Näinä sydänkesän hiljaisina päivinä, jolloin uuden alokaserän astuminen intin harmaisiin täyttää mediat ykkösuutisena, piristää Carl Bildt ajatuksillaan Pohjolan puolesta.
Kun 2009 juhlavuoden valmisteluissa — 200 vuotta valtionhajoamisesta joka synnytti modernin Ruotsin samalla kun Suomesta tuli suurruhtinaskunta Venäjän tsaarin alaisuuteen — näemme mikä meitä on yhdistänyt, on vaikuttavaa huomata kuinka paljon siitä on jäljellä, kirjoittaa Bildt.
Kotimaassa on ainakin Jukka Kemppinen hereillä mainioiden kommentaattoreidensa kanssa, joista muuan kehaisee: Sadepäivän ansiosta pääsee pitkästä aikaa lukemaan Kemppistä & kommentteja kunnolla. Aikamoinen tiiviste tietämystä! Kiitos blogistille ja kommentoijille mielenkiintoisista näkökannoista, informaatiosta ja muutamista hyvistä nauruistakin (satunnaisen lukijan ei kannata ohittaa kommentteja -- elo pitenee välillä kummasti).
10.7.2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Avoin omakieli vai kansallinen vähemmistöportti?
Mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä kansalaisia, sanotaan etelän kulttuurista, joka ei ole ...
-
Kaksi kuukautta sitten 31.8.2024 huomasin tutussa Roomassa seisovani vapaana asiantuntijana pienen aukion laidalla joka on googlen kartassa ...
-
- Välineellistettyä massamuuttoa, ideoita Kordelinin Säätiön (vm.-18) sylttytehtaasta: faktantarkastajat, vaikuttajaviestintä, Sanna jost...
-
Uutisoidaan eräälle Rönkkö -nimiselle myönnetyn yliopistotason palkinto. Ei niitä, joita kerättiin kaasutettaviksi. Asiantuntijatasoa. Ehkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti