Lasikatto säröilee

Aatos Erkon muistosanoissa on saatu hieman valaisua median "liberalismiin".

Hänen ideologiansa on sanottu rakentuneen kahden faktan varaan: ensinnäkin kaikki hyvä kasvaa USA:ssa, ja toiseksi sinne missä kaikki hyvä syntyy, mennään meiltä aina Ruotsin kuninkaan portin kautta.

Nyt jääkin nähtäväksi mennäänkö tuon portin kautta tulevaisuudessa myös itään, kun Putin on hoputtamassa nelikaistaisen moottoritien rakentamista Pietarista rajalle.

Lasikatto on silloin täydellisen tiivis kun sen olemassaoloa ei huomaa. Sen rikkomiseen tarvitaan siis sellainen joka on ollut sitä itse rakentamassa!

Kunpa syntyisi uutta

Jotakin hyödyllistä tehdäkseen Ulkopoliittinen instituutti voisi tutkia Euroopan integraation lähtökohtia perehtymällä esim. fasismin suhteeseen Italian moniin alueellisiin kieliin. Historiallisestihan rahvaan kansan oli useinkin mahdoton edes ymmärtää toisiaan ”Italiassa”.


Miksi jokaisessa vähänkään arvoaan tuntevassa Italian taajamassa on Antonio Gramscin nimeä kantava katu tai tori? Selittyykö se gramscsilaisten politiikalla vastustaa fasistien yritystä pakottaa Firenzen kielestä kaikille yhteinen kieli?


Nykyinen italiankieli on muodostunut pikemmin median kuin pakko-opetuksen kautta vapaaehtoisesti kaikkia yhdistäväksi tekijäksi.

Lammas leijonana

Kekkonen oppi vanhemmiten sen minkä perässähiihtäjät ovat omaksuneet jo poliittisen uransa alkumetreillä; antamaan lupauksen Steffin porukoille etteivät ala flirttailla muiden kanssa.

Lepikon torpan multaa kenkälaatikolla Moskovaan vienyt Seppo Kääriäinen sanoo äänestävänsä keskustapuolueen johtoon sellaisen ehdokkaan puolesta, jonka "silmistä näkee, että hän on lähdössä yhteiselle asialle”.

Minä eläisin mieluummin päivän leijonana kuin elämän lampaana.

Yksi sana, yksi mieli

Kaikkien konsulttien konsultin demareille täksi vapuksi antama sana "kohtuullisuutta" on sentään pitempi kuin saman rakkauden suurmestarin keskustalaisten jankutettavaksi viime ek-vaalien alla osoittama sana "Asiaa."

Kohtuullisuuden vaatimisella yritysjohtajien palkkioihin lienee lopulta sama kiihdyttävä vaikutus kuin Ben Zyskowiczin puheilla optioiden haitoista.

Kissa häntänsä nostaa

Mikä yhdistää liberaaleja Sarasvuo, Soininvaara, Siimes, Stubb, Wahlroos, Jungner ja Timo Soini? No yksikielisen angloamerikkalaisen kulttuurin ihannointi. Se taas on jotakin ihan muuta kuin monikielinen eurooppalaisuus. Jos Italian tv:stä otettaisiin mallia, niin päivittäin parhaaseen aikaan kisailtaisiin paikallisten murresanojen tuntemuksesta. Ja oltaisiin niistä ylpeitä. Alkaisi siinä runoilevan psykiatrian puntit tutista.

Äidin porsaita

Mikä näitä seurakuntanuoria yhdistää? Mikael Pentikäistä, Olli Rehniä, Timo Harakkaa ja Björn Wahlroosia? Don Eero Huovinen. Ja lapsenusko ison kirjan teksteihin, vaikka juuri se on Euroopassa holocaustin myötä romahtanut.

Listaan täytyy ehdottomasti lisätä myös Jorma Ollila ja Esko Aho sekä muut Nokian lestadiolaiset. Nokian romahdus kertoo suomenkielisen maailmanvalloittaja-ajattelun katastrofista kaiken. Luultiin, että Kiina on täynnä herran nuhteessa eläviä suomalaisia, jotka ostavat sen kännykän minkä Firma heille lähettää. Ja että sillä voi soittaa ja vastata viestillä, eikä muuta.

Raha on paras voitehista

Ns. Taxellin uudemman paradoksin mukaan jos Suomessa haluaa julkisuutta ajatuksilleen, pitää olla sinut suurten lukujen kanssa; pitää osata käytellä isoja rahoja.