"Ihminen on ihmiselle ihminen" julisti Suomen Punainen Risti 3.1.2002 koko etusivun ilmoituksessaan HS:ssa.

Demari-lehti oli julkaissut mielipiteeni yleisönosastossaan 12.12.2001:

Ihmisen asia on meidän asia

Demareille oman aatteen tilan pitäisi mennä aina Suomen Pankin asian edelle, vaikka historiallisia yhtymäkohtia löytyykin. Onhan J V Snellmanin ohella suomalaista poliittista ajattelua kehittänyt toinen keskuspankkimies Mauno Koivisto.

Koiviston Tärkeintä on liike -ajattelun ydin lienee siinä, että niiden, jotka haluavat puolustaa pienen ihmisen asiaa, kannattaa varoa liittoutumista järjestöllisesti ylivoimaisesti aktiivisemman kilpailijan kanssa. Hän kävikin aikanaan kovaa taistoa kommunisteja vastaan.

Kuinka sitten tänään pitäisi suhtautua työväenjärjestöissä ilmenneeseen haluun kumppanuuteen valtiokirkon kanssa? Kirkkohan ei humaanista ilmeestään huolimatta koskaan unohda valituista valituimpien, toisin sanoen hyväosaisten, tarpeita. Siitä piispat pitävät kabineteissa huolen.

Missä kulkee raja, jonka yli ei kerta kaikkiaan voi mennä? Vaikenimmeko, kun urheiluhenkisen kansan hulluuden tartuttamaa hiihtäjää tai Matti Ahdetta yritettiin ajaa suohon, vai olemmeko velkaa läntisen sivistyksen kehittyneimmille virtauksille edes sen verran että ymmärtäisimme yhdenkin ihmisen asian voivan olla myös meidän asiamme, ja ettemme voi vaieta uskovaistenkaan julmuudelta?

Emme kai enää 2000-luvulla hyväksy ihmisten lokeroimista omiin karsinoihinsa niin että tyytyisimme voimattomina toteamaan ihmisen kohtalon olevan "firman" sisäinen asia nähdessämme häntä lyötävän kaikkein raskaimmalla moukarilla, kaikkivaltiaaksi väitetyn sanalla?

Heikki Rönkkö
Espoo