Miksi emme rohkaistuisi EU-kansalaisina itsekukin elämänhaluiseksi filosofiksi, pikemmin kuin tyytyisimme Mäntyniemen viranhaltijan uskomaan sotaan ihmisyhteisöjen ongelmien ratkaisualustana?
Perustamme omien aistien havaintoihin. Ehkä meidän ei tule luovuttaa oikeutta itsemme ja arvojemme määrittelyyn muille, ettei keskustelua niistä voitaisi käydä armopaloina muiden avunannon ja hyväksynnän varassa.
