Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2008.

Sattuma ja välttämättömyys

Välttämättömyyden yhdessä ajassa ei tarvitse olla välttämättömyys toisessa ajassa. Läntisen valloitushengen vanha väite "se mikä on verellä luotu, on vain verellä muutettavissa" on pantu läntisessä Euroopassa romukoppaan, etenkin ikuisilta tuntuneiden sotien riivaamien ranskalaisten ja saksalaisten toimesta. Demokratia ei ole sattuma, vaikka HS oli pääkirjoitukseensa asti löytänyt ihasteltavaksi jenkkilästä kirjan, jossa vahvan aukoriteettivallan paluuta odotellaan. Meillä vaatii ns. sotakulttuurisukupolven väistymistä vallankahvasta ennen kuin muutoksesta tulee välttämättömyys myös tässä omien erillissotien ihannoinnin ikuisessa kulttuurissa.

Niin on jos siltä näyttää

Häpeäpaalu kirkonmäellä, ts. Jaeaettenmaeki (kirjoitusasu HBL:sta) Arkadianmäellä, oli käänteinen toisinto tämänpäivän HS:n kertomasta Hermannin kaupunginosan nimen synnystä. Porvoon kansanedustaja Klaus Hellbergin huudahdus "valehtelija!" täysistuntosalissa riehaannutti edustajat kääntämään peukalonsa "Alas, alas!" kuin antiikin foorumeilla konsanaan. Aivan uskomatonta touhua, kommentoi sivistyneemmän naapurin pääministeri Göran Persson, eli jotakin perin outoa siinä tapahtumaketjussa oli. Selvittämättä on mm. mikä oli se mystinen "demarilähde" jolta Jäätteenmäki kertoi saaneensa uutta tietoa demarien taustoista. Olisiko rohkeílla juristeilla tässä näytön paikka? Ytimiin pureutuvat kollegat käynnistivät Italian politiikan kädet puhdistaneen "mani puliti" murroksen. Näkymätön tulee näkyväksi yllättävälläkin tavalla. Jäätteenmäen seuraaja kävi juuri pikavisiitillä Kaliforniassa, mutta eipä niin kiirettä etteikö olisi ehtinyt Lauri Törnin mu

Intellektuellien Eurooppa

Parnassossa kanssani debatoiva Mummo ajaa kysymyksillään minut välillä nurkkaan, josta en muuten pääse kuin aivonystyröitä hieromalla. Italian antifasismin pioneeri Antonio Gramsci kuuluu Albert Camus ´n tavoin modernin läntisen ajattelun nurkkapylväisiin: minulle he ovat kuin valo ja lyhty. Gramsci tunnetaan ehkä parhaiten ”kulttuurihegemonia”- käsitteestään. Sen mukaan eliitti -pienen pieni vähemmistö- määrittelee kulttuurin sisällön, esim. käsityksen filosofiasta vain pitkälle koulutettujen tulkittavissa olevana ”korkeampana” tietona. ”Jumala” on eliitin paras kaveri, jota ei jätetä. Mutta jokainen voi kehittyä filosofiksi. Fasismin ja kommunismin yhteisten piirteiden analysointi on johtanut ihmisluonteen paljastuminen: jokainen yksilö on sellaisenaan A-luokan vähemmistö ja henkilökohtaisessa vastuussa etteivät juutalais- tai vast. vainot uusiudu. Italian taiteen neorealismi (mm. Pasolini) sai paljon vaikutteita gramscilaisesta ajattelusta. Kielen valtapeleihin erikoistu

Toivo on pysyvää

Neitsellisten mantujen haltuunottaminen ja lapsenmielisten ihmisten sielujen valloittaminen oli tosiaan Itämaassakin verrattain helppoa. Ihmisluonnehan janoaa vastausta, kuin kasvi vettä erämaassa, kysymyksiinsä: mistä tulen, kuka olen, minne päädyn? Mutta valloitussotien aikakausi päättyi viimeistään kaasukammioiden savuihin. Mitä pysyvää läntisessä ajattelussa on "suojelijan" aseman romahduksen jälkeen? Yhdyn niihin näkemyksiin että kestävää on myytti Jeesus Nasaretilaisesta; yksilön vapaudesta omiin valintoihinsa.