Heikki Rönkkö

Ukrainasta uhkaa muodostua jäätynyt konflikti, kirjoitetaan Hesarissa, siis niin kuin Suomi-Finland? Erkki Tuomioja siirtää vastuun kysymyksestä historiantutkijoille; sdp:n varapuheenjohtaja ex-piispa Ilkka  Kantola odottaa vappua jolloin menee muun sdp:n johdon kanssa pirauttamaan pari kyyneltä punavankien muistomerkin äärellä. Tuomiojaa ei siellä nähdä; hän on puhdas, ei häivähdystäkään punaista, todellinen Jäämies. Hänen ei tarvitse käydä punaisten haudoilla varmistamassa, että kivet ovat paikoillaan, eivätkä kapinan henget pääse niiden alta liikkeelle.   He eivät ihmettele että j os valta on kielessä - diskursseissa - kuten väitetään, niin miksi sen pitäisi nimenomaan olla enemmistöläisten kielessä? Rkp-läisetkin välttelevät leipäjonoja joissa ei saa omakielistä palvelua.

Mitä vähemmän suomalaiset rauhanrakentajat saavat häärätä Ukrainassa, sitä paremmin rauhanprosessi etenee. Venäjälle aikomansa rangaistuskomppanian komentajaksi ilmoittautunut tohtori  Jussi Halla-Aho tiedetään vanhaksi Ukraina-aktiiviksi, joka on asunut Kiovassa slaavilaisia kieliä  opiskellessaan;   Carl Haglund muistetaan sinikeltaisesta kravatistaan; EU:n vähemmistövaltuutettu Astrid Thors kävi sotkemassa näppinsä Itä-Ukrainassa väittäen ettei venäjänkielisiä siellä sorreta. Näiden esikuvia ovat mm. Eugen Schauman , Ernst Tandefeldt ja Lennart Hohenthal , suomalaiset poliittiset murhaajat.

Ilmestyskirjan pedoksi Halla-ahoa ei saa sanoa, ei myöskään Putinia, ainakaan ilman Eero "Don" Heinäluoman lupaa. Sekä Halla-aho että Heinäluoma kuuluvat valituista valituimpien "Porvoon hiippakuntaan", kuten myös Mikael Jungner, jonka lanseeraamaa termiä "sattuma" HS:n pääkirjoittaja Matti Kalliomäki tänään nätisti lainaa. Tunnetuin Jungnerin sattumista tapahtui Hakaniemessä kun hän poliittisen uransa startiksi tervasi ja höyhensi Rauhanpatsaan, eliitin inhoaman enemmistötyrannian symbolin. HS on hiippakunnan pääfoorumi.

Kuopion piispa Jari Jolkkonen otti Miilu-lehden mukaan Sonkajärvellä viime sunnuntaina pitämänsä veteraanijuhlan puheen johdannoksi presidentti Mauno Koiviston vuonna 1944 sotamiehenä kirjoittamat sanat: “Tilanne tuntuu nyt raskaammalta kuin koskaan Suomen historiassa. Toivokaa parasta ja rukoilkaa puolestamme.” -"Mikä on tilanne nyt Suomessa, Euroopassa ja maailmassa? jatkoi Jolkkonen. Onko sotamies Mauno Koiviston huokaus 70 vuotta sitten saanut uutta ajankohtaisuutta?" Koska puhemies Heinäluoma oli puhunut samanhenkisesti Lieksassa vastaavassa kansalaisjuhlassa niin eikö olisi parasta, herra Stubb, että kävelisitte porukalla salista ulos puhemiehen sammuttaessa viimeisenä valot? Samana päivänä kun Jatkosodan 70-vuotisjuhlaa vietettiin Lieksassa, puolustusvoimain komentaja - siis virkamies - allekirjoitti Suomen puolesta paljon puhetta aiheuttaneen yhteistyösopimuksen NATON:n kanssa.

EU:n ulkoministeriksi valittu italialainen Federica Mogherini sanoo uuden toivon heränneen Euroopassa aselevon kestäessä Ukrainassa. Sen tueksi hän toivoo kaikkien ajatuksia. Kuin pahanilmanlintuna HS on löytänyt historian tunkiolta tälle päivälle tapauksen, jossa Finnairin lentäjät muistavat vuosikymmenten jälkeen nähneensä neuvostoliittolaisen ohjuksen räjähtävän lähellä konettaan Pohjoisnavalla. Amnestyn johtaja saa puolestaan HS:ssa tilaa "satelliittikuville" venäläisistä tykeistä Itä -Ukrainassa.

Kansallinen yhtenäisyys on yhtä kuin valittu kansa, mutta aina löytyy niitä jotka haluavat olla valituista valituimpia: siitä sodat syntyvät, kun viedään muille "kulttuuria". Suomi on syntynyt sodasta. Ei vapaiden miesten iltapuhteena Keravalla; jos olisi, ei heidän lastensa suojelujärjestö kantaisi sotamarsalkan nimeä. Yksityinen tulee yhteiseksi silloin kun joku poliitikko tai muu julkkis haluaa papin siunauksen liitolleen kauniin venakon kanssa. Se on kuin kuoleman suudelma suomalaiselle, voi toki muuttaa muualle, esim. Italiaan. Eilen kirjoitin Espoossa, tänään Italiassa, että Suomi on rumien naisten hallitsema vähemmistöjen paratiisi, jollaista eräs ranskalainen valistusfilosofi piti pahimpana kuviteltavissa olevista yhteiskuntamalleista, koska sellaisessa palkitaan pikemminkin halujen kuin kykyjen mukaan. Italia on toisen ääripään malli, johon suomalaiset tuulipukunaiset ovat hulluina. Ps. parturi maksaa täällä Rooman rannikkokaupunki Ostiassa 8€, sin