Heikki Rönkkö

Jutellessani Antti Kaikkosen ja Risto Kuisman kanssa eilen Isossa Omenassa palasi mieleeni kuinka Leena Luhtasen ja Simo Pokin vaalipisteellä oli viime lauantaina Tapiolassa puhe kääntynyt soppatykkien "kumun" syntyhistoriaan. Soitin siitä samantien eläkepäiviään synnyinseuduilleen Joensuuhun viettämään asettuneelle Sarkkisen Pekalle ja varmistelin hataria muistikuviani. Pekka muisti että ensimmäiset Ruotsin armeijan vihreät "luksustykit" saatiin lahjoituksina LO:n kautta Martti Ahtisaaren presidenttivaalikampanjaa varten vuonna 1994. Niissä oli erillinen paistolevy jälkiruokalettuja varten. Pekka oli siihen aikaan SAK:n järjestöpäällikkönä. Minä olin puolestani työtön, joten ehdin seuraavana kesänä viemään yhden soppatykin Työläisnuorison kasvatus- retkeily ja tuki ry:n pakettiauton perässä Helsingistä Muonioon. Pysähdyin ensimmäiseksi yöksi Hartolaan, ja toiseksi veljeni luokse kotikylääni Sonkajärvelle. Riitti siinä ajoneuvoyhdistelmässä parille kylänukolle y

Sotienjälkeisen Euroopan kehityksen ymmärtämisen kannalta keskeisimpiä käsitteitä on Antonio Gramscin kehittämä kulttuurihegemonia. Gramsci väitti, että läntinen sivistyshistoria on yksilöiden ja kansojen taistelua vapautensa puolesta erilaisia eliittejä vastaan, jotka poikkeuksetta kutsuvat itseään vähemmistöiksi, mutta joista eroavat mm. siksi että pitävät asemaansa itsestäänselvyytenä, koska "Jumala" on määrännyt heidät hoitamaan hallitustehtäviä sivistyksen nimissä. Historian suuriin paradokseihin kuuluu että kommunistina tunnetun Gramscin kehittämät ideat auttoivat Itä-Euroopan kansoja vapautumaan kommunistisesta eliittivallasta. Vallankumous siis söi lapsensa. "Camunen" voi olla kuka hyvänsä, sillä jokainen voi kehittyä filosofiksi, kuten Gramsci kirjoitti. Albert Camus, opettajansa Pariisiin yliopistoon järjestämä lähes lukutaidottoman algerianranskalaisen yksinhuoltaja-siivoojaäidin lahjakas poika, oli peruscamu. Samoin tietysti Saharov ja Lennart Meri joka

Menin iltapäivällä Espoon Big Appleen katsomaan mitä keskustan vaalikarkeloissa arkipäivänä tapahtuu. Join gurlingguru Markku Uusipaavalniemen (Uusimaa 333) tarjoamat kahvit ja katselin sivusta parveilua Matti Vanhasen ympärillä, ja oli siellä myös Antti Kaikkonen. Jollakin toistaiseksi tunnistamattomalla tavalla paikalla olleet tuntuivat "meikäläisiltä", "englishman in New York", kuten Sting laulaisi: En juo teetä otan kahvin haluan kukkoni muikkuisen kun avaan suuni kuulette että olen savolainen Isossa Omenassa Olen vieras olen laillinen olen savolainen Isossa Omenassa Jos "tavat tekevät miehen" kuten sanotaan silloin olen päivän sana kysyy miestä sietää tietämättömyyttä ja hymyilyä Olen mitä olen sanoivat mitä hyvänsä Olen vieras olen laillinen olen savolainen Isossa Omenassa

Eduskuntaehdokkaat, innovoikaa räväkämpiä aloitteita! Miten olisi vaikkapa "innovoinnista kaikille yhteinen oppiaine kouluihin alaluokilta alkaen?" Innovaatiot ovat muotia ja mukana jopa tasavallan presidentin kaukaisilla matkoilla. Kemppisen löytämän ennusteen mukaan ihmiskunta tukehtuu itseensä vuonna 2026 väestökasvun saavuttaessa äärettömyyden. Suomalaisilla on tähänkin omaperäinen ratkaisu: hukkukoot isojen poikien "kioskille" pyrkijät omaan ahneuteensa. Liikemiesten kehittyviksi talouksiksi kutsumiin maihin myytäviin halpakännyköihin pitää koodata semmoinen viesti, joka saa asiakkaat aina vaan ostamaan uusia kännyköitä sitä mukaa kuin niitä markkinoille työnnetään, ja lopulta kännykänkuoria, akkuja, pakkauslaatikoita ja muuta roinaa kasaantuu niin paljon että jätevuori romahtaa heidän päällensä (idean copyright Italo Calvinon).

Menin toissa iltana HOK-Elannon ja Tammen yhteiseen kirjailtaan kuuntelemaan virikkeitä lukeakseni Erkki Tuomiojan kirjan Hella Wuolijoesta. Mutta enemmän kuin puheena ollut kirja, jäi tilaisuudesta mieleen pyörimään Jukka Relanderin esittämä kysymys löytyykö historiasta vastaavanlaisia naisia, jotka aina "putoavat tassuilleen". Yön yli nukuttuani keksin ehdolle ainakin digiajan sähköhellan Suvi-Anne Siimeksen; toisena vahvana nimenä Brita Kekkosen ja muina ehkä Päivi Lipposen, Tanja Saarelan ja kenties myös Susan Kurosen. Olisi mielenkiintoista tietää missä määrin "näkymätön tassu" on auttanut heidän menestystään? Siimes ainakin on julkisesti tunnustautunut nöyräksi uskovaiseksi. Toisaalta heidän suhteensa ruotsinkielen rooliin "valituista valituimpana" Suomessa on epäilemättä sekin nöyrä. Mutta Suomessapa ei näitä fasismianalyysin kysymyksenasetteluja taideta harrastaa -ei edes 2000-luvulla! Kauppalehden mukaan Sixten Korkman on koonnut lähinnä ekono

Jollakin tunnistamattomalla tavalla Kurosen kirjan kansikuvan paljastamiseksi järjestetty spektaakkeli muistuttaa edellisen pääministerin kohtalosta. Molemmat oli tuotu valtakunnan pääareenoille: Jäätteenmäkeä kärvennettiin eduskunnan täysistunnossa kansanedustajian kiihkon lietsomassa ilmapirissa; Vanhasta hiillostettiin World Trade Centerin Mannerheim -salissa kymmenien toimittajien kompastellen rapussa ja toisiaan tönien kauhun vallassa: jospa emme ehdikään ajoissa? Kuulen joidenkin nauravan toimittajien touhotukselle. Kansantuomioistuimissa tuomarin roolin omaksuivat monenkarvaiset keskinkertaisuudet, yli-ihmiset, asettumalla ihmisjärjen yläpuolisen "näkymättömän käden" palvelukseen. Sama malli toteutui sekä fasismissa että kommunismissa. Camus löysi yhtymäkohdan katolisen kirkon inkvisitiosta: jo silloin yksilöä voitiin vaatia perustelemaan oma olemassaolonsa. Ihmisiä kohdeltiin palikoina. Erityisesti yli-ihmiset inhoavat kansanvaltaa, demokratiaa, ja korostavat yksi

Katsoin Juha Seppälän vihjaiseman Susan Kuronen videon . Oliko sisään rynnänneillä toimittajilla tiedossa että seinällä olisi Marskin kuva? Lähellä on ajatus, että Matti Vanhanen on syyllistynyt jumalanpilkkaan. Kuriton kun hylkäsi tarjolla olleen huolenpidon jättäessään luoksensa lähetetyn. Nyt Vanhasta uhkaa rukouspäiväuudistusta kritisoineen oikeusministeri Johannes Koskisen kohtalo: perälaudan yli vaan, eikä kosketa viiden metrin kepilläkään. Matti voinee mennä siksikin, että Eero Heinäluoma on osoittanut löytävänsä oikean rastin toisensa perään: tanskalaisten sytyttämän Muhammed-pilapiirrosjupakan aikaan kirjoittaessaan Ilkka-lehdessä että "eteenpäin Jukka Paarman viitoittamalla tiellä" ja viimeksi Washingtonissa hiljentyessään hetkeksi Lauri Törnin muistolaatan edessä. Jyrki Katainen osannee asetella sanansa varoen. Vaimo on ulkoministeriön, suomalaisen inkvisitiolaitoksen, palveluksessa. Näkymättömän käden suunnitelma toimi sen sijaan mallikaasti Päivi Hertzbergin h

Tähän on tultu: nuoret eivät osaa enää edes puhua ihmisten unelmista eivätkä uuteen huomeneen kantavasta toivosta, tai köyhän asiasta. Ainakin päällisin puolisin selattuna 30+ ikäpolveksi itseään kutsuvien "äärikeskustalaisten" ohjelma vaikuttaa nojaavan enemmän sokeaan asiantuntijauskoon kuin keskustalaisen kannattajakunnan odotuksiin. Jos käyttäisin UKK:n sanoja, voisin kysyä missä on sylttytehdas? Johtava "think tank" EVA onkin ollut viime aikoina epäilyttävän hiljaa. Suomalaiset ovat, eivätkä yksin "äärikeskustalaiset", silmät puolittain ummessa kulkevia lapsenuskoisia, jotka saattavat parhaimmillaan päätyä uransa huipulla Fortumin hallituksen jäseneksi. Se, että valtion energiayhtiön hallituksen kahdeksasta jäsenestä kaksi on 2000-luvulla suomenkielisiä ja loput kuusi ns. pohjoismaalaisia, on sinänsä melkoinen saavutus. Suomenkielihän on alamaisten hallintokieli, ei johtajien valitsemisen kieli. Suomenkielisiltä vähänkuin puuttuu kykyä keskinäiseen

Pitäisi kaiketi kysyä miksi julkisia häpäisyjä järjestyy tavallisten ihmisten edustajille: Matti Ahde, Matti Vanhanen, Ilkka Kanerva, Harri Jaskari, Anneli Jäätteenmäki ja uusimpana naiskirjailijan väitetty kähmintä Bottalla (en nyt muista epäillyn kansanedustajan nimeä) Vaatisi medialta melkoista rohkeutta nostaa pöydälle epäilys, josko kaiken takana onkin näkymätön käsi, tuo kauhea vanha vihollinen, eurooppalaisen ajattelun läpitunkeva ikuinen asenne joka ei ihmisen kanssa puhu, mutta jonka paljastamisesta on aikamme murroksessa paljolti kysymys. Eräässä blogissa on viime päivinä pohdittu missä luuraa suomalainen intelligentsia? On arveltu olevan normaalia, että ihmisen käyttäytyminen jonkin verran vapautuu kun pääsee ulkomaille eroon omasta ympäristöstä, mutta silti sosiaalinen kontrolli vaikuttaa Suomessa tavallistakin ahdistavammalta. Sellainen nuori, joka vieraassa ympäristössä voi olla hyvinkin vilkas ja seurallinen, käyttäytyy kotimaassaan kuin kuka tahansa harmaapomppainen sy

Pitäisikö presidentin virka lakkauttaa, on pohdittu HS:n perässähiihtäjä -blogissa. Mielestäni jossakin mennessä ajassa täysin erilaisessa olosuhteissa syntyneen instituution pönkittämisen sijaan tosidemokraateilta odottaisi pikemmin vanhan maailman reliktien -arvonimet, kunniamerkit- romuttamista. Vähemmilläkin valtuuksilla voisi vahva mielipidejohtaja ottaa aloitteen haltuun. Nykyisin on kovin hiljaista, ettenkö sanoisi kuin huopatossutehtaalla. Ikäänkuin presidentti-instuution ääni olisi jollakin tavalla vaimennettu, typistetty höperehtimiseksi neuvottelupöytien kattauksista: "kahden edustajan malli toimii, koska Suomi on pieni maa ja asioita on paljon!" Vaikeuksissaankin ihminen jaksaa pitkälle unelmien ja toivon varassa. Mallia voisi hakea mm. Havelilta ja Palmelta, jossakin määrin myös Kekkoselta.