Tähän on tultu: nuoret eivät osaa enää edes puhua ihmisten unelmista eivätkä uuteen huomeneen kantavasta toivosta, tai köyhän asiasta. Ainakin päällisin puolisin selattuna 30+ ikäpolveksi itseään kutsuvien "äärikeskustalaisten" ohjelma vaikuttaa nojaavan enemmän sokeaan asiantuntijauskoon kuin keskustalaisen kannattajakunnan odotuksiin. Jos käyttäisin UKK:n sanoja, voisin kysyä missä on sylttytehdas? Johtava "think tank" EVA onkin ollut viime aikoina epäilyttävän hiljaa. Suomalaiset ovat, eivätkä yksin "äärikeskustalaiset", silmät puolittain ummessa kulkevia lapsenuskoisia, jotka saattavat parhaimmillaan päätyä uransa huipulla Fortumin hallituksen jäseneksi. Se, että valtion energiayhtiön hallituksen kahdeksasta jäsenestä kaksi on 2000-luvulla suomenkielisiä ja loput kuusi ns. pohjoismaalaisia, on sinänsä melkoinen saavutus. Suomenkielihän on alamaisten hallintokieli, ei johtajien valitsemisen kieli.
Suomenkielisiltä vähänkuin puuttuu kykyä keskinäiseen solidaarisuuteen ja myötäelämiseen. Pietarilaisen Dostojevskin tiedetään epäilleen, että suomalaiset eivät ole kansakuntaa muodostava heimo.
Hei Heikki,
VastaaPoistaHauska 'tavata'.
Edelliseen keskusteluumme viitaten haluaisin vain kertoa, että viimeisimmässä Parnassossa oli Antti Kivimäen kolumni intellektuaalisuuden mahdottomuudesta Suomessa. Kivimäki painui mielestäni synkkään kuuseen kolumnin loppupuolella ollen vähän hätäinen päättelyissään (en itse yksinkertaistaisi 'kauppakoululaisia' yhteiskunnan hallitsijoiksi), mutta muuten kolumni nauratti ja vihastuttikin, koska se tuntui niin todenmukaiselta.
T, Mirkku
Terve vaan,
VastaaPoistaMiriam, ilo on puolellani,
kiitos vinkistä: luin Kivimäen artikkelin.
Eipä hänkään tosiaan päässyt voivottelua syvemmälle.
Sanoisin intellektuelliksi sellaista joka ei ole ihmeisiin luottava eikä lapsenuskoinen, ts. hän tietää, että kaikki läntisen ihmisen ajattelun kehittymiseen n. 2000 vuoden aikana vaikuttaneet tekijät ovat nykyisin ihmisjärjellä ja siihen nojaavilla tieteillä selitettävissä.