Tietoisia nostoja tai yllytyshulluutta

Suurten johtajien aika on päättynyt. Paljastajina läntisen ajattelun itsekriittisiä kehittäjiä Antonio Gramsci, Albert Camus, Jean-Paul Sartre, joista kukin ehti jossakin vaiheessa uraansa olla kommunisti.

Idästä on peritty auktoriteettien aseman romahdus, lännestä yksilönoikeudet - Suomi Finland ymmärtää viimeisenä, pimeä-älyn maa.

Eurokommunismi kaatoi historiallisen materialismin. Marx ei tuntenut ihmisluonnetta. Kartano-omaisuuksia tärkeämpinä ihmisoikeudet.

Mediaa juoksutetaan tahdosta riippumattoman noston perässä presidentin virkaan.

”Ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia” -Olof Palme

”Ihmisoikeudet ovat universaaleja” -Barack Obama

En muista ennen kirjoittaneeni ”tahdosta riippumattomasta kutsusta” mutta se tuntuisi sopivan tähän yhteyteen voimattomaksi itsensä kokevan some-väen seuratessa YLE tv:n joka-aamuisia jälkisanojen esittäjiä, noita kutsuttuina voimaantuneita suoraan tv-ohjelmaan asiantuntijoiksi.

Bosnia-Serbian entinen presidentti Radovan Karadzic kärsii parhaillaan Haagin kansainvälisen oikeuden langettamaa elinkautista tuomiota Bosnian sodan aikaisista sotarikoksista Srebrenicassa 25 vuotta sitten.

Karadzicin sanottiin suhtautuneen kirjaimellisesti vanhojen tekstien määräyksiin toisuskoisten hävittämisestä, ikäänkuin tekstit olisivat löytyneet kivien alta valmiina täytäntöönpantaviksi, ymmärtämättä että ne olivat syntyneet menneessä ajassa vastauksina silloisiin kysymyksiin.

Karadzic, joka on koulutukseltaan psykiatri, on julkaissut useita runoteoksia.

Vaclav Havel on kutsunut EU:ta historian vakavimmin otettavaksi rauhanliikkeeksi, joka on kuninkaiden ja kirkon vuosisatoja kestäneen sotaisan liiton jälkeen syntynyt aivan uudenlainen, maallinen hallintotapa.

Vanhoihin teksteihin pitäisikin suhtautua kuten mihin tahansa ihmiskäden ohjaaman kynän tuotoksiin ilman sen kummempaa pyhyyttä.

Runoilevaa psykiatriaa

Jännä juttu, että vaaleja seurattiin "pimiästi" noinkin virallisesti. Olin luullut Matti Putkosen ujuttautuneen PS:n toimistoon saadakseen jäsenrekisterit käyttöön oikeitten puoluesihteerien tapaan. Sitten Timo Soini syrjäytettiin hybridisodassa menemällä puoluekokousedustajien puheille suoraan nettiruudun kautta. Ehkä siinä käytettiin papillista arvovaltaa tehosteena jotta kukaan ei vuotaisi ulospäin, kuten luottamuksesta tiedetään katolisessa rippituoliperinteessä. Valituista valituimpia.

Mallia otettiin mafiasta. Jos kärähdät, et puhu. Omertan - vaikenemisen laki - on muita lakeja vahvempi. Totuus ei tule esiin, sillä se tekisi kipeää. Totuus voisi sattua politiikassa, sillä se liippaisi europarlamentaarikkoa, puolueen puheenjohtajaa, tulevia kansanedustajia. Totuus satuttaisi isoja taloudellisia arvoja. Vaikenemisesta on liian monille paljon enemmän hyötyä kuin totuudesta.

Tarvitaan menneessä ajassa täysin erilaisissa olosuhteissa ihmiskäden ohjaaman kynän synnyttämien tekstien kriittistä arviointia, haltuunoton ja suojauksen uudeksi kirjoittamista tässä ajassa. Muutos ei näy ensimmäisenä tv-studiossa, eikä iltapäivälehtien otsikoissa. Vallan porteilla liikkuva seurakuntanuorten sukupolvi, nuo politiikkaan valmistetut - Antti Lindtman, Osmo Soininvaara, Li Andersson, Timo Harakka, Erkki Tuomioja, Juha Sipilä, Hjallis Harkimo, Jyrki Katainen, Jussi Halla-aho, Juhana Vartiainen, Arto Luukkanen ym. - ei taida arvostaa muutakin kuin Senaatintoria kiertäneen ajatelmia:

Jag, som behärskar svenskan nästan lika väl som finskan, har på sistone befattat att det är ju svenskan det språket som Gud använder i Finland, och därför somliga utlänningar inte ser Suomi-Finland som civiliserat samhälle. Det hände nämligen så, att eftersom jag bor i Kyrkslätt, lyssnade jag en morgon ”yllättäen ja pyytämättä” före påsken sista år på Yles radio Vega och blev helt tagen hur den kvinnliga prästen talade om Jesus Kristus och hans varma ord. Det verkade mycket annorlunda än i finskan.