Heitä kasvoi Punapellon talonpoikaistilalla kaksitoista. Viisi poikaa ja seitsemän tyttöä, kaksi äitiä ja yksi isä.
Isommilta jäi kasvuikäiselle ahdas kenkä. Kitulias kakkosvarvas. Ihminen ei ollut kokonainen ja kaikki.
Kylällä sielunpaimenen poika Mikael valmiina jakamaan menestystä vanhan kaavan mukaan: Mikael Pentikäinen, Päivi Räsänen, Jyrki Katainen, piispa Mari Leppänen (os. Pentikäinen).
Toisella kymmenellä poika oli painunut tiedonjanon ajamana tien päälle Helsingin kouluun. Sosialistin leima lyötiin otsaan maataloushallinnossa, sama rakennus on nykyisin Waldorf Astoria- loistohotelli.
Elettiin vuotta 1982. Työläisten NL-paratiisista pääsi ulos vain vihittynä vapaan ulkopuolisen kanssa. Kekkonen vaihtui Koivistoon, siitä Moskovaan luo kuvankauniin tyttöjeesuksen. SittenYK-Roomaan Helsingistä yksin. Oi, niitä aikoja! Mutta mikään ei toiminut.
Kahden vuoden ulkomaankokemuksesta kirjoitin kaksikin (BoD)- kirjaa 2010- luvulla. Molemmat vaiettiin tyystin julkisuudessa.
Kieli on puolison keveyttä myös Nasimalla. Liity kielivähemmistöön? Pääsin minäkin kesäksi Kanadaan. Laivanrakentajia. Pelastus on valituista valituimmissa - jos ottavat mukaan, kirjanoppineet, nuo t. taivaiset?
Ei, vaan paras olisi kansankielinen oma YK-hallinto, itäisen filosofian ja läntisen teologian symbioosi, suomalaiselle pahinta on itäsuhteessa kollaboraattorin asenne.