17.4.2023

Yllytyshullut oligarkkeina

Kulttuuri on jotakin mikä antaa elämälle merkityssisältöjä asettaen arkista korkeampaa tavoiteltavaa. "Jumala-Pelastaja"-sanan voima on kuitenkin sotien monikäytössä liuennut pihalle. Korvaava kansankielinen uudissana voisi olla "omakieli", ts. äidinkieli.

Keveys, läpinäkyvyys, nopeus ja monipuolisuus auttavat paljastamaan oligarkkien rakenteiden raskautta Suomessa.

Paavo Lipponen, "Pelastuksen kielen Suojeluskunnan kunniapuheenjohtaja", kisailee Erkki Tuomiojan, sukunsa kolmannen polven poliitikon, kanssa Sanna Marin fanina Ukrainan sotaa kiihdyttäen. Ulkopoliittisen instituutin partiopoikia molemmat. Yllytyshulluutta.

Tuskinpa päätoimittaja Maria Pettersson oli lukenut, tai edes kuullut, ristiinnaulitsemisesta alkaneen kristittyjen ja juutalaisten välisen älyjen kamppailun johtaneen Euroopan ajattelun täysromahdukseen. Tuhkasta noustiin paikallisiin kansankieliin luottaen.

Sattuipa näet niin, että blogissa väitettiin etteivät naiset ole läntisessä ajattelussa saaneet ensimmäistäkään nimeä kirjaston hyllystä käteen tarttuneeseen opukseen aikaansa muuttaneista persoonista, koska filosofiaa ja uskonnollista ajatusta muuttavien ideoiden kehittäminen vie useita vuosikymmeniä. 

Kansan tyytyessä vallitseviin olosuhteisiin naisetkaan eivät huomaa kaipaavansa muutoksia. Kysymys ei ole älyn lahjoista vaan naisenluonteen erikoistumisesta omien perillistensä mahdollisuuksien hyödyntämiseen nähtävissä olevissa olosuhteissa. Siksi luettelot ovat täynnä harmaantuneiden ukkojen kuvia. 

Sitten Maria Pettersson kirjoitti historiallisista naisista, jotka ovat ideoineet vaikkapa jääkairoja, kaksikin kirjaa  - ensimmäinen kun ”revittiin kustantajan käsistä”.

Minkä teette yhdelle pienimmistä, sen teette minulle, saattoi kuulla kirkonmiesten sanovan silloin joskus ennen. EU-ajalla monikulttuuriset yhteiskunnat pelastuvat omakielisinä (yksi omistajakielinen!). Mitä kevyemmät hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

Paitsi tässä maassa maan tavalla. Turun piispanistuimen haltija Mari Leppäselle sodat tulevat kuin säätilan muutokset. Hänen verisukulaisensa loikkasi NL:ään sata vuotta sitten "naarassuden" perässä. Sitä kansallishäpeää Suomi kantaa vielä toisen satasen, siitä huolehtii Svenska Klubben omistajamielisine ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” – persuministereineen, jottei kasakka vie kaikkea mikä on löyhästi kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ns. kokonaisturvallisuudesta

Äidinkielet eivät sekoitu. Savolaiset puhuivat omalla tavallaan jo ennen piispa Henrikiä kuulematta sanaakaan mistään raamatusta, Kieli siir...