Kunniaa äidinkielelle

Kielistä kestävin on äidinkieli, modersmål, jonka imee äidin kehdossa.

Kaupunkivaltioista syntyneessä Italiassa paikalliset äidinkielet, nuo moninaiset murteet, ovat kunniassa: mitä kevyemmät hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Ei ole pudottu jostakin ylhäältä vaan esivanhempien muisto elää, muut kielet ovat opittavissa, ei ongelmaa.

Jens Stoltenberg ja Sanna Marin, turpon ryssineitä kansainvälisiä sosiaalidemokraattisia ylisuorittajia, hyödyllisiä idiootteja järjestämässä aseturvaa läntisillä reuna-alueilla valituista valituimmille jotka eivät ole kateuden valtakunnassa imeneet ihan kaikkea mikä on löyhästi kiinni. Rahaton? – rahat on, siksi Hanken, 'ruki verkh!'

Stoltenberg on jo nimitetty Norjan keskuspankin pääjohtajaksi joskin viran vastaanotto odottaa sotatilanteen selkiytymistä, Marinille povaillaan mediassa kansainvälistä virkaa.

Espanjalainen Unamuno kirjoitti 1930-luvulla Jumalan käskevän maaseudulla naista ja naisen käskevän miestä.

Pääministeri Aleksander Stubb nosti Petteri Orpon, köyliöläisen opettajaperheen pojan, maatalousministeriksi 'pystymetsästä'; armo kävi oikeudesta, eihän koirakaan pääse karvoistaan?

Rehelliset sielut mannermaalla varoittelivat sotien jälkeen vanhempien sukupolvien liiallisesta kunnioittamisesta, senioriteetti oli edistänyt juutalaisten tuhoa, epäluuloa oli kasautunut teksteihin aina ristiinnaulitsemisesta lähtien.