Sattuma ja välttämättömyys

Välttämättömyyden yhdessä ajassa ei tarvitse olla välttämättömyys toisessa ajassa.

Läntisen valloitushengen vanha väite "se mikä on verellä luotu, on vain verellä muutettavissa" on pantu läntisessä Euroopassa romukoppaan, etenkin ikuisilta tuntuneiden sotien riivaamien ranskalaisten ja saksalaisten toimesta.

Demokratia ei ole sattuma, vaikka HS oli pääkirjoitukseensa asti löytänyt ihasteltavaksi jenkkilästä kirjan, jossa vahvan aukoriteettivallan paluuta odotellaan.

Meillä vaatii ns. sotakulttuurisukupolven väistymistä vallankahvasta ennen kuin muutoksesta tulee välttämättömyys myös tässä omien erillissotien ihannoinnin ikuisessa kulttuurissa.

Niin on jos siltä näyttää

Häpeäpaalu kirkonmäellä, ts. Jaeaettenmaeki (kirjoitusasu HBL:sta) Arkadianmäellä, oli käänteinen toisinto tämänpäivän HS:n kertomasta Hermannin kaupunginosan nimen synnystä.

Porvoon kansanedustaja Klaus Hellbergin huudahdus "valehtelija!" täysistuntosalissa riehaannutti edustajat kääntämään peukalonsa "Alas, alas!" kuin antiikin foorumeilla konsanaan.

Aivan uskomatonta touhua, kommentoi sivistyneemmän naapurin pääministeri Göran Persson, eli jotakin perin outoa siinä tapahtumaketjussa oli.

Selvittämättä on mm. mikä oli se mystinen "demarilähde" jolta Jäätteenmäki kertoi saaneensa uutta tietoa demarien taustoista.

Olisiko rohkeílla juristeilla tässä näytön paikka? Ytimiin pureutuvat kollegat käynnistivät Italian politiikan kädet puhdistaneen "mani puliti" murroksen.

Näkymätön tulee näkyväksi yllättävälläkin tavalla. Jäätteenmäen seuraaja kävi juuri pikavisiitillä Kaliforniassa, mutta eipä niin kiirettä etteikö olisi ehtinyt Lauri Törnin muistolaatalle Arlingtonin hautausmaalle Washingtoniin, varusmiesliittolaistoverinsa Eero Heinäluoman valtiovarainministerinä viitoittamaa polkua kulkien.

Ettei vaan "näkymätön käsi" ohjaisi heidän tietään? Muuten on vaikea selittää pääministerin anteeksipyytelevää hartaushetkeä -ei voinut puolustusministerinä osallistua hautajaisiin- maanpetoksellisesta Natsi-Saksan armeijaan liittymisestään tuomitun sotaseikkailijan muistoksi.

Sanoisin että synti, johon Jäätteenmäki syyllistyi, tunsi keskiajalla mannermaalla nimen jumalanpilkka. Hän itse koki joutuneensa inkvisition uhriksi. Ja aivan perustellusti.

Intellektuellien Eurooppa

Parnassossa kanssani debatoiva Mummo ajaa kysymyksillään minut välillä nurkkaan, josta en muuten pääse kuin aivonystyröitä hieromalla.

Italian antifasismin pioneeri Antonio Gramsci kuuluu Albert Camus´n tavoin modernin läntisen ajattelun nurkkapylväisiin: minulle he ovat kuin valo ja lyhty.

Gramsci tunnetaan ehkä parhaiten ”kulttuurihegemonia”- käsitteestään. Sen mukaan eliitti -pienen pieni vähemmistö- määrittelee kulttuurin sisällön, esim. käsityksen filosofiasta vain pitkälle koulutettujen tulkittavissa olevana ”korkeampana” tietona. ”Jumala” on eliitin paras kaveri, jota ei jätetä.

Mutta jokainen voi kehittyä filosofiksi. Fasismin ja kommunismin yhteisten piirteiden analysointi on johtanut ihmisluonteen paljastuminen: jokainen yksilö on sellaisenaan A-luokan vähemmistö ja henkilökohtaisessa vastuussa etteivät juutalais- tai vast. vainot uusiudu.

Italian taiteen neorealismi (mm. Pasolini) sai paljon vaikutteita gramscilaisesta ajattelusta. Kielen valtapeleihin erikoistuneen ranskalaisten filosofien vaikutusvaltaisen diskurssianalyysin ohella kulttuurihegemonia on luonut pohjaa nykyiselle integraatiolle.

Viehätysvoima on siis sitä että kuulee myöntävän vastauksen vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystäkään (Camus).

Toivo on pysyvää

Neitsellisten mantujen haltuunottaminen ja lapsenmielisten ihmisten sielujen valloittaminen oli tosiaan Itämaassakin verrattain helppoa. Ihmisluonnehan janoaa vastausta, kuin kasvi vettä erämaassa, kysymyksiinsä: mistä tulen, kuka olen, minne päädyn?

Mutta valloitussotien aikakausi päättyi viimeistään kaasukammioiden savuihin.

Mitä pysyvää läntisessä ajattelussa on "suojelijan" aseman romahduksen jälkeen? Yhdyn niihin näkemyksiin että kestävää on myytti Jeesus Nasaretilaisesta; yksilön vapaudesta omiin valintoihinsa.

Häpeä — merkillisen kiehtova sana

Yrittäessäni joulunaluspäivänä (turhaan!) kuunnella netistä Kemppisen radio-ohjelman pilottia, vaati Elisabeth Rehn Radionovassa ymmärrystä serbien asialle Kosovossa kompensaationa maailman ylitsepursuaville sympatiolle albaanien asiaa kohtaan.

Siis tulihan se vihdoinkin. Olen sitä odottanutkin: että myönnetään pienen vähemmistön — kristittyjen kulttuurin kovan ytimen — oikeudet kompensaatioon siitä hyvästä että ovat aina ajatelleet kaikkea hyvää ja kaunista toistenkin puolesta.

Kuten "me sivistyneet" tiedämme, Runeberg oli varsin hyvin perehtynyt serbirunouden mytologiaan ammentaen siitä omaansa.

Mutta tuntisiko Rehn sydämessään häpeää, jos ei rohkenisi puhua serbien asian puolesta? Luulen, että tuntisi. Samoin kuin bloginpitäjä, jos ei muistaisi omia lentäjäsankari-isiään, tai minä, jos en muistaisi omia korvenraivaajaisiäni.

Nimi on enne

Tärkeämpi kuin nimi, on virka joka nimen takaa paljastuu. Ei Volanen- niminen henkilö Hesaria kuohuta, vaan se mitä valtiosihteeri teatteriesityksestä sanoo.

Mutta kaikkein tärkeintä on tehdä niin kuin viranomainen pyytää, on Matti Vanhanen sanonut.

Jokunen päivä sitten puhuttiin palstoilla tutkimuksesta jonka mukaan suomalainen ei pidä poliittisia oikeuksiaan kovinkaan tärkeinä. Luottamus esivaltaan on siis horjumaton.

Yksi kuuluisimmista "hyvistä ja pahoista" Bror Wahlroos myönsi armeliaasti, ettei virkamiehiä sentään pidä viedä saunan taakse, vaan yksi kolmasosa joutaisi erottaa, toinen passittaa takaisin koulunpenkille ja lopuille maksaa tuplapalkka.

Yllättäen "Leuka" Virtanen näyttää kehuskelevan vetävänsä lonkkaa vaalipäivinä. Asenne ei kylläkään ole puhtaasti suomalainen koska olen itsekin kansainvälisessä virassa toimineena kuullut siellä asiantuntijoiden leuhkivan nokkeluuksilleen kusettaa ns. poliitikkoja, joita oikeastaan tarvitaan vain julkisen vastuun kantamiseen (vrt. ktm:n virkamiehet contra ministerit Fortumin opitioita väsäämässä)

Jos maassa olisi ns. älymystöä, se tutustuisi politiikan halveksuntaan 20-30 -lukujen Italiassa ja älyäisi huolestua mihin asiantuntijoiden ja korporaatioiden "sopimusyhteiskunta" voi lopulta johtaa.

Pääkaupungin ns. herrojen lukemistoon kuuluvassa Hbl:ssa ihmeteltiin tunnetun kriisin odotustilassa minkälaisen vastaanoton maailmalla saa pääministeri jonka nimi kirjoitetaan Jaeaetteenmaeki.

Nykytiedoilla sanoisin, että sai paljon paremman vastaanoton kuin kotimaassaan.

Omasta kokemuksesta muistan päälle parikymppisenä maalaisena Hesassa kuulemani kansanihmisen neuvon, että jos sukunimi sattuu olemaan vaikkapa Pölhö, niin ymmärtäisi pysyä pois Suomesta jos sattuu sinne pääsemään.

Aapo Pölhö näkyy sattumoisin olevan parhaillaan Suomen suurlähettiläänä Belgiassa.

Lopun ratkaisu

Bloggaajaparka, mikä sinä olet epäilemään tosiasiaa?

Sanooko blogi tekijälleen: miksi teit minusta tällaisen?

Kyllä kai blogintekijällä on oikeus tehdä samasta templatesta yksi blogi arkiseen ja toinen ammatillisempaan käyttöön sopivaksi.

Niin on myös totuudenhaltija tehnyt, mutta on suuressa laupeudessaan säästänyt niitä jotka on tuomittu tuhoon, mutta antaa ikuisen armonsa loistaa niiden kasvoilla jotka on tehty kirkkautta varten.