Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2008.

Paskat kärryn pyöristä

Joskus HBL:n nettilehteä lukiessa on tuntunut siltä kuin olisin päässyt kurkistamaan Kanerva-affäärin sylttytehtaalle (ruots. tankesmedja, engl. think tank). "Liian paljon paskaa pöydällä", huudahtaa Åbo Akademin professori Gustav Djupsund. Muutenkin aivan hurjia asenteita, ei ollenkaan tästä ihmisten maailmasta vaan totaliteettien yhteiskunnasta: "hänen käyttäytymisensä koskee kaikkia, hänhän on ministeri!" (Hans agerande angår alla, han är ju minister!) Ottaisimmepa mallia Stefan Wallinista, meidän kaikkien kulttuuriministeristämme. Iisalmen Sanomien mukaan sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen on yksi niistä suomalaistaiteilijoista, jotka ovat mukana viemässä suomalaista kulttuuria Ranskaan huhtikuusta kesäkuuhun kestävässä tapahtumasarjassa 100 % Finlande. Suomen suurinta kulttuurivientiponnistusta toteutetaan kevään aikana 250 tapahtuman ja 500 taiteilijan voimin. Tikkanen osallistuu paikalle kutsuttuna taiteilijana suomalaista sarjakuvaa ennennäkemättömän l

Se on helppoa

Tottakai ihmiset eivät halua sotaa. Mutta kaiken kaikkiaan, maan johtajat määräävät politiikasta, ja aina on helppo juttu vetää ihmiset mukaan olipa kyse demokratiasta, fasistisesta diktatuurista, parlamentista, tai kommunistisesta diktatuurista. Olipa kansalla ääntä tai ei, kansa voidaan aina saada tukemaan johtajien sitoumuksia. Se on helppoa. Tarvitsee vain kertoa heille että he ovat uhan alaisia, ja tuomita pasifistit isänmaallisuuden puutteesta, ja asettamisesta maan suuremmalle vaaralle alttiiksi. Of course the people don't want war. But after all, it's the leaders of the country who determine the policy, and it's always a simple matter to drag the people along whether it's a democracy, a fascist dictatorship, or a parliament, or a communist dictatorship. Voice or no voice, the people can always be brought to the bidding of the leaders. That is easy. All you have to do is tell them they are being attacked, and denounce the pacifists for lack of patriotism

Läpinäkyvää

Niin, siis mitä tapahtuikaan kun "villit oksat karsittiin terveitten tieltä"? Kun ns. punapääoma ajautui paremmin puhuviin käsiin: Kansa->If, Haka->Skanska, Tradeka->Industri Kapital, Tammi->Bonnier, kulttuurissa jossa intellektuellien diskurssianalyysi on yhä kielletty tabu? Ihme ja kumma, Pekka Vennamo näkyy ihan tv:ssä kironneen Soneran myyntiä pilkkahintaan ruotsalaisille. Jos kehittyneen läntisen ajattelun perustaksi hyväksytään jonkinlainen "ihmisen mittakaava", niin Wahlroos-Ihamuotilan brändiajattelu toimii nurinniskoin: sen sijaan että ensin tunnistettaisiin tarve ja sitten luotaisiin tuote, esim. ihmisen tarve hoitaa asioita puhelimitse johti menestystuote kännykkään, tai ihmisen universaali tarve sisustaa asuntoaan synnytti ruotsalaisen kylänpojan suuren innovaation Ikean, niin nämä ajattelevat päinvastoin että ensin on tuote, sitten etsitään tarve; siis ostetaan Marimekko (sehän on kivaa mennä valmiiseen pöytään). Kenties tavoitellaan de M

Ruutana kutee rutakossa

Toiselta paikkakunnalta kaupunkiin muuttanut Iisalmen Sanomien uusi päätoimittaja Mai Koivula ihmetteli kolumnissaan miksi Ylä-Savon kirjastojen yhteistä tietoverkkoa kutsutaan Rutakko-verkoksi, Sonkajärven kirkonkylän vanhan nimen mukaan. Esitin nimen syntyperästä oman versioni, jota Koivula kutsui hienoksi palautteeksi: Muutin itse tänne "Hesaan" keskeltä Sonkajärven kirkonkylää 1966. Synnyinkotini mukaan on nimetty Punapellontie Rutakolla. Se on siinä, siis meidän entisen kotitilan paikalla sijaitsevan Finndomon tehtaan kupeessa, samoin kuin isäni ja samannimisen ukkini mukaan ristitty Samulinpolku. Kutsuimme talon takana Vääränjärvelle päin viettävää maastoa "alangoksi". Vielä 1800-luvun lopulla on samalla paikalla lainehtinut jonkinlainen järvi, joka on silloisen muotivillityksen mukana kuivatettu viljelykäyttöön. Me uskoimme Rutakon nimen johtuvan siitä. Olen jälkeenpäin keksinyt toisenkin version: pikkupoikina kävimme "kalassa" suohaudoilla Puna

Kenelle kellot soivat?

Kävinpå Åbossa. Hamburger Börsin tiskillä paikallinen daami kysyi cigarettia. Ostin hänelle askin. Sytytettyään yhden röökin, hän kääntyi puhumaan tutuilleen toiseen pöytään. Joutessani sytytin itsellenikin. Hän kääntyi puoleeni. Sanoin, että Hki on sikäli internationaalimpi paikka, että siellä on nättejä venakkoja baareissa.. ja hän löi nyrkillä veret ulos nenästäni. Kunhan ensishokista toivuin, syöksyin vessaan, työnsin tupon nenääni, panikoiduin verisestä paidastani ja ryntäsin keräämään pöydästä rensselini (venäjän sana joka tarkoittaa sotilaan hlö.kohtaisia varusteita). Baarimikko saatteli minut lohdutellen ovelle, kohti hotelliani: olet syytön, näin mitä tapahtui. Nietzschen vasaralla filosofoima "mitä sanoo omatuntosi? -sinun pitää tulla siksi mitä sinä olet" on valaissut taivaltani myrskyissä ja tyvenissä. Yritin baaritiskilläkin sitä noudattaa: kerroin ns. vaatimattomista savolaisista juuristani, esittelin kokemuksiani maailmalta ja arvelin myös ns. paremmin puhuv

Pojat vartiossa

Jukka Relanderin ilkeilyä um:n harrastaman menneisyydenhallinnan suhteen voisi täydentää huomiolla että ns. lähettitoiminnan hiljennyttyä Ambo- ja muualla ulkomaalla on resursseja voitu kohdentaa uudelleen kotimaahan. Eeva Ahtisaaren hovineitinä kuuluisaksi tullut Laura Kolbe, helsinkiläisen sivistyneistöprojektin tutkijaprofessori Matti Klingen tiimistä, luennoi nyttemmin keskustapuolueen aktiivisena kulttuurivaikuttajana maaseudun nuorten koulutuspäivillä. Tuskin siellä annetaan sen seikan häiritä että lannanhaju on syntyperäisen helsinkiläisen tohtorin saapikkaista haihtunut niistä 1800-luvun ajoista kun Kaivopuiston ja Eiran asukkaiden lehmät vietiin kesäksi Kruununhakaan ja Hakaniemeen laiduntamaan. Mutta ettei kovin herkästi alettaisi luulla että ulkoministeriön, poliittisen ajattelumme suuren generalissimuksen, ote olisi lipsumassa lienee syytä vilkaista vaikkapa Erkki Tuomiojan blogia. Kas vain: pitää kiirehtiä sinne missä pippuri kasvaa (tällä kerralla Intiaan) oman kirjan ju

Maalaisjärjen nukahdus

Se ei muuten olekaan mikään vitsi että HS:n kulttuuritoimittajan kotona ovat kirjahyllyssä Leninit ja Marxit paikallaan opiskeluaikojen solidaarisuusfestivaalikuvien ympäröiminä. Eikös lehti haikailekin Castron Kuubaa? Sellaisia toimittajia on helppo näkymättömän käden puristella. Itse en ole kyllä Hesarista rahalla maksanut vuosikausiin, paitsi sunnuntain digilehdestä euron kpl. Lehti pitää keskustan puoluesihteeriä framilla. Ilmeisesti halutaan Vanhasen potentiaalisten haastajahölmöjen astuvan hänen vanavedessä esille numeroitaviksi. Ajan todellinen vaara piilee demokratian alasajossa. Vanhasen olemuksessa on jotakin pelottavan nöyrää apulaisen, Jumalan soturin, 100%:n valtionpalvelijan piirteitä. Heijastaa jotensakin erikoista demokratiakäsitystä hakea seurusteluasiassa oikeutta ylemmästä asteesta asiantuntijuuteen vedoten.

Paradigmasta toiseen käy ihmisen tie

Aikamme paradigman muutoksessa on kysymys paluusta alkukristillisyyteen? Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat. Heideggerilaiset puhuvat ihmisluonteen paljastumisesta lupauksen ihmisjärkeä suuremmasta voimasta osoittauduttua 1900-luvun kauhujen myötä harhakuvitelmaksi. Viehätysvoima on sitä että osaa kuulla myöntävän vastauksen vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystäkään, kirjoitti Camus. Vaikea sitä on panna paremmaksi. Eilisestä saakka olen kirjoittanut hämmentävän hyvällä Buzzwordilla joka tuntuu olevan juuri niin "lickable" kuin muuan Adoben foorumilla sitä kehuu. Olo on kuin olisin nuolaissut rautaa pakkasella, ei tosin niin jumissa kuin kylmään tiibetiläiseen rukouskiveen liimautunut Mikael Niemi Vittulanjängässään.