Lisää suomalaisia ratkaisuja

Kuten ei ylipäätään länsimaista kulttuuria, ei suomalaisuuttakaan voi ymmärtää ilman kristinuskoa, ilman ottamista pyhien yhteyteen, ilman nimenanto-oikeutta.

Nimeen voitiin lisätä kuppikuntaa osoittava etumerkintä "von" tai "de la" palkintona palveluksista esivallalle. Mutta voitiinko vastaavasti "degeneroida"?

Muuan sivistynyt hollantilainen on minulle kertonut, että nimenomaan voitiin. Siksi meillä on Kurreja, Hyypiöitä, Pölhöjä ja Rönkköjä, sekä Hollannissa esim. Verstappen (Puutappi), taannoinen Formula-kuski.

———

Niin kuin on työvoima valtiovallan erityissuojeluksessa, on myös ihmiselämä. Siispä kuolevan nelivuotiaan viimeiset sanat ovat yhteistä omaisuuttamme. Sen olemme lööpeistä nähneet.

———

Politiikkaa ja urheilua ei pidä sotkea toisiinsa, siksi menen olympiakisojen avajaisiin.

-poliitikko-pääministeri, Berliini 1936

Suomalaisia ratkaisuja

Koululaisten kanssa sisällissodasta puhellut Tarja Halonen on äimistellyt ettei nykynuoriso voi kuvitella joutuvansa itse vastaavaan tilanteeseen ja siksi käyttäytyy ikäänkuin olisivat sivullisia Suomen historiasta!

Vertailuksi: USA:ssa vieraileva Englannin pääministeri Gordon Brown sanoo että historia ei ole kohtalo, vaan kunkin sukupolven tietoisten valintojen tulos, joko näkemysten tai niiden puutteiden seurausta.

---------------------

Haluaisin päästä yksin valitsemaan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan.

Olisin yli-ihminen, olisin Jumala.

Toista se on ikuisten seminaarien Ruotsissa: mitä useampi kokki sitä huonompi soppa. (mitkä märkäkorvat siitä Nobelistakin päättävät?)

--------------------------

-yli 400 000 kaatui sodissa
-noin 400 000 joutui jättämään Karjalan
-ca. 400 000 suomenkielistä asuu Ruotsissa

Ymmärrän hyvin, etteivät sen enempää Rukajärven suunnalla rivimiehenä palvellut isäni kuin lottiin kuulunut äitinikään koskaan halunneet muistutella lapsilleen Suomen kansan raskaasta historiasta, vaan rohkaisivat kutakin löytämään oman mahdollisuuksisensa tien.

Pelimerkit pois pöydästä

Silloin kun Euroopan karttaa rukattiin uuteen kuosiin isolla sapelilla demagogien kulta-aikaan 1930-luvulla, poistettiin ministereitä sekä idässä että Saksassa mennen tullen "nuoruuden" tieltä valmisteltaessa lopullista tulevaisuuden ratkaisua.

Yksi käyttökelpoisista keinoista oli ihmisen häikäilemätön leimaaminen seksuaalisten taipumustensa perusteella, olivatpa ne todellisia tai keksittyjä.

Opimmeko siis historiasta mitään? Olemmehan sentään nähneet kuvia kesäisistä Jugend-juhlista tai stalinistitytöistä kukkaishuiveissaan.

Muistamme toki Jyrki Kataisen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan pj:nä Puhemies Lipposelta saamat isälliset ohjeet, joiden lämpimyydestä sai osansa myös Paula Lehtomäki, toinen tulevaisuushahmo.

Muistamme myös ministeri Enestamin äkillisen ärtymyksen Jäätteenmäki-kriisin pitkittyessä: nyt saa jo riittää! Niin heitettiin iso remmi päälle ja parin viikon kuluttua Jouni Backman kumppaneineen ryntäili käytävillä lappusten kanssa ja kohta oli pääministeri vaihtunut.

Pelko. Se on mahtava voima.

Säkit selästä

Kestävän Nato-ratkaisun kynnyksellä ihmismieli hyppelehtii veriuhrista rauhankyykysiin kuin peruskoululaisella pulpetista toiseen.

Nyrkkeilevän säkin selästään karistanut Timo Soini, lontoolaista Millwallin futisjoukkuetta fanittava eteläespoolainen joka on perisuomalaiseen tapaan roomalaiskatolilainen, on julkisesti tunnustanut perimmäisen uskonsa: mieluummin keskelle tälläävä Nato, kuin lälläri EU. Sodanhan sanotaan jalostavan kansakunnan perimää.

Tv:n Göring-dokumentin innoittamana lukaisin Wikipediasta eräästä pääideologi Rosenbergista jonka valtioteorian mukaan jalojen pohjoisten oksien erottelemiseksi mädistä käy mieluummin rotu kuin kristinusko (kristityt ovat lälläreitä, vaikka meidän pyhinä pitämistämme teksteistä löytyi natseillekin hyvin käytännöllisiä ohjeita raudan takomiseksi teräkseksi)

Ilkka Kanerva, kokoomuksen säkki, ei ole jättänyt virka-ajan kuluessa ilmoitusta sairauslomansa jatkosta, eduskunnan keskuskanslia tiedottaa.

Miten muuten voi tänään Tony Halme, entä Anneli Jäätteenmäen ex-avustaja Matti Mannonen, kaksi säkkiä?

Uutta ulkopolitiikkaa

Yritystoiminta on sodan jatkamista toisilla keinoilla
-tuntematon investointipankkiiri

Politiikassa otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Talouselämässä yrityksen tehtävä on tappaa kilpailijat
-maaseudun pieneläjien äänillä valtaa haastamaan nousseen persoonallisen isänsä siivellä äveriääksi sijoittajaksi kutsuttu teekkaripoika

Joskus sitä itsekin hämmästyy vaistonsa osuvuutta kuten minäkin liimautuessani tv:n ääreen ihmettelemään mitä ilosanomaa Pekka Vennamo oli tuomassa olohuoneisiimme prime time-lähetyksessä.

Eesaun ääni mutta toisen kädet. Niinhän se taas meni. Haamukirjoittajaa etsisin oman pääni ohella EVA:n konttorista. Sieltä tuli ulos Kanervan ollessa vielä virassa Risto E J Penttilän selvitys jonka johtopäätös on, että kansan luottamuksen palauttaminen poliittisiin johtajiin on epäilemättä uuden ulkopolitiikan kiireellisimpiä tehtäviä; se kun on kuulemma Nato-kannatuksen hiivuttua päässyt rapautumaan.

Intellektuelli Mäntyniemeen

Olisiko parissa kommentissa viritelty "Kemppinen presidentiksi"-kampanja saamassa bloggaavasta ministeri Stubbista haastajan?

Kansan on arveltu ansaitsevan seuraavalla kerralla intellektuellin Mäntyniemeen - sinänsä oiva muotoilu tuo "intellektuelli", sillä on vaikea tulkita sen loukkaavan ketään entisistäkään viranhaltijoista.

Kumpikin blogisti on epäilemättä oman isänsä poika, mutta paljon vähemmän Karjalan ukkinsa. Semmoinen kai on ihmisluonne: jokainen sukupolvi luon oman tietoisuutensa, vai kostetaanko sittenkin neljänteen polveen koska niin on isossa Kirjassa sanottu, ja eihän lapsenuskoinen muuta voi kuin totella.

Jotakin suomalaisen kulttuurin poikkeuksellisesta julmuudesta, vai pitäisikö sanoa epätavallisen herkästä korvasta kuulla kansan toivomuksia, on valtioneuvosto päättänyt järjestää Seppo Kääriäisen aloitteesta suuren seminaarin 1918 "eliitin onnenpäivistä" ettei unohtuisi missä kuljimme kerrran.

Kysyisikö Jukka Kemppinen radio-ohjelmassaan Kjell Westöltä miksi ihmeessä sellainen, jolla ei voi olla pienintäkään omakohtaista kokemusta noista kaukaisista asioista, jaksaa penkoa historian kuonakasaa? En millään jaksa uskoa että kysymys olisi pelkästään kirjailijan taiteellisesta kunnianhimosta, vaan mieluummin säätiöidystä kulttuurin raskaiden kaulaketjujen kantamisesta.

Luulisi riittävän kunhan yliopistoissa tutkitaan.

Paskat kärryn pyöristä

Joskus HBL:n nettilehteä lukiessa on tuntunut siltä kuin olisin päässyt kurkistamaan Kanerva-affäärin sylttytehtaalle (ruots. tankesmedja, engl. think tank).

"Liian paljon paskaa pöydällä", huudahtaa Åbo Akademin professori Gustav Djupsund. Muutenkin aivan hurjia asenteita, ei ollenkaan tästä ihmisten maailmasta vaan totaliteettien yhteiskunnasta: "hänen käyttäytymisensä koskee kaikkia, hänhän on ministeri!" (Hans agerande angår alla, han är ju minister!)

Ottaisimmepa mallia Stefan Wallinista, meidän kaikkien kulttuuriministeristämme.

Iisalmen Sanomien mukaan sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen on yksi niistä suomalaistaiteilijoista, jotka ovat mukana viemässä suomalaista kulttuuria Ranskaan huhtikuusta kesäkuuhun kestävässä tapahtumasarjassa 100 % Finlande. Suomen suurinta kulttuurivientiponnistusta toteutetaan kevään aikana 250 tapahtuman ja 500 taiteilijan voimin.

Tikkanen osallistuu paikalle kutsuttuna taiteilijana suomalaista sarjakuvaa ennennäkemättömän laajasti Ranskassa esittelevään Aix-en-Provancen sarjakuvatapahtumaan.