Kävin viime lauantai-iltana Iisalmen Mansikkaniemen katsomassa monikansallisten sotajoukkojen ähellystä ja tantereen töminää paikallisen teatterin esittäessä 200 vuoden takaista kansallisen identiteetin synnytystuskaa Koljonvirta 1808-näytelmässä.
Aikaisemmin päivällä olin nähnyt ylitsepursuvaa elämäniloa Rönkköjen sukuseuran kokouksen yhteydessä Kuopiossa. Koin siellä olevani Heinäahon kyläteatterin seurassa enemmän omilla juurillani kuin pääkaupungin virallista kulttuuripolitiikka heijastavissa Mansikkaniemen pönöttävissä kulisseissa. Heinäaholaisten riemastuttava huumori heijastaa ihmisen mittakaavaan sopivampaa elävää kansanperinnettä paremmin kuin opetusministeriön propagoima kansallinen "ihmepelastus".
Ehkä vertailussa toteutuu yksi läntisen ajattelun kestävistä totuuksista: se, joka itsensä ylentää, alennetaan?
22.7.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tunnekieli vai halujen herra
Kordelinin säätiön palkitsemaa ”faktantarkastajaa” ihmeteltiiin kuka sellaisen sanan on keksinyt, kunnes näyttää häipyvän. ”Kokonaisturvalli...
-
HS:n emoyhtiö Sanoman hallituksen jäsenistä noin puolet on hollantilaisia, mistä ehdittiin antaa ansio Hanken -taustaisille konsulteille, ku...
-
Kännykän Diarium- ohjelmiston avulla seuraan median kommentointia, koska Jussi Halla-ahokin on reagoinut ideaani, minkä näppäilin viikko sit...
-
Jorma Mellerin US-blogissa esiteltiin taannoin professori Henrik Meinanderin teos Kalevi Sorsasta. Jokunen viikko sitten Meinander oli Helsi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti