Kuka teki mitäkin?

Hallituksen syyttelyn laannuttua alkaa varmaan mediassa omiin rintoihin hakkailu. Kuka tiesi mitäkin?

Tuoreen arvion tarjoaa Dagens Nyheter: Nopeimmin reagoi hitaudestaan ja byrokraattisuudestaan syytetty Italian hallitus. Parempi kriisiorganisaatio ja parempi henkinen valmius - siinä selitys miksi Italia sai liikkeelle apua hädänalaisillle maanmiehilleen paljon nopeammin kuin .lauma eurooppalaisia hallituksia maissa, joista oli paljon turisteja katastrofialueella,

http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=1042&a=362099&previousRenderType=6

Erkki Tuomioja arvioi viikon kirjavinkissään www.tuomioja.org Mussolinia kysyen oliko hän pehmeä ja väärinymmärretty fasistia.

Olematta poliittinen historioitsija en koe vähäisintäkään tarvetta ryhtyä kirjoittamaan historiaa miltään osin uusiksi, ja koen enemmän sympatiaa Mussolinin vallankäytön jalkoihin tallottua Antonio Gramscia ja hänen kulttuurihegemonia-käsitettään kohtaan, joka paljolti syntyi juuri totaalisen ajattelun analyysistä. Mussolinin aikanahan poliittinen kielenkäyttö yhdenmukaistui. Silloin alettiin ensimmäisen kerran puhua totaalisesta ajattelusta, instrumenttinaan valtio -ennen kaikkea valtio, eikä mitään ilman valtiota.

Ihmisluonteen paljastumista
pidän kaikkein suurimpana kehityskaarena 1900- luvun totalitarismien jäljiltä. Se edellytti kipeää itsekritiikkiä monilta muiltakin vasemmistolaisina itseään pitäneiltä länsieurooppalaisilta rohkeilta sieluilta kuin Gramscilta, mm. kommunisminsa kokonaan hylänneeltä Albert Camus'lta. Heidän "eksistentialisminsa" viehätti sittemmin mukaansa myös Itä-Euroopan toisinajattelijat.

Erityisen vaarallisia vallankäyttäjiä olivat olleet käännynnäiset. He olivat jossakin uransa vaiheessa irronneet perinteistään esim. oikeistolaisesta isästään ja muista omaisistaan, mutta valtaan päästyään olivat "tuhlaajapoikina" hyvinkin karkeilla toimillaan hakeneet heiltä "hyväksyntää", vaikka julkisesti joutuivatkin esiintymään vasemmistolaisina. Nurinkurisesti tämä päti myös Mussoliniin, joka sepän poikana oli toisen polven sosialisti ja ennen fasisteihin liittymistään ehti toimia jopa sosialistipuolueen Avanti-lehden päätoimittajana, mutta "käännynnäisenä" fasistina haki pääntaputuksia omaa isäänsä suuremmalta Isältä.

Samanlaisia piirteitä on havaittu sekä lännen fasistisissa että idän komm. vallankäyttäjissä, julmimmillaan vaikkapa Stalinissa, tuossa entisessä ortodoksisessa pappisseminaarilaisessa. Eräässä tv-ohjelmassa väitettiin Stalinin kääntyneen hirmutekojensa lomassa "jumalan" puoleen rukoilemalla yksityisesti.

"Olen kahdeksan vanha, kun Johtajan kuolinviesti saavuttaa kylmänä tammikuun päivänä.Kaikkialla soi Kunnian marssi. Kansakoulun talonmies saa minulta raivokkaita ajatuksia osakseen, sillä hän ei ole nostanut salkoon suruliputusta. Minua itkettää ja päätän hukuttaa suruni hiihtämiseen. Isosisko vie kihlajaiskukkansa Johtajan haudalle kotikylältä käsin."

Lainaus, joka voisi olla peräisin NL:sta, on eilisestä TV1:n ohjelmaesitteestä. Siinä valtioneuvos Riitta Uosukainen kertoi marsalkka Mannerheimista.

"Hän piti 13-vuotiaana päiväkirjaa. Päiväkirjassa oli varattu sivu omalle ihanteelle. Riitta liimasi sivulle vain yhden kuvan: Marsalkka Mannerheimin. Riitan kotona, sähköasentajan perheessä, oli aina luotettu Mannerheimiin, mieheen, joka pelasti Suomelle itsenäisyyden kolmesti"

Nykyisin myönnetään melko yleisesti että kaikkein primäärein vallankäyttö tapahtuu suhteessa kieleen, kulttuurin paikallisuuteen, onhan kristinuskokin tuontitavaraa suhteessa esimerkiksi savonmurteeseen.

Mutta kukaan vakavasti itsensä ottava suomalainen poliitikko ei siteeraa enempää Nietzscheä kuin Marxiakaan. Tosin tutkija Juha Siltala uskalsi ottaa kohteliaisuutena Pertti Rauhion häneen Demarissa kohdistamat ilkeilyt aikamme "Marxina".

Kuoltuaan Nietzsche joutui natsien ikoniksi, mutta tänä päivänä monet hänen kiteytyksistään komeilevat -eivät hirttopuissa- vaan yritysten mainostolpissa ympäri maailman: Sinun pitää tulla siksi mitä sinä olet! Kysykääpä vaikka Arne Wessbergiltä tai hänen oppipojaltaan Mikael Jungnerilta.

Se onkin sitten eri saarnan aihe miten "kulttuuri" on onnistuttu määrittelemään joksikin muuttumattomaksi, ja yksilöt suostuvat käyttäytymään "numerojärjestyksessä" sen mukaan miten lähellä tai kaukana he ovat syntyneet "alkuperäisestä" ns. kulttuurista.

Ajan tapahtumia pölhökustaitten paratiisissa

16.10.04
Yksi SVT Europa:n parhaista dokumenttiohjelmista nähtiin sunnuntaina 25.7.04 alkuillasta kun Ruotsin, Norjan ja Tanskan televisioiden yhteistuotantona valmistettu tunnin mittainen dokumentti Ruandan kansanmurhista esitettiin.

I Guds namn (Jumalan nimeen) kertoi kuinka valtaapitäviä kristittyjä hutuja kiihotettiin 1990-luvulla entisessä Belgian siirtomaassa panemaan täytäntöön ns. pyhien tekstien ennustuksia -jos annat käärmeen purra itseäsi, saastut- siis lyö ensin! Kansanmurhien etujoukkona toiminut katolinen nuorisoliitto puolusti Jumalan valtakuntaa, jota uhkasi kommunistinen saatana yläpuolisesta naapurimaa Ugandasta.

Kun nuorisoliiton kokouksessa oli pääkaupugista tulleen kirjanoppineen johdolla luettu raamatusta paholaisen tulevan "pohjoisesta", kävelivät nuoret ovesta ulos silpomaan kiinnisaamiaan tutseja "viimeiseen mieheen ettei yksikään jäisi kostamaan". Kädessään he pitivät raamattua ja toisessa katolisen liikemiehen lahjoittamaa machete-veistä. Jos onneton tutsi pakeni kirkkoon, odotti siellä pappi tai nunna veitsi valmiina.

Koko läntinen sivilisaatio -niin kristillisdemokrattinen internationaali kuin Belgian pääministeri Martenskin- sulkivat silmänsä kunnes katastrofi oli valmis.

Nähdyn kaltaisten SVT:n dokumenttien esittäminen Ylen kanavilla suomeksi tekstitettyinä olisi tarpeen tasapainottamaan suurimpien taajamien kaapeliverkkojen uutuutta Taivaskanavaa, jonka "vain yksi ajattelee" -ideologia avoimesti pilkkaa demokratiaa "illuusiona" ja ylistää jumalaa diktaattorina, jonka käskyjä tulee kyselemättä totella.

15.11.04
—"Linnanjuhlat eivät ole pukujuhlat, pitää katsoa sinne alle", Tarja Halonen sanoo tuohtuneena IS:lle UNICEF-gaalassa, rupatellen myös tovin italiaksi Laura Pausinin kanssa saaden hänestä ihailijan.

—Bror Wahlroos opasti aikoinaan nuorta virkamiestä että demari ja idiootti ovat yhden ja saman ilmiön kaksi eri nimeä. Mikään hinta ei ole liian korkea maksettavaksi kun on saatavissa aivokapasiteettia valtion yritystoimintaan, totesi puolestaan Suvi-Anne Siimes ostatessaan Nallen ja Mandatumin. SAS:n vas.liitto pitäisi säätää lailla osaksi jokaista hallitusta rkp:n tapaan, kehaisi sitten Buntta FST:ssä.

Italialainen kirjailija Italo Calvino seikkailee eräässä 1970-luvun romaanissaan näkymättömissä kaupungeissa, joista yksi on nimeltään Leonia. Sen asukkaat haalivat itselleen kaikkien tavaroiden uusimpia malleja kasaten vanhoista viereensä vuorta joka lopulta romahtaa kaupungin päälle. Con ventum on latinaa ja tarkoittaa "tuulen mukana", "tuulenviemää", samoin Mandatum joka tarkoittaa jonkinlaista valtakirjaa, "mandaattia".

Kuka täällä on turvassa?

Ahtisaari>Halonen
Paasilinna>Wessberg (Iivari likaisen työn tekijänä)
Ahde, Alho
Rusi, Jäätteenmäki
Nevala>Viljanen
Häkämies>Rajamäki
Tony Halme, Rosa Meriläinen

Mutta eikös meillä hokeman mukaan ole aina ollut hyvä herraonni? Jäätteenmäen jälkeen tulevat osaavat vapista jo lähtökuopissa, "koettuaan taistelun 200 verta ja väkivaltaa himoitsevan, huutavan katsojan edessä, tunnettuaan istuntosalin kiihkeän tunnelman ja suonissa villinä virtaavan adrenaliinin".

18.11.2004
—Concordian ja Connexin muutaman kymmenen bussikuskin osa-aikaistyösuhteista viime viikolla alkanut AKT-lakkoliike seisottaa Länsisatamaa ja paperitehtaiden kemikaalikuljetuksia.

19.11.2004
—Matti Ahde on kuohuksissa koska TUL on jätetty ensimmäistä kertaa 30 vuoteen Olympiakomitean hallituksen ulkopuolelle.

—AKT:n pj. Timo Räty pääsi kysymään tv:n pääuutisissa onko tässä maassa olemassa joku joka ei suostu puhumaan ihmisten kanssa heitä koskevista asioista —ei ennen lakkoa, ei lakon aikana eikä lakon jälkeen? Taitaapa olla lakon loppu lähellä, menee jo puheet sen verran kuumiksi.

21.11.2004
—M.Jungerin kahden sivun haastattelussa HS:ssa jonkun demarivaikuttajan arvio sdp:n oikeistolaisimmista: ensin on Lipponen, sitten Sailas ja kauempana Jungner. MJ: lle tärkeää ovat palkka, vaikutusvalta, hän ihailee koivistolaislipposlaista vallankäyttöä: päätöksiä tehdessä on kuunneltava muita, mutta koko ajan pitää olla valmiina nopeisiin ja rajuihinkin ratkaisuihin. MJ erikoistui Microsoftissa kehittämään palveluja erilaisille vähemmistöille, valaisee Länsiväylä.

—Aatos Erkko harmitteli Tv-Nelosella suomenruotsalaisten "pelastushartaudessa" Svenska Teaternissa ettei ole voinut tehdä elämässään omia ratkaisuja; hänelle tärkeintä kun on "trivsel", viihtyvyys. Kutsui pääministeri Vanhasta "calvinistiksi", joka ajaa alas kaikkea mikä on hyvää ja nostaa tilalle pahaa.

No, kyllähän niitä kalvinisteja sen verran Suomesta löytyy etteivät kaikki mahdu Erkon lehtien päätoimittajiksi tai yhtiöitten toimitusjohtajiksi. Kalvinistihan on sellainen, joka kokee olevansa suorastaan synnynnäisesti kutsuttu johtamaan muita, valituista valituimpana. Ei hengeltään mikään demokraatti.

— Odotetusti AKT:n lakko loppui lyhyeen.

24.11.2004
—Tarja Halonen on aloittanut "kauneuskuurin" Vierumäellä, käy uimassa ja jumpassa kolme-neljä kertaa viikossa.

—Korkman ETLA/EVA:n johtajaksi, Åkerholm palaa NIB:iin, Fagernäs on EK:ssa, samoin Taxell. Think tankit peruutetaan asemiin!

28.11.2004
—Palasin aamulla Tukhomasta. Birka line rakensi siellä luxusterminaalia uudelle Paradise- laivalleen itäisiä "onneksi on tax free" –risteilyjä varten. Kaljakärryjä vedeltiin kuin Tallinnassa konsanaan.

5.12.04
—R.Penttilä ehdottaa uudessa Seura-lehdessä englantia kolmanneksi viralliseksi kieleksi tehdäkseen Suomesta pohjoisen Hollannin! Lailla määriteltäisiin mitkä asiakirjat olisivat vierastyöläisiä varten englanninkielisiä.

—Demari ja Suomenmaaa julkaisivat historiallisen yhteisen pääkirjoituksen kekkosmaisin äänenpainoin tyrmäten kokoomuksen kritiikin ulkopolitiikkaa kohtaan.

7.12.04
—Henrik Lax tyrmää Hbl:ssa Penttilän esityksen koska englanti kilpailisi valosta ruotsin kanssa.

8.12.04
—Tarja Halonen suhtautuu Hbl:n haastattelussa skeptisesti EU:n taistelujoukkoihin: sinkkiarkuista on syytä puhua niin kauan kun ne ovat tyhjiä.

Sinänsä on aiheellista löytää sotaväelle uutta puuhaa, koska eiväthän he jaksa itsekään uskoa omien rajaseutujen salomaiden puolustamiseen ihmisvoimalla, sillä asevelvollisuusarmeija ei ole enää tänä päivänä samalla tavalla luonteva kansallinen resurssi heitettäväksi nykyteknologiaa vastaan kuin olivat maatalousvaltaiselle Puolalle hevoslaumat Hitlerin panssareita torjumassa.

12.12.04
—Halosta haastatellaan taas Hbl:ssa. Arto Nyberg tenttasi tv-ohjelmassaan Maria Romantschukin tekemisiä, joka lupasi jatkossakin seurata mitä presidentistä kirjoitetaan.

Media hellii tätä Kauniaisten Rasputinia, joka vie Tarjaa paikasta toiseen niin kuin opas sokeaa. Erään ranskalaisen filosofin mukaan pahin kuviteltavissa olevista yhteiskuntamalleista on rumien naisten hallitsema vähemmistöjen paratiisi. Sielllä palkitaan halujen, ei kykyjen mukaan.

10.12.04
—Jorma Ollila on valittu kuin silmänlumeeksi pj.ksi Etla/Evan hallitukseen, jonka jäsenet ovat vuorineuvoksia ja "ministereitä".

13.12.04
—Pakkoavioliittojen vastustamisen symboliksi pyhitetty Lucia mestattiin Sisilian Syracusessa 1304. Det första finlandsvenska Lucia-tåget år 1931.

16.12.04
—HS:n Antti Blåfield ennakoi EVA:n kymmenen miehen rintamaa yhtä naista (Halonen) vastaan.

Ai ettäkö EVA pelkäisi Tarjaa, joka johti liikemiesvaltuuskuntaa Kiinassa tehden historiaa olemalla ensimmäinen läntinen valtionpäämies komm.puolueen uuden johdon vieraana mm. ruotsalaisten askarrellessa ihmisoikeusongelmien kanssa? Sama toistui Brasilian vasemmistolaisen presidentin luona.

Vai pelätäänkö sitä Tarjaa joka toissa syksynä luennoi nuorisolle viikonlopun NUFIT- fiolosofiaseminaarissa HTY:n talolla oikeudenmukaisuuden vaativan yhteiskuntaa tyydyttämään myös hyväosaisten lapsissa synnyttämänsä odotukset, tai mennessään aikanaan ulkoministerinä tapaamaan Teheraniin kolleegaansa puki päähänsä islamilaisen hunnun ettei "loukkaisi" isäntien tunteita?

Mitä EVA:n kaikkien aikojen patteristo sitten pelkää? Uutta ajatusta, joka voi muuttaa asenteita niin kuin vesi kovertaa kalliota.

24.12.04
Aion joulunpyhinä lukea espoolaisessa naapurilähiössä kirjoja, joita sattui silmiini viime viikolla Kansallisteatterin työmaalla: Juhani Ahon Rautatie ja Mika Waltarin Tanssi yli hautojen.

Kaiken "klopalisaation" keskellä ne palauttavat ikäänkuin takaisin juurilleen. Rautatien tunnelmissa on kuin olisi Sonkajärvellä, vaikka ei pappilan alustalaisia oltukaan, eivätkä "arentiviljan" vienti rovastille, tai kehruiden teko rovastinnallle elämänkohokohtia olleetkaan, ei edes joulun alla.

Waltari kuvaa 1809 sodan jälkeistä Suomea. Olen ihan alkusivuilla, mutta jo nyt on todettu ettei mitään sotaa ollutkaan; oli vain Ruotsiin paenneiden herrojen jäljiltä oman onnensa nojaan jääneiden, jumalaapelkäävien itäsuomalaisten kansanihmisten oman käden oikeudella käymää "sissisotaa" vääräuskoisia ryssiä vastaan.

Muutenkin myös kristinuskon jutut ovat tarpeeksi uskomattomia. Esim. joulun sanoma: herrojen pitojen ollessa parhaimmillaan kuuluu "heiniltä härkien" ihmisen ääni. Mutta eikös se olekin vain inhimillistä että yksissä uusi herättää pelkoa, ja toisissa toivoa?

27.12.04
—Herätin viime keväisen "blogini" henkiin TIME-lehden kehuttua blogeja radion ja television veroisiksi demokratian kehittäjäksi.

31.12.04
—Kenelläkään ei ole oikeutta syyttää Jumalaa enempää luonnon-, kuin ihmisten aiheuttamista onnettomuuksista, sanoo Terho Pursiainen Suomenmaan haastattelussa, sen sijaan poliitikkoja ym. ihmisiä pitää kritisoida. Viisasta puhetta.

—Piispa Huovinen kyynelehtii avuttomana Phuketissa samaan aikaan kun SVT:ssä pohditaan montako psykologia ja muuta ihmisluonteen tuntijaa pitäisi lähettää poliitikon lisäksi katastrofipaikalle. Eikö tämä olisi hyvä aihe pohtia suomalaisen ja ruotsalaisen ajattelun tasoeroja —tässä maassa, jossa jokaisen menestyvän poliitikon ja journalistin takaa sanotaan vielä 2000-luvulla löytyvän teologin?

Luonnonkatastrofeja on aina ollut ja tulee olemaan. Tsunami tappoi ainakin 70 000 ihmistä Lissabonissa vuonna 1755. Se tapahtuma kirvoitti monen valistuskirjailijan epäilemään "kaikkivaltiaan" olemusta: Jokainen ihminen on koko ihminen, ja niin paljon kuin hädän hetkellä ehkä toivonkin jonkun ylhäällä kuulevan huutoni, minkäänlaista varmuutta vastauksesta ei ole saatavissa -on vain tämä yksi ihmisen elämä elettävänä.

kts. esim. Immanuel Kantin reaktioista Lissabonin katastrofiin:

http://www.univie.ac.at/Wissenschaftstheorie/heat/heat-1/heat106f.htm

2.1.05
Minkälaisiin asioihin media paneutuu? MTV3 on tutkinut uutisten taustaa ja listannut tärkeimmät kotisivulleen:

• Aasian hyökyaaltokatastrofi
• Soneran teleurkintajutun oikeudenkäyntiaineisto
• Ministerien erityisavustajien urakehitys
• Itä-Suomen hovioikeuden päätös Koski-Rogers-kiistassa
• Kansanedustajien poissaolot valtuustokokouksista
• Irak-oikeudenkäynnin erikoissivut
• Kansanedustaja Tony Halmeen tuomio
• MTV:n uutisten kysely poliisipäälliköille
• MTV:n uutisten selvitys potilasvahingoista
• MTV:n uutisten suuri EU-tutkimus
• MTV:n uutisten lukioselvitys
• Rusi-syytösten pöytäkirjoja
  50% uutisista koskee oikeudenkäyntejä tai poliisia. Ehkä Suomessa on päästy siihen mihin Orwell pelkäsi jouduttavan? Siihen, että politiikasta tehdään pelkkää juridiikkaa.

ABC News kirjoittaa 30.12.2004:

Blog on henkilökohtainen verkkojulkaisu joka kattaa aiheita päivittäisestä elämästä teknologiaan, kulttuurista taiteisiin. Blogeilla on ollut niin suuri vaikutus tänä vuonna, että Merriam-Websterin sanakirja on nimennyt blogin vuoden sanaksi.

Internetissä on miljoonia blogeja— yksi uusi syntyy joka seitsemäs sekunti. Enemmän kuin 10,000 uutta lisäystä tulee "blogosfääriin" joka päivä.

Ensikäden raportointia Aasian katastrofista

Tällä viikolla blogien vaikutus on käynyt nopeasti hyvin ilmeiseksi. Kymmenet bloggerit ovat lähettäneet ensikäden raportteja Aasian tappavan tsunamin tuhoamilta alueilta.

Siinä on jotakin välittömyyttä johon ihmiset voivat samaistua— he eivät voi auttaa mutta kokea hyvin intiimillä tavalla. "On kolmas päivä," eräs "blogger" kirjoittaa katastrofialueelta, "tässä saattaa olla odottamatonta haastetta ja vastuuta, ja satuttaa nähdä ihmisiä tuskissaan. Mutta tuntuu hyvältä olla paikalla tekemässä jotakin pientä, mutta hyödyllistä katastrofin jälkihoidossa."

Bloggerit ympäri maailman ovat tehneet itsensä hyödyllisiksi rohkaisemalla lahjoituksia hyväntekeväisyyteen, julkaisemalla kadonneiden nimiä ja ilmaisemalla myötätuntoa uhreja kohtaan.

Mukaan poliittisen toimintaan

Politiikkaa liikkeelle panevana voimana vuonna 2004 bloggerit seurasivat presidenttehdokkaiden kampanjointia ja itse vaaleja. Kandidaatit myös käyttivät heitä arvokkaina kampanjavälineinä.

"Internet opetti meitä, eikä päinvastoin," sanoi entinen demokrattien presidenttiehdokas Howard Dean. Tänä vuonna, ensimmäistä kertaa, bloggereiden sallittiin raportoida puoluekokouksia paikanpäältä.

Bloggerit ovat syrjäyttäneet perinteisen median useissa kysymyksissä, mukaan lukien senaatin enemmistön johtajan rasistiset huomautukset erään senaattorin synymäpäivillä. "Yht´äkkiä valtamedia, iltauutiset, kolmella kanavalla ja kaapeliverkoissa, ottivat jutun esille ja lehdet seurasivat perässä ja pian johtaja oli mennyt," sanoi eräs strategi joka suunnitteli presidenttiehdokkaaksi pyrkineen Deanin kampanjaa.

11-vuotias Dylan Verdi, ehkä maailman nuorin bloggeri sanoo, että hän käsittelee "asioita joita olen nähnyt tai joista pidän tai joista olen kuullut, tai jotka ovat vain sattuneet minulle sinä päivänä." Hänelle arvokkainta on yksinkertaisesti ilo tietää joidenkin kuuntelevan itseään. "Minun blogissani ihmiset voivat esittää kommenttejaan, ja olen saanut kommentteja kommenttien perään" hän sanoi. "Tuntuu tosi hyvältä nähdä että jotkut muut välittävät siitä mitä minulla on sanottavaa."

http://abcnews.go.com/WNT/PersonOfWeek/story?id=372266&page=1

Connecting people

Olin aikoinaan Posti-telessa ja Nokialla sähköpostikulttuuria harjoittelemassa, tätä uutta tapaa kommunikoida luomalla verkostoja "yllättäen ja pyytämättä" läpi ahdistavien lokeroiden seinien, mikä ilmiselvästi järkyttää niitä jotka ovat tottuneet suomalaiseen hallintokäytäntöön ytimenään suullinen "kuuma linja" ohi demokraattisten organisaatioiden.

Tutkin parhaillaan miten hyödyntäisin Aristoteles´n Runousopin traagisen sankarin hahmoa: sellainen henkilö, johon moni kokee voivansa samaistuvansa, kohtaa onnettomuuden; häneltä esim. leikataan "siivet" koska hän lentää joidenkin mielestä liian korkealla, mutta tunnettuaan sekä sääliä että pelkoa —noinhan olisi yhtähyvin voinut käydä kenelle hyvänsä— ihmiset lopulta päättävät muuttaa käyttäytymistään. Mutta ken tätä tietä aikoo kulkea, varautukoon kulkemaan kivikossa. Pietarilaisen Dostojevskin tiedetään pitäneen suomalaisia ainoina joilta puuttuu kyky keskinäiseen empatiaan.

Yritän hyödyntää myös Platonin Valtion luolametaforaa: on ihmisiä, jotka ovat aina asuneet yhdessä ja samassa luolassa ilman käsitystä ulkopuolisesta maailmasta, kunnes yksi menee ulos, ja palattuaan kertoo muille miltä ulkopuolinen maailma näyttää. Silloin luolanväki käy "viestintuojan" kimppuun: eihän se noin mene, sinä vaan luulet itsestäsi jotakin!

Ja siltä varalta, että luokseni ilmestyy "niitä, jotka ovat kuusi kertaa ennen kukonlaulua minut kieltäneet" tutkailen aika ajoin miten hyvin olen kyennyt noudattamaan iltakoulun matematiikanlehtorin rohkaisua 1960-luvun lopulla: "Kateus syntyy ihmisten keskinäisestä vertailusta, joten älä vertaile, vaan kehitä omia projekteja! Maailma on täynnä mahdollisuuksia".

PS. Think tankit on peruutettu asemiin: Korkman ETLA/EVA:n johtajaksi, Åkerholm NIB:iin, Fagernäs on EK:ssa, samoin Taxell, Melin Kotimaan päätoimittajana, Jungner Yle:ssä, Talermo Olympiakomiteassa.

Albert Camus’n mietteitä

Algerian ranskankieliseen vähemmistöön kuulunut Camus varttui lukutaidottoman yksinhuoltaja-siivojaäidin kasvattamana kunnes pääsi opettajansa kannustamana Pariisiin yliopistoon. Sittemmin hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.

• Vapaus on oikeutta olla valehtelematta.
• Jotta jokin ajatus voisi muuttaa maailmaa, sen on ensin muutettava ajattelijansa elämä. Siitä on tultava esimerkki.
• Ensimmäinen asia, mikä kirjailijan on opittava, on taito transponoida omat tunteensa niihin tunteisiin, joita hän haluaa lukijassa herättää. Aluksi hän onnistuu sattumalta, mutta myöhemmin taidolla.
• Entä nyt, kelpaanko niin sanottuun ”vakavaan elämään”? Olenko laiska? Sitä en usko ja olen todistanut itselleni, etten ole. Mutta onko ihmisellä oikeus kieltäytyä vaivannäöstä sillä tekosyyllä, ettei se muka häntä miellytä. Luullakseni toimettomuus rappeutta vain ne, joilta puuttuu sisua. Ja jos minulta sitä puuttuisi, minulle jäisi vain yksi ratkaisu.
• Mutta on pysyttävä lujana eikä annettava periksi…Päästäva turhasta vaateliaisuudesta ja pyrittävä kahdenlaiseen vapautumiseen: vapauduttava toisalta rahan orjuudesta, toisaalta omasta turhamaisuudesta ja raukkamaisuudestaan. Elettävä kurinalaista elämää. Kaksi vuotta ei ole liian pitkä aika yhden ainoan asian miettimiseen. On pyyhittävä pois kaikki aikaisemmat kehitysvaiheet ja sitten kaikin voimin pyrittävä toisaalta olla unohtamatta jo opittuja asioita, toisaalta kärsivällisesti oppia uutta.
• Elämä, jonka päämärä on raha, on kuolemaa. Uudestisyntyminen on epäitsekkyydessä.
• Suuri ongelma, joka on ratkaistava ”käytännössä”: voiko olla onnellinen ja yksinäinen.
• Olen vetäytynyt pois maailmasta, en siksi että minulla oli vihamiehiä, vaan siksi että minulla oli ystäviä. En tehnyt sitä siksi, että he olisivat vahingoittaneet minua kuten ihmisten tapana on, vaan siksi että he luulivat minua paremmaksi kuin olen. Se on valhe, jota en voinut sietää.
• Aina koittaa hetki, jolloin ihmiset lakkaavat taistelemasta ja raatelemasta toisiaan ja suostuvat lopultakin rakastamaan toisiaan sellaisina kuin ovat. Siinä on taivasten valtakunta.
• En saa eristyä maailmasta. Elämä ei voi epäonnistua kun sen asettaa valoon. Koko pyrkimykseni, kaikissa tilanteissa onnettomuuksissa, pettymyksissä tähtää kontaktien palauttamiseen. Ja vaikka olenkin surullinen, haluan rakastaa ja humallun nähdessäni kukkulan iltailmassa.
• Joka kerta kun antaa periksi turhamaisuudelle, joka kerta kun ajattelee ja elää, jotta ”näyttäisi joltakin” toisten silmissä, syyllistyy petokseen. Joka kerta tuo onneton ”tekeytymisen”, ”esiintymisen” halu on tehnyt minut pienemmäksi totuuden edessä.
• Viehätysvoima on sitä, että kuulee myöntävän vastauksen, vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystä

Tunne tilasi, anna arvo toisellekin

En ole historian saati journalismin tai kirjallisuuden ammattilainen vaan harrastaja, mutta joskus kuulee sanottavan että vain diletantti, todellinen amatööri voi löytää jotakin täysin uutta koska hän ei ole sitoutunut ammattikunnan normeihin, eikä hänen tarvitse vaikeroida historiankirjoituksen kasaaman kuonakuorman alla.

Viime kesän tuttavuuksiini kuului synnyinkuntani Sonkajärven julkaisema historiikki Ruhtinaskunnan perintö, jossa kerrotaan kuinka kyläläiset perustivat innostuksissaan oman kunnan.

Iisalmen luterilaisen seurakunnan kirkolliseen organisaatioon kuuluneen Rutakon rukoushuonekunnan maallisesta alueesta syntyi näet kunta vuonna 1872 kun oli löytynyt kolme kirjoittamaan oppinutta talonisäntää, jotka kykenivät ilmaisemaan Kuopion kuvernöörille kyläläisten halun perustaa oman kunnan -ilmeisen ymmärtämättöminä, että rukoushuonekunta ei uuden kunnallisasetuksen mukaan voinut ryhtyä kunnaksi, vaan siihen olisi tarvittu seurakunnan valtuudet.

Erään aloitteellisen isännän mukaan kylänmiesten suussa nimensä saanut Rutakon ruhtinaskunta toimi itsenäisen kunnan tavoin 34 vuotta perustaen mm. kansakoulun Sukevalle, Jyrkälle ja Rutakolle; tosin Jyrkällä oli jo aiemmin toiminut rautaruukin johtaja Braxin "tehtaan koulu", joka antoi perusopetusta sekä suomen- että ruotsinkielellä, olivathan toki ruukin johtajat erämaakylälläkin ruotsinkielisiä.

Silloinkin esitettiin hengellisiä kysymyksiä: mistä tulen, kuka olen, minne menen? Tietämisen intohimoa tyydyttämään syntyi kansakoulujen kanssa samoihin aikoihin Rutakolle ensimmäinen kirjasto eräiden pappismiesten lahjoittaessa kunnalle hartauskirjallisuutta ja muutaman virkamiehen täydentäessä valikoimaa maataloudenpitoon opastavilla teoksilla. Tosin kirjaston sijainnista valiteltiin lehtikirjoituksessa että se

"sijaitsee syrjäisessä seudussa Taipale nimisessä talossa, jonne pääsy muulloin kuin talvella oli hyvin hankalaa, ja voipipa sanoa, että jokaisen ken aikoo keväisin, kesäisin, syksyisin suorittaa matkansa mainittuun taloon tulisi opetella jommoiseksikin taiteilijaksi nuoranpäällä kävelyssä, ennen kuin voisi täydellä varmuudella johtaa askeleensa noille n.s. pitkospuille, jotka niin sukkelia kuin ovatkin matkamiehen päältänsä pudottamaan, kumminkin ovat ainoana turvana vetisen kuivion yli päästessä"

Mutta vaikeudethan on tehty voitettaviksi, ja niinpä

"tapahtui erittäin suuri halu lukemiseen tuolla sydänmaan asukkaissa. Aina kerran kuukaudessa kävivät kysymässä minkä nimiset kirjat olisivat minun mielestäni parhaita luettavaksi",

muistelee kirjaston ensimmäinen hoitaja Lassi Ruotsalainen noita aikoja.

Rutakon kunnalla oli oma hallintonsa, verotuksensa ja rahastonsa. Kaiken kaikkiaan elettiin niin kuin itsehallinto olisi jo virallisesti toteutunut, joten annettiin mm. lausuntoja Iisalmen emäkunnassa käsiteltävistä asioista ja maksettiin vaivaiskassasta

"loinen Knut Rönkölle neljä markkaa, koska karhu oli syönyt hänen ainoan lehmänsä, sekä annettiin "N.N:n Akalle: Paita 1,- Turkki 3,- Arkku 1,-" ja "Paavo Hirvoselle: 3,- ja Arkun lauvvat".

Sittemmin laittomaksi todettu Rutakon kunta liitettiin vuonna 1906 takaisin Iisalmeen, kunnes siitä yhdessä eräiden muiden kylien kanssa muodostettiin vuonna 1922 nykyinen Sonkajärven kunta. Samalla kuntalaiset saivat myös oman seurakunnan, sillä Iisalmen vanha kirkkoherra oli kuollut, minkä Kuopion kuvernööri Aminoff oli asettanut jakopäätöksen toimeenpanon ehdoksi hyväksyessään vuosia aikaisemmin Sonkajärven seurakunnan syntymisen. (Uuden seurakunnan kirkko rakennettin Rutakolle, minkä vuoksi kylää alettiin kutsua Sonkajärven kirkonkyläksi).

Mutta eikö uuden ilmestyminen silloinkin heijastanut voitokkaan läntisen ajattelun joustavuutta, sillä luohan yhtäältä jokainen sukupolvi oman tietoisuutensa, ja toisaalta vain sellaiset organisaatiot säilyvät jotka aika ajoin uudistuvat, kuten mm. Lennart Meri on kirjoittanut?

Ja eikös vaan jo silloin jotkut halunneetkin tuomita ennen kuin ehtivät ymmärtää? He siis kaipasivat maailmaan jossa hyvä ja paha olivat selvästi erotettavissa. Uskonnot ja ideologiathan vaativat että joku on oikeassa, kuten Milan Kundera on kirjoittanut totaalisen ajattelun maailmasta, ja jatkaa, että sellaisessa maailmassa valta ei ole enää väline vaan itsetarkoitus totuuden noustua ihmisen yläpuolelle oman historian unohduttua, eikä ihmisparka muuta voi kuin ajatella virkaa ja vartioida reviiriään, ja lopulta hän haluaa tulla pikemmin organisaation kuin kanssaihmisten hyväksymäksi.