Tätä on toivottu: vapauden kaihoa

Holocaustin jäljiltä läntinen ajattelu oli tuhkana ihmisiä ymmärretyn tuhota teollisesti.

Miten rakentaa tulevaisuus kun sen enempää ideologiat kuin uskonnotkaan eivät tarjonneet tietä uuteen? Perehtyneinä läntisen ajattelun historialliseen kehitykseen, rohkeat sielut havaitsivat ihmisten hakeutuneen omiin yhteisöihin alunperin oman äidinkielen perusteella. Niitä ihanteita oli pisimpään kehittynyt Italian itsenäisten kaupunkivaltioiden ja Sveitsin erikielisissä kantoneissa. Ei rotu, eikä ihon tai hiusten väri, vaan paikallinen kieli pitää yhteisön elinvoimaisena. Jos niin halutaan. Alkujaan EU puhui syvällä rintaäänellä läheisyysperiatteesta.

Uutta EU-idologiaa perusteltiin Etelä-Euroopasta alkaen havainnolla, että kansalaiset olivat sitä tyytyväisempiä mitä kevyempiä ideologiset hallintorakenteet heidän yläpuolellaan olivat.

Havaittiin sekä itäisen että läntisen totalitarismin saaneen aikaan itsestään hirviömäisen hybridin sekasikiön. Molemmat olivat perustaneet ajattelunsa korkeasti oppineiden filosofien ajatuksille. Ihmiset eivät olleet yksilöitä; heidät alistettiin tuotannon numeroiksi, joita kohdeltiin pelinappuloina.

Meillä halutaan pian Mäntyniemeen uusi kyselijä ilman vastauksia, Virossa valinnan teki riikikogu, jotta ei luultaisi vain yhden valituista valituimpana pystyvän ajattelemaan ulkomaita.

Hallinnon yläpään keventyminen on alkanut Suomessa eduskunnan kirjaston hallituksen lakkauttaessa itsensä. Vapauden kaihoa heinillä härkien, jokainen on oman elämänsä filosofi.