Jospa pitkän historian kuluessa pohjoismaalaiset olisivat rakentaneet erikielisten alueiden yhteisönsä niin ettei ketään jätettäisi tai maalitettaisi saati muilutettaisi, vaan jokainen voisi löytää itsestään hyvän ihmisen alkion kuvittelematta pudonneensa jostakin pilvistä. Kukin voisi toteuttaa ihmisen mittakaavaa tunnustamalla biologisen äitinsä ja isänsä, kiistäen ”pyhän hengen” yllytyksen ottaa toisen alue haltuun suojatakseen sen.
Paradoksaalista kyllä holocaustin tuhkasta uutta Eurooppaa rakentaessaan monet rehelliset sielut löysivät sveitsiläisten elämäntavasta hyviä malleja: mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Eiväthän sveitsiläiset halua kaikki edes tietää minkä niminen henkilö kulloinkin liittovaltion presidentin pallilla istuu! Italiassakin kansa äänestää nykyisin paikallisesti milloin mistäkin hallintoseikasta jättämättä valtaa Roomalle. Pari viikkoa sitten päättivät radikaalisti supistaa parlamentin jäsenten määrää.
