Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2012.

Omatunto putipuhtaaksi

Miksi niin moni vasemmistoälykkö suosii Haavistoa? Omatunto kolkuttaa, koska sukujuurissa on niitä jotka olivat vallassa silloin kun homoja vainottiin natsi-Saksassa. Tällaisia ratkon pilvien päällä, Norwegian.comin lennolla Roomasta Helsinkiin. Kehuvat tarjoavansa ilmaista nettiyhteyttä uranuuurtajana lentokoneessa.  -------------- Maan matosten pariin ehdittyäni huomaan omatunnon höpöttävän Hesarissakin jonka ideologiatoimituksen pääksi on kutsuttu sodanaikaisen maalaisliiton johtajan pojanpoika. Villa Lante, Suomen kulttuurikeskus, näkyy taustalla mäen päällä, keskellä Roomaa.

Ikuisessa kaupungissa

Hyvä täällä on tallustella ilman pipoa pitkin Rooman katuja.

Ihmisarvo voittaa

Poistuu vahva kähmyrikaarti-Claes Andersson, E Rehn, lipponen, väyrynen-vapaus on väkevä voima. Kortit jaetaan uudestaan, kuten Italiassa vanhan konsensuksen romahdettua.

Hullujen hommia

   Suonenjokelaisen facebook-kaverini Tarja Pöyhösen mielestä ”maailma on tullut ihan hulluksi (enkä tarkoita nyt vaaleja, pressanvaalit ovat vielä ihan terveestä päästä tähän verrattuna)! Isät ja äidit murhaavat perheitään ja se on jotenkin ymmärrettävää! Samaan aikaan sähköstä on tullut rajallinen hyödyke, jota saa vaan hyvällä tuurilla pistorasiasta".   Ehkä voisimme porukalla kirjoittaa Jan Rossin -sukunimi viittaa kirjallisiin piireihin?- kanssa avainromaanin rakkaudesta; siitä kuinka raha kompensoi intohimon puutteen jos toisen kieli tuntuu historiallisista syistä olevan rahan peukalon alla? Sellaistahan on tässä rumien hallitsemassa vähemmistöjen paratiisissa kauan kaivattu.   Kauan vielä sen jälkeen kun uusi isäntä on Mäntyniemeen asettunut, pohditaan miten presidenttiehdokkaiksi juuri nämä valikoitiin. Muutkin kuin tunnetut kansalliset demokraatit Ilkka-Christian Björklund ja Claes Andersson ovat hyvinkin saattaneet pitää kielikysymystä keskeisenä, kun ovat ollee

Mukavia ehdokkaita

Äskeisessä Arto Nybergin haastattelussa Tarja Halonen, listatessaan mielipidevaikuttajia, mainitsi ensimmäisenä papit, vaalikoneita lainkaan mainitsematta. Toisaalta jokainen joka on kerrankin toiminut vaalitoimitsijana, tietää kuinka arvostavasti suomalainen kansanihminen suhtautuu oikeuteensa käyttää demokraattiseksi kokemaansa valtaa. Kun kolmannes äänestäjistä yhä hapuilee ja kyselee ketä äänestää, niin miten arvioida luterilaisen kirkon pappien verkoston (ns. lapsenuskoisten) vaikutusvaltaa kansanihmisiin, kun tarjolla on ehdokas, jonka valinta toisi puolustusvoimille katolisen ylipäällikön, tai toinen joka ehkä saisi homot hyppimään sankarihaudoilla? ---------------   Mukavia kavereita nämä ehdokkaat ovat kaikki. Ei ensimmäistäkään häirikköä. Jokainen on pelastettu ”jättiläisen löyhkäävän hengityksen varjosta”, kuten voisi sanoa Carl Bildt’n mainostaman Krister Wahlbäckin kirjan nimeä soveltaen. Ehkä Erkki Tuomioja jälleen kerran kehaisee auttaneensa nimenomaan Pekka Haavi

Olematon sotilas

  Tunnistettuaan vuosikymmenien etsiskelyn ja harhailun jälkeen ”sisäisen sipoolaisensa” Paavo Lipponen lähti herrojen kanssa marjaan, vaikka olisi pitänyt kehittää demokratiaa, ihmiskunnan historian kehittyneintä hallintomuotoa. Haveliakaan ei ole tainnut ehtiä lukemaan ajan mennessä  Claes Anderssonin ja Stefan Wallinin lähettämien kirjojen parissa, kuten myös Erkki Tuomiojalle on käynyt.   Ehkä Lipposessa ei olekaan mitään vikaa, mutta taustajoukot ilmoittivat hänet olemattomaan sotaan? Muistaakseni hän sanoi kuuluisassa Ostrobotnian ilmoituspuheessaan olevansa lähdössä jatkamaan jonkinlaista sotaa. Ostrobotniakin oli valittu ilmoittauutumispaikaksi, koska siinä on lähellä keskeisiä kulttuurin instituutioita, etenkin Kansallismuseo.   Omasta nuoruusvuosieni Ostrobotniasta olen kirjoittanut 2010 ilmestyneessä kirjassani, että ”Kalervo, tuo uskomaton onnenpekka,ansaitsi elantonsa lähettinä valtion toimistossa Ostrobotnian ylimmässä kerroksessa. Sinne kiivetäkseen hän oli tosi

Kahden kauden perintö

Tarja Halonen on tehnyt sen, mitä toisen kauden aluksi lehtihaastattelusta oli pääteltävissäkin: pyrkinyt ohjailemaan valtiolaivaa kuin luksusautoa kieli keskellä suuta, varoen sitä mitenkään kolhimasta, jotta nautittavaa jäisi tulevillekin sukupolville.   Auton ikkunasta kansalaisten elämä on maakunnissa saattanut näyttää eriarvoistuneelta, mutta Ahvenanmaalla on aina viivähdetty pitempään ja Lucia- neidon kohdalla on ilahtuneena noustu halailemaan. Maailmassa, jossa jopa Vladimir Putin on kansalaisten tentattavana suorassa tv-lähetyksessä peräti neljän tunnin ajan, Halonen on hankkinut kansalaispalautetta professoreilta ja pääjohtajilta konkaritoimittaja Tarmo Ropposen johtamissa ns. presidenttifoorumeissa (toki ne on ollut netissä suorana halukkaiden nähtävissä). Tarja Halosen osallistuminen Vaclav Havelin hautajaisiin palautti mieleen tuon ihmisoikeustaistelijan kaikissa olosuhteissa esilläpitämiä ajatuksia, mm. poliitikkojen velvollisuuden herättää kansalaisissa piilevä po