17.2.2007

Aina jaloilleen


Menin toissa iltana HOK-Elannon ja Tammen yhteiseen kirjailtaan kuuntelemaan virikkeitä lukeakseni Erkki Tuomiojan kirjan Hella Wuolijoesta.
Mutta enemmän kuin puheena ollut kirja, jäi tilaisuudesta mieleen pyörimään Jukka Relanderin esittämä kysymys löytyykö historiasta vastaavanlaisia naisia, jotka aina "putoavat tassuilleen".
Yön yli nukuttuani keksin ehdolle ainakin digiajan sähköhellan Suvi-Anne Siimeksen; toisena vahvana nimenä Brita Kekkosen ja muina ehkä Päivi Lipposen, Tanja Saarelan ja kenties myös Susan Kurosen.
Olisi mielenkiintoista tietää missä määrin "näkymätön tassu" on auttanut heidän menestystään? Siimes ainakin on julkisesti tunnustautunut nöyräksi uskovaiseksi. Toisaalta heidän suhteensa ruotsinkielen rooliin "valituista valituimpana" Suomessa on epäilemättä sekin nöyrä. Mutta Suomessapa ei näitä fasismianalyysin kysymyksenasetteluja taideta harrastaa -ei edes 2000-luvulla!
Kauppalehden mukaan Sixten Korkman on koonnut lähinnä ekonomisteista ryhmän pohtimaan onko pohjoismainen malli todellisuutta vai pelkkä myytti. Se onkin hyvä kysymyksenasettelu: monen suomalaisen intellektuellina itseään pitävän mielessä pohjoismaisuus on nähdäkseni lähinnä synonyymi Jumalalle; jotakin minkä olemassaoloa ei kertakaikkiaan voi epäillä, kaiken hyvän alku ja juuri, vaihtoehtona ikuinen paratiisi nahkurin orsilla; siis vähänkuin latinankieli aikanaan.

1 kommentti:

  1. Anonyymi18.2.07

    Hyvin kirjoitat vaikka mennee vähän yli tavallisen meikäläisen käsityskyvyn

    VastaaPoista

Ns. kokonaisturvallisuudesta

Äidinkielet eivät sekoitu. Savolaiset puhuivat omalla tavallaan jo ennen piispa Henrikiä kuulematta sanaakaan mistään raamatusta, Kieli siir...