Sotienjälkeisen Euroopan kehityksen ymmärtämisen kannalta keskeisimpiä käsitteitä on Antonio Gramscin kehittämä kulttuurihegemonia.
Gramsci väitti, että läntinen sivistyshistoria on yksilöiden ja kansojen taistelua vapautensa puolesta erilaisia eliittejä vastaan, jotka poikkeuksetta kutsuvat itseään vähemmistöiksi, mutta joista eroavat mm. siksi että pitävät asemaansa itsestäänselvyytenä, koska "Jumala" on määrännyt heidät hoitamaan hallitustehtäviä sivistyksen nimissä. Historian suuriin paradokseihin kuuluu että kommunistina tunnetun Gramscin kehittämät ideat auttoivat Itä-Euroopan kansoja vapautumaan kommunistisesta eliittivallasta. Vallankumous siis söi lapsensa.
"Camunen" voi olla kuka hyvänsä, sillä jokainen voi kehittyä filosofiksi, kuten Gramsci kirjoitti. Albert Camus, opettajansa Pariisiin yliopistoon järjestämä lähes lukutaidottoman algerianranskalaisen yksinhuoltaja-siivoojaäidin lahjakas poika, oli peruscamu. Samoin tietysti Saharov ja Lennart Meri joka kehoitti perehtymään Saharovin kokemuksiiin, jos haluaa tietää mitä pitää tehdä ja mitä voi joutua vapaudestaan henkilökohtaisesti maksamaan. Aikaisempia "camusia" olivat mm. Nietzsche ja Strindberg.
Tuskinpa Manu tai Mooses kuuluvat camusiin, mutta Havel kuuluu. Käydessään Manun kutsusta Suomessa 1991 Havel arveli etteivät suomalaiset ole kuulleetkaan Euroopassa sotien jälkeen tapahtuneesta aivan valtavasta ajattelunkehityksestä.
"Camusenakaan" en ole uskovainen, koska jokainen sukupolvi luo oman tietoisuutensa, kuten Bill Clinton, camusia hänkin, on sanonut.
Kun Sartre jatkoi pitkälle sotien jälkeen maolaisena kommunistisen puolueen etujoukkopropagandistina, Camus oli jo kauan sitten irronnut puoluesiteistään ja ryhtynyt totalitarismikriitikoksi arvostelemaan yhtä hyvin läntistä fasismia kuin itäistä kommunismiakin. "Ensimmäisestä ihmisestä" luin tarkoituksellisen kursorisesti hänen paluustaan synnyinmaisemiinsa Algeriaan tuntemaan lapsuuden hajuja, kuulemaan samat ihmisten ja maisemien äänet uudestaan...
Minuun vaikutti suuresti hänen havaintonsa että molempien totalitarismien järjettömälle vallankäytölle suhteessa yksilöön voitiin löytää perusteluja raamatun teksteistä. Ns. pyhät tekstit ovatkin ihmiskäden tuotosta ja niihin pitää suhtautua samalla kriittisyydellä kuin on järkevää suhtautua kaikkiin muihunkin ihmisten aikaansaannoksiin. Siinä tekstien kaikki pyhyys!
Minulle "camulaisuus" ei ole karsinoiden luukkujen kiinnipanemista, vaan niiden avaamista asukkien mennä ja tulla. Pyhää on vain ihmisarvon loukkaamattomuus, jokaisen yksilön ihmisarvo on ainutkertainen.
Gramsci väitti, että läntinen sivistyshistoria on yksilöiden ja kansojen taistelua vapautensa puolesta erilaisia eliittejä vastaan, jotka poikkeuksetta kutsuvat itseään vähemmistöiksi, mutta joista eroavat mm. siksi että pitävät asemaansa itsestäänselvyytenä, koska "Jumala" on määrännyt heidät hoitamaan hallitustehtäviä sivistyksen nimissä. Historian suuriin paradokseihin kuuluu että kommunistina tunnetun Gramscin kehittämät ideat auttoivat Itä-Euroopan kansoja vapautumaan kommunistisesta eliittivallasta. Vallankumous siis söi lapsensa.
"Camunen" voi olla kuka hyvänsä, sillä jokainen voi kehittyä filosofiksi, kuten Gramsci kirjoitti. Albert Camus, opettajansa Pariisiin yliopistoon järjestämä lähes lukutaidottoman algerianranskalaisen yksinhuoltaja-siivoojaäidin lahjakas poika, oli peruscamu. Samoin tietysti Saharov ja Lennart Meri joka kehoitti perehtymään Saharovin kokemuksiiin, jos haluaa tietää mitä pitää tehdä ja mitä voi joutua vapaudestaan henkilökohtaisesti maksamaan. Aikaisempia "camusia" olivat mm. Nietzsche ja Strindberg.
Tuskinpa Manu tai Mooses kuuluvat camusiin, mutta Havel kuuluu. Käydessään Manun kutsusta Suomessa 1991 Havel arveli etteivät suomalaiset ole kuulleetkaan Euroopassa sotien jälkeen tapahtuneesta aivan valtavasta ajattelunkehityksestä.
"Camusenakaan" en ole uskovainen, koska jokainen sukupolvi luo oman tietoisuutensa, kuten Bill Clinton, camusia hänkin, on sanonut.
Kun Sartre jatkoi pitkälle sotien jälkeen maolaisena kommunistisen puolueen etujoukkopropagandistina, Camus oli jo kauan sitten irronnut puoluesiteistään ja ryhtynyt totalitarismikriitikoksi arvostelemaan yhtä hyvin läntistä fasismia kuin itäistä kommunismiakin. "Ensimmäisestä ihmisestä" luin tarkoituksellisen kursorisesti hänen paluustaan synnyinmaisemiinsa Algeriaan tuntemaan lapsuuden hajuja, kuulemaan samat ihmisten ja maisemien äänet uudestaan...
Minuun vaikutti suuresti hänen havaintonsa että molempien totalitarismien järjettömälle vallankäytölle suhteessa yksilöön voitiin löytää perusteluja raamatun teksteistä. Ns. pyhät tekstit ovatkin ihmiskäden tuotosta ja niihin pitää suhtautua samalla kriittisyydellä kuin on järkevää suhtautua kaikkiin muihunkin ihmisten aikaansaannoksiin. Siinä tekstien kaikki pyhyys!
Minulle "camulaisuus" ei ole karsinoiden luukkujen kiinnipanemista, vaan niiden avaamista asukkien mennä ja tulla. Pyhää on vain ihmisarvon loukkaamattomuus, jokaisen yksilön ihmisarvo on ainutkertainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti