EU-aikana on Vatikaanin ulkopuolisen Italian johdolla kunkin kansan omasta kielestä muodostunut paikallinen ”keveys” , paitsi täällä missä hegemonistisen kulttuurin taakan alle musertuneita yhä syntyy ja kuolee, mutta eipä paljon pohdittukaan mihin EU:hun liityttiin.
Ehkä moni huomaa pohtivansa mistä Niklas Herlinin ulosnäkyvä pelko johtui vieden hänet tavan takaa Nizzan keveyteen?
Entä jos nuorena itsemurhan tehneen Juha Vikatmaan uutisoinnilla, kuten ei HS:n toimituksen potkuillakaan, pyritä EU-vaaleihin kertomalla idean EU:sta syntyneen sotien jälkeen Etelä-Euroopassa paikallisen kielen pohjalle: mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on harteillaan, sitä tyytyväisempiä kansalaisia. Niin kuin Ruotsissa tai Italiassa?
Parisen päivää sitten Kuopion piispa Jari Jolkkonen kertoi radio Sandelsissa kokeneensa Vatikaanin vierailullaan rohkaisun kertoa suomalaisille Agicolan uskonpuhdistuksen toteutuneen puolittaisena kaksikielisyytenä.
