Jean-Paul Sartren kirjasta luin kauan sitten ”toiseudesta”, miten toisen kautta voi oppia ymmärtämään asemaansa. Sitä kautta kokemukseni liittyy Paavo Väyryseen. Olin näet kokenut itseni vain kansainvälisyyden harrastelijaksi, kunnes ymmärsin ”näkemättömän silmän ja kuulemattoman korvan” perustaneen Kansalaispuolueen jotta liittyisin siihen kokeneemman puoluemiehen ”harjattavaksi” puhtaaksi luuloista että suomenkielinen ajattelu olisi kasvanut irti näkemättömän silmän ja kuulemattoman korvan vaikutuspiiristä. Ymmärtääkseni Räsänen edustaa yhä tuota voimaa.
Kirjassani Rooma opettaa (2015) olin kirjoittanut, että Rooma on ´citta aperta = avoin kaupunki`, jonka vetovoima piilee sen asukkaissa. Ruotsissa ajatellaan melko lailla samalla tavalla. Jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist. Sen sijaan Suomessa kaikki on ”kansallista” toisin sanoen ”natsionalist”; teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi, sekä kaksi kansallista kieltä.
Koska naisille paljon on sallittua, eivät he pelaa jalkapalloa naisten Mestaruussarjassa eivätkä Veikkausliigassa, vaan heidän oma sarjansa on uudelta nimeltään Kansallinen liiga.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti