Heikki Rönkkö

Jostakin ulkomaan julkaisusta osui silmään uutisena että kaikki raha Pohjois-Koreassa on Kim Jong-unin peukalon alla. Hänen tiedetään opiskelleen muutaman vuoden Sveitsissä. Siltä pohjalta lienee hyvä ohjailla tutkimustoimintaa ja laitoksia. Moniko tietää Kim- suvun kristinuskosta valituista valituimpina? Sotasankarina Jumalaksi nostettua Kim Il-sungia juhlitaan yhä kansan pelastajana, vaikka ei ollutkaan virallisesti turkulaisia. Kim Jong-un on kolmatta polvea. Kukaties sielläkin eduskunta valitsee täysistunnossa valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan? Jos olisin yliopistolla, pohtisin miksi suomenkielellä sutaistessa sanat ”raha” ja ”rauha”, saadaan ”ra(u)ha”, eikä kuten muissa kielissä erilleen esim. ruotsiksi ”pengar och fred” – he tosin kuuleman mukaan osaavat Ruotsissa rakastaakin toisiaan ilman valtiota tai joka paikassa väliin tunkevaa taivaallisen auktoriteetin omavaltaista paikallisedustajaa. Voisi selvitä miksi ns. tavisten pomot ovat kasautuneet Suomen Pankkiin, siel

Odotellessani hammaslääkärille pääsyä muistelin totalitarismikriitikkojen varoitelleen yksilön valmistamisesta tuleviin tehtäviin. Sellaista tapahtui sekä läntisessä että itäisessä versiossa. Otettiin vaikkapa maalaissyntyinen nätti nuori ”harjattavaksi” tekemään suotuisia tekoja. Siitä kun oli usein tuloksena ylilojaali työmyyrä, kollaboraattori. Tällaista yritystä on itsellenikin tapahtunut jouduttuani yllättäen ja pyytämättä suuren suomalaisen tietotekniikkayhtiön palvelukseen. Siiitä seurasi yökausien opiskelua mitä kummallisempien tietokonejuttujen yksityskohtien viidakossa. Ei sellaiseen paikkaan kenenkään pitäisi joutua! Onneksi jouduin sieltä sitten ulos samalla tavalla kuin olin ymmärtämättömästi päässytkin. Työelämän soisi kehittyvän asteittain kokemuksia vahvistaen. Ihmisen valmistaminen järjestelmän palvelijaksi on lopetettava. Älykkäiden voimaväki ei saa sitä enää jatkaa, joskin historian paino on eduskunnan siihen sitonut.  Kulttuurin hiljainen näivettyminen on estettävä.

Sodan ja rauhan keskus Muisti on tiedekeskus, joka  "kertoo sodan vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Viimeisintä teknologiaa käyttävät näyttelyt vievät sinut sodan kokemuksiin. Muistin toiminta perustuu humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä tehtyyn kotimaiseen ja kansainväliseen sodan tutkimukseen. Muistit muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joiden näyttelyt käsittelevät sodan ja rauhan teemoja sekä sotaa ilmiönä. Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti on niille, joita sodan historia kiinnostaa, ja erityisesti niille, joita se ei kiinnosta. Muistin näyttelytyötä ohjaa tieteellinen neuvottelukunta, jossa on jäseninä historioitsijoita sekä kulttuurintutkimuksen, historian didaktiikan ja tiedekeskuspedagogiikan asiantuntijoita. " - Muisti saatiin (2021), vaikka kaivattiin   rauhanoppositiota, esim.  tämä kirjassani Rooma opettaa  ( 2015).  Samoihin aikoihin Helsingin Yliopiston yhteyteen perustettiin yhdistys Historioitsijat ilman rajoja HIR Erkki Tuomiojan

Antti Rinteen lupaama vappusatanen maallisen auktoriteetin näpeissä taivaallisen  nimissä: HS 15.11.2019 Yle uutiset Ajatukseni ”Eurooppa rauhan tiellä sen jälkeen kun yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi velipoikaa – kristityt ja juutalaiset- olivat joutuneet ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust.” – oli Niko Kaistakorven US-blogissa julkaistu jokunen päivä aikaisemmin.  

Jos kerran vanhoja muistellaan niin toivoisi Mikkelin sotarauhainstituutti Muistilta seminaaria "Missä kuljimme kerran - Eurooppa rauhan tiellä sen jälkeen kun yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi velipoikaa - kristityt ja juutalaiset- olivat joutuneet ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust." Kun toivomus viime sunnuntaina blogistanissa julki lausuttiin, varapuhemies Antti Rinteen vastaus saatiin samana päivänä Iltalehdessä, mutta niin pitääkin olla: kaiken takana on ihminen vaikka viesti kulkee tässä maassa taivaallisen auktoriteetin kautta.  Eilen puhemies Matti Vanhanen vieraili Tukholmassa tavaten mm. kuningas Kaarle Kustaan.  Meidän ns. modernissa Suomessa vallitseva hegemonia, yhteiskunnallinen johtajuus, on luotu ja vakiinnutettu monilla eri alueilla poliittisen johtamisen ja vaikuttamisen tavoilla. On onnistuttu tekemään omasta ideologiasta yleinen ideologia. Hegemonian muodostamiseen on tarvittu legitimiteetin säilyttämistä, poliittista indoktrinaatiota sek

Iltapäivälehdet taistelevat ilmatilan herruudesta tuorein voimin kummankin rekrytoitua syyspuolella avoimella haulla kymmenisen uutta ”tutkivaa journalistia” HS:n puolustaessa asemiaan useilla sivuaukeamilla Ukrainan puolesta. Poliitikot, jotka eivät uskoneet Stalinin kansallisuus-politiikkaan kielipakkoineen, joutuvat ihastellessaan omakielistä Viroa pohtimaan turvallisuutta uudesta lähtökohdasta, onhan pellon pientareella asteleva talonpoika aina ollut omakielinen, kuten tiedämme historiallisesti myös Ruotsista. Naiset tulevat perässä, eikä sitä pysty estämään kukaan eikä mikään. Historian kasaama kuonakuorma harjautuu sitä keveämmäksi mitä ohuemmat ideologiset hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan.  Italian vanhojen kaupunkivaltioiden perinteet ovat ohjanneet Eurooppaa rauhan tielle sen jälkeen kun yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi velipoikaa - kristityt ja juutalaiset- olivat joutuneet ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust.  Muutosta vauhditti marxismin itsemu

Kysymykseen miksi sodat, kuten Eurooppaa hirmuisesti raadelleet Saksan ja Ranskan kesken, ovat käyneet mahdottomiksi EU:n jäsenvaltioiden kesken, on parhaan vastauksen tarjonnut tunnettu toisinajattelija Vaclav Havel. Havelin mielestä rauhan toteutuminen on tullut mahdolliseksi valtiouskontojen aseman hiljalleen hiipuessa Euroopassa. Onhan EU aivan uudenlainen maallinen hallintomuoto kuninkaiden ja kirkon vuosisataisten sotakausien jälkeen. Ei sota syty ilman uskontoa. Se että meidän evankelilais- luterilaisen kirkon korkeat edustajat käyvät Brysselissä valvomassa omien MEPien tekemisiä, on ihan oma sisäpoliittinen juttu, eihän EU:ssa ole kirkollisia valiokuntia eikä osastoja. Mikä sitten pitää EU:ta koossa kun ei kerran uskonto? Se kestää, mikä oli olemassa jo ennen uskonnon saapumista, eli paikallinen äidinkieli, meikäläisten mailla suomenkieli ja rannikkoseuduilla ruotsi. Siten yksilön identiteetti määrittyy syntymän kautta, paitsi kouluja käyneen suomalaisen päässä kaikki on mennyt