Omerta Etelä-Italiasta Kordelinin Muistosäätiön sylttytehtaalle:

Uhotaan, etteivät venäläiset, so. enemmistö, saa voittaa vaan "arvopohjainen realismi" pätee muistuttaen eteläitalialaisen ”omertan” ylikorostuneen kaverihengen lojaliteettia yhteisille salaisuuksille, Mikkelin muistia (arkkienkeli Mikael) harvinaisen onnistuneesta kansallisesta historiasta rahasukujen syntyperästä ja omaisuusarvojen kasvattamisesta olemisen ainoana järjellisenä perustana.

Suomi-Finlandiasta aiotaan kehittää maailman turvallisin investointikohde vm.-18 muistot kauhukuvana. 

Yksilön omien aistien havainnot ovat kuitenkin omertaa pätevämpiä. Jokainen on filosofi.

Ylén tasolla (korj. 15.9.)

Uutisoidaan eräälle Rönkkö -nimiselle myönnetyn yliopistotason palkinto. 

Ei niitä, joita kerättiin kaasutettaviksi. Asiantuntijatasoa. Ehkä maalainen, tuskin historioitsija kolmanteen polveen ilman rajoja, saati vähemmistön kieltä valituista valituimmilla.

Sopuraha mökkitiellä. Tärkeintä on siirtoliike. Kansallisruotsalainen talousajattelu, energia. Ei ihon väri, eikä hiusten laatu vaan kieli ja puhe. Ja kansa nöyrtyy. Uniikkia, ei missään vastaavaa. 

Onnea etsimässä

Ei löydy onni Venäjältä vaan pikemmin Italiasta, läntisen monituhantisen ajattelun lähteeltä: ovat aina jutelleet paikalliskielellään, niin etteivät eri alueilla kansan ihmiset tänäänkään aina ymmärrä naapurin ikimurretta, joskin sotien jälkeinen median digitalisaatio on Roomasta käsin tuonut firenzenseudun kielen olohuoneisissa papattaviin telkkuihin keventäen ilmapiirin.

Suomessakin jokainen syntyy oman äidin kieleensä, niin Ahvenanmaalla kuin Savossakin.

Mitähän se Alexander Stubb oikein puuhaa? Meni ensitöikseen Utsjoelle töksäyttämään alakoululaiselle että ”lue ruotsia, sillä minäkin olen noussut kurjuudesta!”, koulutytön ihmetellessä miksi pitää lukea ruotsia, kun haluaisivat oppia naapurinsa norjaa!

Niinpä niin, Orpopa pyysi Stubbia presidenttiehdokkaaksi… Antti Häkkäsen jahkailun jatkuessa - puolustusvaliokunnan pj:nä Häkkänen oli käynyt Pohjanmaalla navetassa silittelemässä maalaisia, koska FB:ssä oli savolaisille muistutettu että ”jokainen on filosofi eivätkä maalaiset enää vaikene, kuten eivät naisetkaan vaikka on kirjoitettu että naisen paikka on ahertaa kotona ja vaieta seurakunnassa”.

Herraskaiseen vähemmistöasemaan Turussa kasvanut Li Andersson näkee meppinä "suomenkielisen enemmistön" muuttuneen  "kielivähemmistöksi"  virolaisten saatua suomalaisugrilaisia puolustaessaan oman edustajan EU:n ulkoministeriksi suomalaisten lusmuillessa nurkan takana.

Persuuntuneet entiset kekkoslovakialaiset pönöttivät mersuissaan Suviseuroille. Miksi he olivat ääänestäneet Li Anderssonia EU-vaaleissa? Vakavasti puhuen, heistä oli tullut lännen mielisiä Mestarinsa mukana. Onhan Jussi Halla-aho äidinpuoleisilta sukujuuriltaan Pohjanmaan ruotsinkielisistä pappiloista, melkein stubbilaisia.

Mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä kansalaisia he ovat. Siksi myös omakielinen talous!

Tuttu juttu, painavat sanat

Demokraatti-lehden päätoimittaja onnitteli RKP:tä joka jättämällä pressavaalit väliin, säästi rahat EU-vaaleihin, saaden ilmaiseksi presidentiksi suomenruotsalaisen ihmisen.

Mitähän ne olivat joita kerättiin kaasutettaviksi?

Pitkin Pohjanmaata nousee tuulivoimaloita rypälepommeina. Eikä makseta Putinin energiasta vaan tehdään Vaasasta käsin omaa "kansallisruotsalaisella" rahalla.

Kokoomusjohtoa kuskattiin Lapissa intin helikopterilla vaimon synttäreille, kuten EU:n Ursula von der Leyenille näytettiin ilmasta käsin pitkää Itärajaa ”kokonaisturvallisuuden” tarpeilla. Viikko sitten Lapissa pyöritettiin sdp:n eduskuntaryhmää.

Kun osaa ruotsia, ymmärtää että se mikä Venäjällä on ”oligarkiaa,” on Suomeksi ”luksusta”.

Me voimme muuttua

”Historioitsijoiden ilman rajoja” muokkaama kansallinen Muisti- historiankäsitys (vm. -18) katsoo kansaa ylhäältä päin valituista valituimmin silmin -- nähden rosvojoukkoja viilaamassa aseitaan siellä ja täällä.

Pillupoliiseja, kyllä kansa tietää.

Paljon ajassa muuttuu, kävisipä ”luksus” talokaupoilla toistekin.

Jokainen on filosofi, omalla tavallaan.

Kulttuuria kansallle

Itäsuomalaisen miljardööri Pekka Viljakaisen mielestä ”luksus” on suomalaiselle medialle käsittämätöntä, siksi hänen rakentamansa super rantakohde ei kiinnosta. 

Tokmannin myynnillä rikastunut Upsalan ekonomi Kyösti Kakkonen on puolestaan erikoistunut keräämään taiteen nimissä krääsää ja kitsiä.

Samaan aikaan asiakasvirrat juoksevat ruotsalaisomisteisten halpisketjujen tarjousten perässä koska niiden punaisissa ämpäreissä (vm.-18) ”suomenkieli on turvassa”.

Olympialaisten avajaisten aikaan tv1:llä nähtiin dokumentti Viron itsenäistymisen ajoista Ylen uittaessa Lennart Meren ajatusta ”Viro on ”paikka” missä vironkieli on turvassa” esiin selän takana. Samoin HS keräilee hiljalleen uusia ajatuksia.

Miten pitäisi kirjoittaa?

Ernest Hemingway oli itse asiassa vakuuttunut siitä, että teoksen rakenteen perusperiaate oli "näytä, älä kerro", jossa kirjoittajan ei tarvitse selittää, mitä tapahtuu, jolloin hän teki proosastaan ​​melko ytimekästä ja oleellista.

Sen sijaan, että kirjailija olisi antanut tilaa loputtomille kuvauksille, kuten hänen kollegoidensa teoksissa usein tapahtui, hän piti parempana lyhyitä, itsekkäitä lauseita ja keskittyi hahmojen konkreettisiin tekoihin ja intensiivisiin dialogeihin.  Lähestymistavallaan kirjoittaja ei olisi seurannut lukijaa todellisuuden tulkinnassa: päinvastoin hän olisi antanut teoksensa omaksuneiden tulkita tosiasioita oman näkökulmansa mukaan.  Tämä oli luultavasti yksi hänen kertomuksensa tärkeimmistä vahvuuksista sekä se, mikä ansaitsi hänelle menestystä ja arvostusta, joka jatkuu nykyään yli 60 vuotta hänen kuolemansa jälkeen

Proosateoksia, jotka kirjailijalla oli mahdollisuus saada valmiiksi elinaikanaan, oli yhteensä 12: vanhan Santiagon seikkailuihin keskittyneen "Vanhus ja meri" romaanin lisäksi kuuluisimpien kirjoitusten joukossa on myös 'Kenelle kellot soivat'. Epäilemättä tarina hänen alter egostaan ​​Robert Jordanista ja hänen kidutuksistaan ​​Espanjan sisällissodan aikana republikaanien kansanarmeijan rinnalla. Kansainväliset kriitikot pitävät näitä kahta yhdessä "Aurinko nousee taas" (tarina Pariisissa asuvasta ystäväryhmästä) kanssa hänen kaikkien aikojen parhaimpina teoksina. Jälkimmäinen, hänen todellinen kirjallinen debyyttinsä, esitti jo joitakin teemoja, joita hänen myöhemmissä teoksissaan tutkittaisiin syvällisesti, kuten rakkaus erityisiin ja eksoottisiin paikkoihin ja kiehtovuus tietyntyyppiseen väkivaltaan, joka korostaa rohkeutta, mutta samalla sen päähenkilöiden toveruus. Mutta hänen kirjallinen sitoutumisensa ei todellakaan rajoittunut pelkästään proosaan. Journalistisen toimintansa lisäksi Hemingway oli myös arvostettu novellien ja runojen kirjoittaja (kokoelma '88 runoja on tästä näkökulmasta vertauskuvallinen).

Italialaisesta nettijulkaisusta Hemingwayn syntymän 125-vuotispäivän 21.7.1899 muistoksi.