30.8.2023

Jos provosoidaan, kannattaako provosoitua?

Luulin keksineeni jotakin hienoa kirjoittaessani SDP:n muuttuneen punakapinoitsijasta ”kansallisen pelastajan suojeluskunnaksi” mutta tämän aamuinen ”kansallisen provokaattorin suojeluskunta” tuntuisi sopivan kansainvälistyvään maahan vielä paremmin.

Suomenkielellä ilmiötä voisi kutsua yllytyshulluudeksi, ja sitähän maa on täynnä. Petri Hirvimäki toi edellisissä presidentinvaaleissa varta vasten perustetun Nukkuvien puolueen herättelemään Rahan asialle ja ruotsalaisuuteen, eihän provokaattori koskaan nuku.

Ihminen on kaikki ja kokonainen, kunhan luottaa omien aistiensa havaintoihin ja muistaa, ettei koskaan petä syntyperää, eikä unohda mitä on ollut. Elämä on matka, ja jos ei halua eksyä, on aina muistettava mistä on tullut - muidenkin kuin "egensinniga" ahvenanmaalaisten ja  rannikolla asuvien.

Niinpä on tapahtunut että pääministeri Petteri Orpo on juuri sopinut Tukholman vierailullaan Suomen ja Ruotsin hallitusten alkavan pitää yhteiskokouksia, kuten joskus ennen on ollut tapana.

Erottajan aukiolla on kivimuuriin kaiverrettuna ”Kaksi maata, yksi tulevaisuus; Två länder, en framtid”, vaikka on sanottu ainoastaan ultrajuutalaisten enää kaivertavan ikuisia totuuksia kiviin.

Jokainen on filosofi, kukin omalla tavallaan.

Miten kirjoittaa?

Ernest Hemingway  oli itse asiassa vakuuttunut siitä, että teoksen rakenteen perusperiaate oli "näytä, älä kerro", jossa kirjoitta...