

Iltakoululainen olin jo ministeriössä kun manua kehaistiin ainoaksi kunnon sotademariksi.

Pietarin poika Putin pelasi potkupalloa Turun piispan kanssa. Moskovan tyttö epäili ettei pysytä urasuunnitelmissa jos hänenkin pitäisi Roomaan suomalaisruotsalaisen kanssa.

Kekkonen pelkäsi ja väsyi. Savolaishistorioitsija suoltaa tekstiä vuosikymmenestä toiseen "vihavaisena historioitsijana ilman rajoja". 

Opettaja katsoo aateliskalenterista ettei ketään opeteta boxin ulkopuolella "apinan pudotessa selästä".

Poliitikon luona kummittelee

Uuden Euroopan syntyessä kirjailijoiden moderni ihminen alkoi luottaa omien aistiensa havaintoihin, pikemmin kuin vanhan tutun manun muistoihin. 

Ja minä kun opettelin Roomassa puhumaan italian lisäksi myös ruotsia! Meinaa näet joskus unohtua, ettei suomalaisuutta voi ymmärtää ilman ruotsalaisuutta. Niinpä minäkin pyrin ruotsalaisen kaverini Ingemarin kanssa aina tilaisuuden tullen puhumaan ruotsia. Ja tilaisuuksia syntyi muidenkin kanssa vapaa-ajalla. "Och tillfällen uppkom, speciellt på fritiden."

Viime sotien jälkeiset läntisen ajattelun suuret kehittäjät kokivat keveyttä ja elämäniloa "apinan pudotessa selästä" veren painon, historian taakan ja sotien perinnön väistyessä. Sitä ennen piti olla nopea, läpinäkyvä ja lujasti puolustaa ihmisen hyvää, eikä yksin vastustaa pahaa.

Ruotsissa jokaisen koululaisen oletetaan italialaiseen tapaan tietävän maansa kirjallisuuden ja kuvaamataiteen merkkimiehet ja -naiset. - Kansakunnan pääoma käsittää kansakunnan rakentajat laajalla skaalalla, olivatpa he muotitaiteilijoita tai kirjailijoita, asuivatpa he maassa tai maan ulkopuolella.

Niinpä niin, miksi meillä ei tunneta nuorison rakastamia moderneja kirjailijoita joita monet koululaiset ovat maininneet suosikeikseen?

Läpinäkyvän nopeus. Lähetä kuva, vinkki tai video, HS pyytää!  Olitko paikalla, kun jotain tapahtui tai tiedätkö jotain, mitä lehden pitäisi selvittää? Lähetä vinkki, kuva tai video.

Kansanedustajan kotona kummittelee, sotatieteen dosentin mielikuvitus velloo, Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Kordelinin Muistosäätiön sylttytehtaalle kirjoitin 19.9.2024 tässä blogissani:

Uhotaan, etteivät venäläiset, so. enemmistö, saa voittaa vaan ”arvopohjainen realismi” pätee muistuttaen eteläitalialaisen ”omertan” ylikorostuneen kaverihengen lojaliteettia yhteisille salaisuuksille, Mikkelin muistia (arkkienkeli Mikael) harvinaisen onnistuneesta kansallisesta historiasta rahasukujen syntyperänä ja omaisuusarvojen kasvattamisesta olemisen ainoana järjellisenä perustana.

Suomi-Finlandiasta aiotaan kehittää maailman turvallisin investointikohde vuoden 1918 muistot kauhukuvana. Eduskunnan pylväitäkin on puunattu.

----------------------

Ja näin olin kirjoittanut pari vuotta aikaisemmin 04.05 2022:

Ukrainalainen koomikko houkutteli naapurin päämiestä pöydän päähän "tulisit tasaselle, en minä pure!"
Yhdelle puolueelle löytyi yliopistolta kissojen ja koirien kanssa keulakuva joka ei anna purra, valituista valituimpia. Sitä se teettää kun kahden kulttuurin maassa toisella on 500 - vuoden etumatka, yritetään panna vielä vanhempia tekstejä valmiina toimeen.

Leimakirves heiluu

Samppa Lajusen bisnekset saivat rahoja mm. ammattiliitoilta, Samppa itse kääntyi hädissään hartaaksi uskovaiseksi, vain suomen kielessä on vanha paavi- lähtöinen sana ”pappi”, unkarissa ”pap”, ruotsissa ”präst”, virossakin ”preester”, englannissa ”priest, minister” ym. ym. ”pope, paavi, il papa Italiassa”

Suomen politiikassa on aina mukana kansanomainen pappi, vahtina kerran soditusta sisällissodasta ja 1600-luvun nuijasotien muistoista? Käyttökielen perustelut tuntuvatkin toimivan ikäänkuin väärinpäin!

EU-maalaiset ovat Italian alueista alkaen omakielisiä, so. ei-imperialistisia, paikallinen kieli omaksuttuna äidin rintamaidon kyytipoikana.

Maailma tuli lähelle

"Medvedevin tarina kannattelee kirjaa, mutta Seierstad keskustelee venäläisten kanssa myös muista aiheista. Paljon puhuva on keskustelu, jonka hän käy papin kanssa. Papin mielestä ”Pyhä Venäjä” ei ole täydellinen ilman Ukrainaa ja sodan aloitti Jumalan kaitselmus." 

Noin päättelee Jorma Melleri US-blogissaan norjalaisen toimittaja ja kirjailija Åsne Seierstadin matkakirjasta.

Oikein mielenkiintoista!, sanoisin. Samoin ”Pyhä Ruotsi” ei ole täydellinen ilman Suomea ja yhteyden aloitti Jumalan kaitselmus. Mutta saako orpoa purra, vaikka purra ja orpo ne yhteen soppii? 

Riikka Purra on Turussa hioutunut ruotsin taitaja. Asun häneen nähden naapurikylällä, joten olen lukenut paikallislehdestä kehotuksen luottaa häneen.

Jo aikoja sitten olin 1980-luvun alussa parisen vuotta YK:n virkaharjoittelijana Roomassa yhdessä mm. hollantilaisen ammattilaisen kanssa jolta sain kotiläksyksi pohtia em. kulttuurien yhtäläisyyksiä- Hänestä Ukrainan kriisiytyminen oli jo silloin nähtävissä. Hän totesi paljon pohtineeensa mm. nimien antoa yksilöille (Ahlström, Rönkkö, Purra, Orpo, Stubb ym.) ruotsalaisesta näkökulmasta, ehkä hän oli erityisuhteessa sinne päin, ainakin ollut joskus.