Ihmisen kokoisia ajatuksia

Muistan lapsuudestani perhejuhlien tunnelman; ristiäiset, ripin, häät ja hautajaiset. Ne rytmittävät sopivasti maallista vaellustamme. Sitten kun minun aikani koittaa, riittää tuhkaaminen muutaman läheisen läsnäollessa. Inhoan ajatusta ystävien järjestelyistä: vuosi sitten iltalehti kuvasi erään vantaalaisen demaripoliitikon itse itselleen suunnittelemia hautajaisia joissa poliitikkojen seurue laahusti valtioneuvoston, eduskunnan ja presidentin linnan kautta varta vasten hankitun italialaisen Maserati -luksusauton perässä. Eikä omainen vaatinut iltalehdeltä oikaisua “ettei meikämatti ollut itse halunnut mitään spektaakkelia”, jottei saisi häkellyttävää laskua omaan kouraansa, sitäpaitsi naiset suosivat italialaista.

Olisi odottanut pääministerin järjestävän omat häänsä Tampereella tai missä sukunsa elääkin, eikä valtion virkahuoneella poliitikkojen ympäröimänä median ihmetellessä syntyneitä laskuja. Epäilen vahvasti ettei seitsemässä vuodessa täydellisestä tuntemattomuudesta maailmanluokan mediatähdeksi kukaan pysty nousemaan ilman Ison Veljen näkymätöntä kättä!

Kysymys on pelastumisesta henkilökohtaisena kokemuksena. Olen vasta näinä aikoina oivaltanut kokeneeni kalliolle rakennetun pelastuksen 16 vuotiaana tyhjätaskuna Hesassa, kun Sonkajärven kotikylältäni aikaisemmin kaupunkiin muuttanut kyläkauppiaan poika auttoi minua saamaan paremmin palkatun tsupparin työn maataloushallituksesta minkä turvin pystyin käymään seuraavat kuusi vuotta iltakoulua työn ohella mistä kirjoitettuani monta laudaturia valtakunnallinen lehti lätkäisi yllättäen ja pyytämättä kuvani etusivulleen tuntemattomien pelastumistarjouksena, mutta sellainen on hiekalle rakentamista, kuten usein toistuvissa sotaharjoituksissa.

Niihin aikoihin kun Jumala ensin loi maan ja taivaan, kuninkaan miehet ottivat haltuun itäisen heimon suojaten sen, ja nyt sitten iloitaan Köpiksessä omalla kielellä ikäänkuin olisi luvattu olla muuta kuin kaksikielisiä!

Koska kulttuuri tuo merkitystä elämään auttamalla ymmärtämään mistä tulemme, keitä olemme ja minne menemme, löysin etsimäni vastauksen olevaisen kätkeytymättömyyden (Heidegger) arvoitukseen Etelä-Euroopan sotien jälkeisen ajattelun kehityksestä siellä ymmärretyn jättää Jumalan lahjoitukset kiinteään maaomaisuuteen omaan rauhaansa ja niiden himoitsemisen sijaan rohkaista yksilöitä arvostamaan omia juuriaan, ml. oma kieli, varsinkin kun huomattiin ns. vieraitten kielten olevan opittavissa. Lopetettiin kielen käyttö ylempien nuoleskeluun.

Viimeisten taistojen aika älykkäälle sijoitustoiminnalle on saapunut raukoille rajoillemme! Silmät auki nähdään kristittyjen ja juutalaisten vuosituhantisessa taistossa olleen sisimmältään kysymys älykkäimpien pyrkimyksestä voittaa toisensa valituista valituimpien kamppailussa.

Tätä kirjoittaessani havahduin äänestyspaikan menevän vartin päästä kiinni. Aikojen muutosta toivoessani riensin äänestämään häntä joka oli antanut kaksi karkkia kaupan ovella.