Kuuntelin ilokseni Vanhan ylioppilastalon salissa Anneli Jäätteenmäen uutta, um:n ahtaasta kontrollista vapaata eurooppalaista ajattelua.
Uusi sukupolvi tosiaan katsoo Eurooppa aivan eri tavalla kuin vanhemmat. Rajojen madaltuminen tarjoaa nykynuorille mahdollisuuksia tutustua toisiinsa, ja nähdä, että eletään sitä muuallakin. Suomalainen itsekehu "pohjoismaisen mallin" ylivertaisuudesta alkaa vähitellen tympäistä.
Sodan muistot haalistuvat hiljalleen loppujen lopuksi myös Suomessa. Mannermaalla integraatiokehitys pääsi alkamaan aikaisemmin; meillä jälleenrakennus vei enemmän energiaa.
Mutta sitä mukaa kun viranomaiset tehostavat kontrollia vilkastuvilla rajoilla, jobbarit yrittävät keksiä uusia keinoja. Väistämätöntä dynamiikkaa sekin. Ennen kansainvälisyys oli elitististä etujoukon puuhaa, nykyisin tavallisen kansan arkista elämää.
Suomalaista ajattelua itärajalla varjostanut iso puu on sekin ryskyen kaatunut. Kasvu ehkäistyi, mutta nyt vilkastuu ennakkoluulottomien näyttäessä tietä. Häkellyttävän nopea muutos näkyy esim. Helsingin seudun rakennustyömailla.
Historiallisessa katsannossa Venäjä kuuluu -mitä suuremmassa määrin- "läntiseen" kulttuuripiiriin. Tsaikovskin ja Dostojevskin rinnalle venäläisyyden lähettiläiksi ovat nousseet esim. tennispelaajat: USA:n avointen kymmenestä parhaasta naispelaajasta kuusi oli viimeksi venäläisiä.
Keväällä pistäydyin Sonkajärvellä kotikontujen sankarihaudoilla. Viereisessä terveyskeskuksessa sekä lääkäri että hammaslääkäri olivat molemmat nuoria venäläisiä naisia.
Kyllä ministereille töitä riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti