Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2006.

Voiko paikalla olla henki?

Rohkeat sielut -Arendt, Camus- etsivät läntiselle Euroopalle uutta nousun mahdollisuutta II maailmansodan raunioista. "Suojelija" oli pettänyt suojeluksensa valituista valituimmilta, juutalaisilta. Tavallisista jumalaapelkäävistä urheilullisista pojista oli tullut tahdottomia käskyn täyttäjiä. Mehän teimme vain sen mitä meiltä odotettiin, he hokivat. Tutkittiin isonomiaa -antiikin itsehallinnollista hallintotapaa- ja käytettiin Sveitsiä tässä ajassa esikuvana siitä kuinka demokratiaa voidaan rakentaa paikallisesti erikielisten kanttoonien pohjalle ilman kaikille yhteisiä "natsionalistisia" kansalliskieliä.Löydettiin kieli, ihmisten paikallisesti puhuma kansankieli, uudeksi yhteiselon perustaksi. Ajateltiin, että läntisen lähetystehtävän tultua täytetyksi pitäisi 2000 vuoden jälkeen palata takaisin alkukristillisyyteen: mitä kevyemmät hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Nouskaamme ylös sodan poteroista katsomaan uutta

Haluan pankinjohtajaksi

Suomen Pankin pankkivaltuustolle: Suomalaiseen tapaan olen huono kehumaan itseäni. Siispä lainaan parin päivän takaista lehti-ilmoitusta, jossa luonnehditaan ensi kuussa Helsingissä pidettävässä huippuseminaarissa alustavaa entistä liittokansleri Gerhard Schröderiä: vähävaraisen työläiskodin kasvattina hänellä on harvinainen kyky ymmärtää eriarvoisuuden ongelmia ja kunkin yksilön mahdollisuuksia elämässä. Sotaorvoksi jäänyt Schröder valmistui lakimieheksi työn ohella. En kylläkään ollut lapsena työläiskodin ”kasvatti” vaan maanviljelijäperheen täysvaltainen jäsen, enkä ole sotaorpo vaan raskaan työn kohtuuttoman nuorina uuvuttamien vanhempien jälkeen jääneen monilapsisen perheen orpolapsi. Vanhemmiltani opin monia savolaisen kansan perinneviisauksia. Lapsiaan he varoittivat ajattelutavasta, jonka mukaan se mikä on minun, on minun; mutta se mikä on sinun, sitä voimme yhdessä kehittää ja jakaa . Sitä asennetta he kutsuivat kommunismiksi. Ensimmäisen palkkani sain kesällä 1966 ollessani

Miten saada Nobel-palkinto?

Se, joka haluaa saada arvostetun Nobel-kirjallisuuspalkinnon, kirjoittaa luultavasti näinä aikoina opettavaisia tarinoita nimenomaan suomenkielellä suomalaisille. Johdantoa hän voisi löytää vaikkapa iltapäivälehden julkaisemasta Aleksei Jeremenko jr.n haastattelusta venäläislehdessä: suomenkielisten vieraskammo näkyy Pietarsaaressa järkyttävän suurena erona kahden kieliryhmän välillä. Analyysiä voisi syventää erään hyvin tunnetun, omana aikanaan vihatun, saksalaisen teeseistä jotka järkyttivät oppineita väittämällä että kansan käyttämää kieltä ei voi alistaa vallan kielelle, ei jumalallisen eikä maallisen vallan. Tässä seison enkä muuta voi. Eikös itse Snellmankin vaatinut sivistyneistöä kertomaan kokemuksistaan myös muille?