Harri Holkeri edustaa Euroopassa yhä harvinaisemmaksi käyvää "jumalan sotureiden" ikäpolvea, jolle asevelvollisuusarmeija on yhtä luonteva kansallinen resurssi heitettäväksi tänään nykyteknologiaa vastaan kuin olivat maatalousvaltaiselle Puolalle hevoslaumat Hitlerin panssareita torjumassa.

Tuota ikäpolvea edusti myös "Kylmä-Kalle" Heiskanen, Joroisissa keskellä Sydän-Savoa Nuijasodan ajoista, 1600-luvulta saakka, suomalaisruotsalaisen kulttuurin etuvartioasemana seisoneen Järvikylän kartanon muonarengin poika, josta ruotsinkielisen kartanonisännän Kuopioon kouluun opastamana kouliutui myöhemmin jääkäriliikkeen kovissa olosuhteissa Saksan itärintamalla todellinen taistelija —ja sittemmin kansalaissodan läpikäytyään ammattisotilas ja yksi talvi- ja jatkosodan kuuluisimmista kenraaleista, Mannerheim-ristin ritari, suomalaisen miehen esikuvaksi nostettu: turhia kyselemätön, joskus vähän purnaavakin mutta tosipaikan tullen mitään pelkäämätön ja ehdottoman luotettava soturi. Siis oman aikansa Holkeri.

Monet noista sankareista tosin hukkasivat "siellä jossakin" persoonallisuutensa. Sitä taas nykypsykologit sanovat pahimmaksi kohtaloksi mikä ihmistä voi kohdata.

Mutta loppujen lopuksihan meidän kaikkien käy hyvin?