Tarja Halonen on tehnyt sen, mitä toisen kauden aluksi
lehtihaastattelusta oli pääteltävissäkin: pyrkinyt ohjailemaan
valtiolaivaa kuin luksusautoa kieli keskellä suuta, varoen sitä
mitenkään kolhimasta, jotta nautittavaa jäisi tulevillekin sukupolville.
Auton ikkunasta kansalaisten elämä on maakunnissa saattanut näyttää
eriarvoistuneelta, mutta Ahvenanmaalla on aina viivähdetty pitempään ja
Lucia- neidon kohdalla on ilahtuneena noustu halailemaan.
Maailmassa, jossa jopa Vladimir Putin on kansalaisten tentattavana suorassa
tv-lähetyksessä peräti neljän tunnin ajan, Halonen on hankkinut
kansalaispalautetta professoreilta ja pääjohtajilta konkaritoimittaja
Tarmo Ropposen johtamissa ns. presidenttifoorumeissa (toki ne on ollut
netissä suorana halukkaiden nähtävissä).
Tarja Halosen osallistuminen Vaclav Havelin hautajaisiin palautti mieleen tuon ihmisoikeustaistelijan kaikissa olosuhteissa esilläpitämiä ajatuksia, mm. poliitikkojen velvollisuuden herättää kansalaisissa piilevä potentiaali osoittamalla sille suuntaa tai antamalla sille yksinkertaisesti toivoa. Sellaiset johtajat millainen kansa, kuulee sanottavan. Yllättävää kyllä joskus myös päinvastainen on totta: sellainen kansa millaiset johtajat. Paljolti riippuu poliitikoista rohkaisevatko he ihmisissä piilevää hyvää vai pahaa. Totalitarismi käyttää hyödykseen ihmisluonteen pimeimpiä puolia, kateutta ja itsekkyyttä.
Nyt puolestaan professori Jyrki Virolainen kysyy blogissaan: ”Nuorten tyttöjen ja naisten käyttämä fyysinen väkivalta seurustelusuhteissa ja muutenkin on lisääntynyt ja raaistunut presidentti Halosen virkakautena selvästi. Todellista sukupuolten tasa-arvoa! Mistä tämä johtuu, naispresidentistäkö? Mutta onko kukaan kuullut Halosen koskaan olleen huolissaan mainitusta asiasta? ”
Perässähiihtäjä
