Maailmanennätys on saatu Suomen nimiin sekä naisten hallitusosuudessa että vasemmiston roolin marginalisoitumisessa. (Mäntyniemestä kuuluu kättentaputuksia) Kemppinen onnistui provosoimaan keskustelun blogissaan sdp:n romahduksen syistä. Sukupolviajattelua hyödyllisemmäksi lähtökohdaksi näen puolueen lapsenuskoisuuden (Heinäluoma: idoleistani suurin on pääministeri Tanner joka otti vastaan valkoisen armeijan) ja siitä johtuvan kolmikantamantran hokemisen, mikä puolestaan turvaa valtaeliitin asemat ja aikaansaa yleisen pysähtyneisyyden. Kuten Seppo Sarlund kirjoittaa Keskustan nettisivuilla , Suomessa politiikka muuttuu hitaasti. Olen samaa mieltä. Silti monessa lähimaassa ja yleisemminkin Euroopassa, muutoksen vauhti on ollut huimaavaa. Löytyisikö selitys demokratian toiminta-alueen muutoksista? Samaan aikaan kun kansanvallan ote muualla on laajentunut ja syventynyt, on se meillä -byrokraattien ihannevaltiossa- päinvastoin kaventunut asiantuntijavallan saadessa yhä pitävämmän yliotteen