Olisiko niissä samoja aiheita kuin työtoverini kokemalle sukujen kaunalle vanhoja kommareita kohtaan? Venäjällä niitä ainakin luulisi riittävän.
Halla-aholaisuus koostukin kaunasta vasemmistolaisia kohtaan. Mieleen on jäänyt surullinen työtoveri Pena jonka ihanan tyttöystävän äiti oli pannut nuorten seurustelun poikki, koska pojan isä oli leimattu entiseksi kommunistiksi! Voiko moderni ihminen luottaa edes omien aistien havaintoihin, jos on nähnyt valtakunnallisen demarilehden etusivulla yo-kuvan valkolakkipäässä, niin voiko olettaa ettei sitä symbolia olekaan olemassa, koska on sen omin silmin nähnyt?
Kommenttini on syntynyt työkokemuksesta Liisan- ja Mariankadun "runebergiläisessä" kulmapihassa, joka nykyisin tunnetaan Waldorf Astoria- luksushotellina, aiemmin Samppa Lajusen "Hotel Maria". Isäni Sonkajärvellä tunnettiin nimellä Punapellon Samppa ja äitini Helvi-Maria. (Maapohja oli tilallamme punamultaista.)
Kirjoitan kymmenisen vuotta sitten julkaisemassani "Ole se muutos jota etsit" -kirjassa löytäneeni ko. viraston sokkeloista Viipuri-Karjalan aluehallinnon teettämän oman kalenterin. Sotaväki oli sen mukaan 1800-luvun lopulla venäläistä, pienyrittäjät Viipurissa usein saksankielisiä, kaikki virkamiehet niin maalla kuin kaupungeissakin ruotsinkielisiä, lukuisa palveluskunta sekä irtoväki ja loiset suomenkielisiä. Ryhmät elivät omissa oloissaan erillään toisistaan niin kuin Afrikassa.
Eikö presidentin asema kuninkaallisissa seurapiireissä olekin suomalainen EU-ajan erikoisuuus? Lennart Meri tarjosi vaihtoehdoksi ajatelmaa: "Viro on paikka jossa vironkieli on turvassa, Ruotsi on paikka jossa ruotsinkieli on turvassa, Norja on paikka jossa norjankieli on turvassa jne."
Kommenttini on syntynyt työkokemuksesta Liisan- ja Mariankadun "runebergiläisessä" kulmapihassa, joka nykyisin tunnetaan Waldorf Astoria- luksushotellina, aiemmin Samppa Lajusen "Hotel Maria". Isäni Sonkajärvellä tunnettiin nimellä Punapellon Samppa ja äitini Helvi-Maria. (Maapohja oli tilallamme punamultaista.)
Kirjoitan kymmenisen vuotta sitten julkaisemassani "Ole se muutos jota etsit" -kirjassa löytäneeni ko. viraston sokkeloista Viipuri-Karjalan aluehallinnon teettämän oman kalenterin. Sotaväki oli sen mukaan 1800-luvun lopulla venäläistä, pienyrittäjät Viipurissa usein saksankielisiä, kaikki virkamiehet niin maalla kuin kaupungeissakin ruotsinkielisiä, lukuisa palveluskunta sekä irtoväki ja loiset suomenkielisiä. Ryhmät elivät omissa oloissaan erillään toisistaan niin kuin Afrikassa.
Eikö presidentin asema kuninkaallisissa seurapiireissä olekin suomalainen EU-ajan erikoisuuus? Lennart Meri tarjosi vaihtoehdoksi ajatelmaa: "Viro on paikka jossa vironkieli on turvassa, Ruotsi on paikka jossa ruotsinkieli on turvassa, Norja on paikka jossa norjankieli on turvassa jne."
Etelä-Euroopassa vedotaan myös äidinmaitoon äidinkielen määrittelevänä paikallisena yksilön turvaperusteena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti