Kenelle kunnia, sille kunnia

Etten tulisi antaneeksi väärää todistusta lähimmäisestä, kiitokset Soneralle hyvästä palvelusta.

Uusisuomi.fi palstalla käydyssä keskustelussa esiin nostamani TV2:n ääniongelma (urheiluselostukset kuuluivat vain ruotsinkielellä) on nyt osittain ratkaistu, ja sain siitä Soneralta ystävällisen vahvistuksen myös henkilökohtaisesti puhelimitse.

TV2:n olympiaselostukset kuuluvat nyt Soneran laajakaistatv:ssä oletusarvoisesti suomenkielisinä ja FST5:n ruotsinkielisinä. Ongelman ratkaisu on siis puolittainen, koska kieli ei edelleenkään ole katsojan valittavissa.

Mukana kisoissa

Tämän mitalikartan linkin voit kopioida Googlen sivulta

Keskustelua keskustassa

Kesäisiä budjettineuvotteluja käydään armeijan tiloissa, ikäänkuin osoituksena muuttumattomuudesta, johon myös pääministeri Vanhanen kiinnitti huomiota Aasian tsunamin aikoihin todetessaan ilahtuneena, että sota-ajoilta peräisin oleva virkamieskeskeinen kriisiajan hallinto on joka hetki valmiina toimintaan.

Tiedä sitten oliko Paavo Lipposen vallankahvaan pääsyn aikoihin ilmassa muutospaineita, koska hän uhkasi, että ellei isäntien uho lopu, niin nahkurin orsilla tavataan!

Pysähtyneisyys näkyy ehkä selvimmin YLE:n ohjelmistoissa. Ajellessani äakettäin Itä-Suomessa kuuluivat autoradiosta kaikkialla virheettömimpänä YLE:n ruotsinkieliset kanavat.

Mutta ehkä suomenkielisen tietämyksen vallankumous ei tulekaan tällä kerralla kirjallisena vaan kuvallisena ilmaisuna?

Ainakin siltä on tuntunut seuratessani muutaman sukulaiseni ilmeitä kun he suomalaisen kansanihmisen silmin tapittavat mykistyneenä uuden tv:ni teräväpiirtokuvaa Kalifornian rannikon kauneudesta tai Yellowstonen kansallispuistosta, ikäänkuin flamingot ja karhut olisivatkin sisällä huoneessani.

Kauneutta on siis muuallakin kuin Suomessa vaikka topeliaaninen kansakoulumme muuta väittäisikin. Kansallinen "natsionalistisen" ylevä maisemakäsitys Kolista ja Hattelmalanharjuista on nyt helisemässä.

YLE:n käynnistellessä ensimmäisiä hd- lähetyksiänsä Pekingin kisoista Ruotsin SVT on jo kauan lähettänyt ohjelmaa hd-laatuisena joka päivä ja tarjonta kasvaa jatkuvasti.

Lopulta järki voittaa, pienikin, kuten Lipponen yrittää uudessa kirjassaan osoittaa. Suomessa on hyvä olla herrana, mutta herraksi on vaikea päästä. Se näyttää yhä olevan eräänlainen kutsumistehtävä; päästä "sattumalta" valitsemaan muita.

Haluaisin ymmärtää, että sinäkin Helena kaipaat lisää läpinäkyvyyttä, yksilön ainutkertaisen ihmisarvon myöntämistä ja yksilöllisen kehityksen roolia ihmisluonteen tuntemisessa. Ehkä sinäkin uskaltaisit pitää kuoleman, so. pelottelun, "asiantuntijat" muualla kuin poliittisen johdon läheisimpinä neuvonantajina?

Sisä-Suomi muuttuu

Jos olisin tänään Juhani Aho, niin viitsisinkö istua lapsuuskotini sijoilla Koljonvirralla lukemassa Iisalmen Sanomista ympäri Ylä-Savoa raikuvasta ikuisesta virrenveisuusta ja ylistyksestä näkymättömän käden armollisuudelle?

Ikäänkuin mikään ei olisikaan muuttunut sitten omien päivieni.

Luulenpa kuitenkin, että jättäisin körttien kokoontumisajot perustamani, mutta paikalleen jämähtäneen, HS:n kulttuuriväen iloksi, ja katselisin itse suopeammin sikäläisten yritysten (Ponsse, Olvi, Normet ym.) maailmanvalloitusta opastaakseni kasvavaa nuorisoa tämän päivän tarjoamille uusille urille, vaikka ne olisivatkin haastavampia kuin mitä oma turvallisen elitistinen lapsuuden pappilamiljöö tarjosi.

Juuriaan löytämässä

Kävin viime lauantai-iltana Iisalmen Mansikkaniemen katsomassa monikansallisten sotajoukkojen ähellystä ja tantereen töminää paikallisen teatterin esittäessä 200 vuoden takaista kansallisen identiteetin synnytystuskaa Koljonvirta 1808-näytelmässä.


Aikaisemmin päivällä olin nähnyt ylitsepursuvaa elämäniloa Rönkköjen sukuseuran kokouksen yhteydessä Kuopiossa. Koin siellä olevani Heinäahon kyläteatterin seurassa enemmän omilla juurillani kuin pääkaupungin virallista kulttuuripolitiikka heijastavissa Mansikkaniemen pönöttävissä kulisseissa. Heinäaholaisten riemastuttava huumori heijastaa ihmisen mittakaavaan sopivampaa elävää kansanperinnettä paremmin kuin opetusministeriön propagoima kansallinen "ihmepelastus".


Ehkä vertailussa toteutuu yksi läntisen ajattelun kestävistä totuuksista: se, joka itsensä ylentää, alennetaan?

Ruotsi satsaa laatuun

Ilmassa on aineksia vaikka paradigmaattiseen muutokseen!

Mutta ehkä suomenkielisen tietämyksen vallankumous ei tulekaan tällä kerralla kirjallisena vaan kuvallisena ilmaisuna?

Ainakin siltä on tuntunut seuratessani muutaman sukulaiseni ilmeitä kun he suomalaisen kansanihmisen silmin tapittavat mykistyneenä tv:ni teräväpiirtokuvaa Kalifornian rannikon kauneudesta tai Yellowstonen kansallispuistosta, ikäänkuin flamingot ja karhut olisivatkin sisällä huoneessani.

Kauneutta on siis muuallakin kuin Suomessa vaikka topeliaaninen kansakoulumme muuta väittäisikin. Kansallinen "natsionalistisen" ylevä maisemakäsitys Kolista ja Hattelmalanharjuista on nyt helisemässä.

YLE:n käynnistellessä ensimmäisiä hd- lähetyksiänsä Pekingin kisoista Ruotsin SVT on jo kauan lähettänyt ohjelmaa hd-laatuisena joka päivä ja tarjonta kasvaa jatkuvasti.

Telkkari sisustuselementtinä

Olen parin viikon ajan voinut katsoa laadukasta teräväpiirtokuvaa. Televisiokauppiaat sanovat sitä viisikertaa tavallista kuvaa paremmaksi.

Oma suosikkinkanavani on Discovery HD, erityisesti Sunrise Earth; luonnon uskomaton kauneus varhaisina auringon nousun hetkinä jossakin Wyomingin hevoslaitumilla tai Costa Rican rannikolla.

Ihmisen luovuutta ylistää VOOM-kanava nuorten taiteiljoiden töillään.

Ne, joilla on kaikkea, voivat puolestaan valita löhöilypaikkoja Luxe.tv:n ylellisistä lomakohteista.

Milloin mahdamme saada ensimmäiset teräväpiirtokuvat Suomen luonnon kauneudesta, tai urheilun huippuhetkistä? Toistaiseksi high definition-kuvaa tarjotaan lähinnä Ruotsin jalkapallon ja jääkiekon mestaruussarjoista.

Ehkä Renny Harlin löytää kotimaasta kuvattavaa höystämään maailman komeimmiksi sanottujen liettualaisten hevosten paraatia Kehittyvien Maakuntien Suomen rahoittamassa Marski-leffassa.

Rahalla saa ja hevosella pääsee.