Kommunismia kavahtavassa Suomessa ei tunneta vasemmistolaisen ajattelun kehitystä Euroopassa, vaikka kommunisteina tunnettujen Sartren, Camus´n ja Gramscin ideat olivat syntyneet synteesinä sekä kommunismista että fasismi -natsismista ja niiden kritiikistä.
Ihmislapsia oli valmisteltu hirmutöihin välineenä takinkääntö, kuulemaan totaalisen vallan maaginen kutsu, joutuen ahtaan paikan vaihtoehdottomuuteen sotakuplassa: kantamaan historian taakkaa verenpainona, kykenemättä kuonaa harjaamalla saamaan ihmisyyden kovaa ydintä esille, ihmissuhteista tuli palvelua josta ei erota, hegemonistinen kulttuuri opettajana.
Suomessa teologit ja filosofit ihastelevat kenraalitason ylärakenteita `historioitsija ilman rajoja´ Erkki Tuomioja esimerkkinä, vaikka yhteinen tarina syntyy kansalaisten tasolla.
Yksilöllisen vapauden sijaan Suomi näyttäytyy mediassa kahden kaltoin kohdellun vähemmistöryhmän - ruotsinkielisten ja naisten - liittona.
- Jotakin tein väärin, Aatu tuumailisi teiden varsilla huiveja heilutelleita loputtomia naisrivistöjä muistellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti