Länsiväylän haastattelussa Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä aikoi pyytää kollega Juhana Vartiaisen Helsingistä tutustumaan Lippulaivan kirjastoon. Minulle tuttu paikka. Kirjoittelin siellä US-blogeihin kommenttina kieltä puolustettavan toverillisesti Putinin sanoja ”Ukraina on meidän synnyttämä ja vain me voimme taata pelastuksen” soveltaen.
En gång kamrat, alltid kamrat. ”Kaksi kansaa yksi tulevaisuus; två länder en framtid” Erottajan kivimuuriin parisen vuotta sitten kaiverrettuna, vaikka luultiin vain ultrajuutalaisten enää hakkaavan ikuisia lauseita kiviin. Siitä myös Juhana Vartiaisen ja Antero Vartian, kahden vartijan, pyhiinvaelluksella Espanjassa oli kysymys. Ei ehkä olisi kannattanut hurahtaa yhteen lehtikuvaan, vaikka olikin etusivulla Isodemarin aikoihin? Olisi välttynyt julkiselta puhdistumiselta harhaopista.
Roomassa YK:n toimessa nätti espanjalainen työkaveri Victoria pirautti silmäkulmaansa pisaran lähtiessäni takaisin Suomen työelämään, mitä hän piti uskomattomana, sieltähän olin päässyt pois! Espanjasta inkvisitiokin on syntyjään.
Kangaskorpea harjattiin monta vuotta eduskunnan virassa venäläisen sukutaustansa vuoksi.
Hesarin päätoimittaja Kaius Niemi on eronnut tehtävästään. Nimituttu mies. Olimme suunnilleen samoina vuosina molemmat Suomen Kansallisteatterilla, minä remonttimiehenä ja hän lapsinäyttelijänä.
Vuonna 1991 tunnettu tsekkitoisinajattelija Vaclav Havel oli käynyt Suomessa presidentti Koiviston pyynnöstä selvittämässä ajatteluaan epäiltyään presidentille jossakin eurooppalaisessa yhteydessä etteivät suomalaiset oikein ymmärrä mitä on tapahtumassa. Havel antoi lehdistölle yhden lausunnon jonka vain paperinen Uusi Suomi julkaisi ennen kuihtumistaan pois. Helsingin Sanomat, Aatos Erkon `rautanyrkki´ kartanoherrojen ja Venäjän välissä, oli kokenut Uuden Suomen vihollisekseen.
Havel piti EU:ta historian vakavimmin otettavana rauhanliikkeenä joka on kuninkaiden ja kirkon monisatavuotisen sotaliiton jälkeen syntynyt uudenlainen, maallinen hallintomuoto.
Kukapa kissan hännän nostaisi ellei kissa itse? Keväällä 2015 lähetin muutamalle vaikuttajalle uuden kirjani Rooma opettaa, jossa kutsuin Erkki Tuomiojaa ja Timo Soinia kommunisteiksi johtokuntatasolla, valituista valituimpina.
Arvelin kulttuurihegemonian näkymättömän käden ohjanneen Suomen historian rikkaimman suvun pojat pelastamaan kansallisen kulttuurin kivijalkoja: Antti Herlin sai Aatos Erkon orvoksi jättämän Sanoma Oy:n, Niklas Herlin perinteikkään Uuden Suomen nimen ja Ilkka Herlin Suomenlahden rantojen suojelun joiden kauneudesta Jacob Söderman on sanonut, ettei niitä millään kunnallistoimikunnan päätöksellä ole saatu aikaan.
Kirjoitin myös Pekka Matilaisen ja Risto Jylhän saaneen potkut Helsingin yliopiston lehti Yliopistolaisesta kyseltyään Jorma Ollilan hartioiden kantokykyä. Eipä olisi toimittajienkaan kannattanut hurahtaa yhteen yo-lehtikuvaan, vaikka näkyikin valtakunnallisen lehden etusivulla Isodemarin aikoihin! Yliopistolainen oli julkaissut Havel-aiheisen "Rooma opettaa" juttuni.
Roomassa YK:n toimessa nätti espanjalainen työkaveri Victoria pirautti silmäkulmaansa pisaran lähtiessäni takaisin Suomen työelämään, mitä hän piti uskomattomana, sieltähän olin päässyt pois! Espanjasta inkvisitiokin on syntyjään.
Kangaskorpea harjattiin monta vuotta eduskunnan virassa venäläisen sukutaustansa vuoksi.
Hesarin päätoimittaja Kaius Niemi on eronnut tehtävästään. Nimituttu mies. Olimme suunnilleen samoina vuosina molemmat Suomen Kansallisteatterilla, minä remonttimiehenä ja hän lapsinäyttelijänä.
Vuonna 1991 tunnettu tsekkitoisinajattelija Vaclav Havel oli käynyt Suomessa presidentti Koiviston pyynnöstä selvittämässä ajatteluaan epäiltyään presidentille jossakin eurooppalaisessa yhteydessä etteivät suomalaiset oikein ymmärrä mitä on tapahtumassa. Havel antoi lehdistölle yhden lausunnon jonka vain paperinen Uusi Suomi julkaisi ennen kuihtumistaan pois. Helsingin Sanomat, Aatos Erkon `rautanyrkki´ kartanoherrojen ja Venäjän välissä, oli kokenut Uuden Suomen vihollisekseen.
Havel piti EU:ta historian vakavimmin otettavana rauhanliikkeenä joka on kuninkaiden ja kirkon monisatavuotisen sotaliiton jälkeen syntynyt uudenlainen, maallinen hallintomuoto.
Vaclav Havel kirjoittaa Carl Bildtin kirjahyllyssään säilyttämässä kirjassa:
"Valtio, joka ei epäröi valehdella omille ihmisilleen, on haluton olemaan valehtelematta muille valtioille. Kaikesta tästä seuraa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on todellisen rauhan olennainen edellytys ja ainoa todellinen tae siitä. Kansalaisten ja kansakuntien luonnollisten oikeuksien tukahduttaminenei ei turvaa rauhaa, vaan uhkaa sitä. Kestävä rauha ja aseistariisunta voidaan saavuttaa vain vapaiden miesten toimesta. "
"Valtio, joka ei epäröi valehdella omille ihmisilleen, on haluton olemaan valehtelematta muille valtioille. Kaikesta tästä seuraa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on todellisen rauhan olennainen edellytys ja ainoa todellinen tae siitä. Kansalaisten ja kansakuntien luonnollisten oikeuksien tukahduttaminenei ei turvaa rauhaa, vaan uhkaa sitä. Kestävä rauha ja aseistariisunta voidaan saavuttaa vain vapaiden miesten toimesta. "
Arvelin kulttuurihegemonian näkymättömän käden ohjanneen Suomen historian rikkaimman suvun pojat pelastamaan kansallisen kulttuurin kivijalkoja: Antti Herlin sai Aatos Erkon orvoksi jättämän Sanoma Oy:n, Niklas Herlin perinteikkään Uuden Suomen nimen ja Ilkka Herlin Suomenlahden rantojen suojelun joiden kauneudesta Jacob Söderman on sanonut, ettei niitä millään kunnallistoimikunnan päätöksellä ole saatu aikaan.
Kirjoitin myös Pekka Matilaisen ja Risto Jylhän saaneen potkut Helsingin yliopiston lehti Yliopistolaisesta kyseltyään Jorma Ollilan hartioiden kantokykyä. Eipä olisi toimittajienkaan kannattanut hurahtaa yhteen yo-lehtikuvaan, vaikka näkyikin valtakunnallisen lehden etusivulla Isodemarin aikoihin! Yliopistolainen oli julkaissut Havel-aiheisen "Rooma opettaa" juttuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti