Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2017.

Peruskysymysten äärellä

Mielenkiintoista pohdintaa Vihavaisella . Ja ymmärrettävää, onhan suomenkielisyys älyllisen keskustelun välineenä suuressa kehitysvaiheeessa. Moni meistä edustaa sukunsa ensimmäistä esiintymisvalmista sukupolvea. Ero esim. ruotsinkieliseen turkulaisuuteen on aivan valtava. Mistä tulen, kuka olen, minne menen? Kysymykset kiinnostavat jokaista, sillä ihminen on kaikki. Jokainen on elämänkokemuksensa perusteella filosofi, sanoo muuan tunnettu italiaano filosofi. Diletantin silmin katsottuna historiaan hullantunut Risto Volanen on alkanut ajatellakin takaperin. Tässä taannoin hän istui tummiin puettuna kesähelteellä jossakin kansainvälisessä Luther-seminaarissa keskellä heinäkuuta. Hänen läheinen aatetoverinsa Matti Vanhanen kiertää parhaillaan parivuotisella kiertueella maakunnissa vakuuttelemassa vakuuttelemasta päästyäänkin, ettei pääkaupungissa ketään jätetä, vaikka sotaan valmistauduttaisiinkin. Jokaiselle on paikka isänmaan sankarikummuissa, ainakin, sillä ketää

Rautanyrkit museoon eikä pormestariksi

Jos elämmekin Suomessa diletantismin nousukautta, niin joskus hapuileva uuden hoksaaminen voi johtaa sellaiseen umpikujaan, ettei siitä ole muuta ulospääsyä kuin uudestisyntymisen ihmeen kokeminen jo täällä maan päällä. Jotain sellaista tunnen itse kokeneeni ymmärrettyäni, että suomenkielisten yläpuolella todellakin on näkymätön silmä joka kilpailuttaa näennäisesti samankaltaisen taustan omaavia maalaisia pääkaupungissa keskenään. Minua oli nuorena vedätetty rakentamaan nuorisomajaa Länsi-Lappiin yrittäen ikäänkuin ottamaan leima otsaan " Rönkön maja ". Osasin vaistomaisesti kieltäytyä. Sen sijaan Paavo Väyrynen on ottanut nuorisokodin omiin nimiinsä, jotta ne jotka tietävät kielen pakko-opetuksen tuhoisasta vaikutuksesta monien nuorten kehitykselle, tuntisivat Paavon ottaneen "taakkaa kantaakseen" heidät hartioilta. Hän näyttää yhä juoksevan samassa oravanpyörässä. Rautanyrkeiksi näkee kutsuttavan liian nuorina liian suureen vastuuseen nostettuja näytönhaluis

Avoin kirje Petri Hirvimäelle

Sinuna, Petri, ilmoittautuisin sdp:n presidenttiehdokkaaksi. Viime kerralla he "rojektipiällikkö" Mikael Jungnerin johdolla, isä Mitron ja piispa Ilkan avustamina, hakivat ehdokasta kissojen ja koirien kanssa päätyen lopulta Paavo Lipposeen . Ilmoittaisit olevasi myyttinen Rongan sonni, jota HS:n Marko Junkkari palstoillaan hersytteli Timo Soinin keksintönä siihen aikaan kun Maailmanpankin johtokuntaan haettiin Suomen edustajaa. Mm. Paula Lehtomäki , Kimmo Kiljunen ja Kimmo Sasi hakivat virkaa. Heidän lisäksi odoteltiin yllätyshakijaa johon ministeri Jutta Urpilainen henkilökohtaisesti tutustuisi ministeriössä verhoilla pimennettyjen ikkunoiden sisäpuolella. Omistaja päättää, totta Mooses. Niinpä valituksi tuli tuttu virkamies ulkoministeriöstä. Omistajan arvoasteikolla sdp:n presidenttiehdokkuus asettuu samaan A-valintakoriin Maailmanpankin edustajan ja rauhannobelistin kanssa. Me tavikset kuulumme sonnien ja lampaiden Ö-koriin. Kyllä sellaista kalaa kannattaisi py