Ajatuksia tuottavan Liberan ideologiset juuret löytyvät suurfirmojen Perheyrittäjistä, jossa ovat vaikuttaneet niin Berner, Fazer kuin Hartwall. Kaikissa jyllää Kim Jong-un ilmiö; veri on vettä sakeampaa kolmannessa polvessa. Kielikommunismia omistajatasolla. Valituista valituimpia.
Pjongjangissa USA:n aseita vihataan, Helsingissä rakastetaan. Kuuluisa koripalloilija Dennis Rodman on vieraillut useaan otteeseen Pohjois-Koreassa ja on kutsunut maan johtajaa Kim Jong-unia ystäväkseen. - Vuonna 2005 Dennis Rodman vieraili Sonkajärvellä eukonkannon MM- tapahtumassa.
Vuonna 1995 Helsingin Sanomat julkaisi pari mielipidettäni, kunnes päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti kolumnissaan ettei Suomi ole sellainen maa jossa täysin uusia asioita tuodaan julkisuuteen lehtien palstoilla, vaan niiden kehittelyä varten on olemassa moniaitakin puolueita!
Onpa perustettu uusiakin: Hjallis Harkimolle yksi ja Paavo Väyryselle kaksi, kuten myös Timo Soinille kaksi. Jossakin vaiheessa Soini alkoi jankuttaa että jos haluaa vaikuttaa puolueen politiikaan, pitää liittyä jäseneksi. En liittynyt. Siirryin some-vaikuttamiseen. Joskus on sanottu uuden ajatuksen omaksumisen omaa toimintaa muuttavaksi käytännöksi voivan viedä hyvinkin vuosikymmeniä.
Nyt aivan yllättäen, selaillessani blogiani, huomaan kirjoittaneeni laajan esseen 10.11.2010 uuden ihmisen syntymisestä.
Ihminen, jolla on terve itsetunto, uskaltaa vaatia oikeuksiaan. Hän osaa nähdä niin itsensä kuin muut yksilöinä ja osaa arvostaa erilaisia totuuksia. Hän tietää, että ihmisten väliset erot johtuvat pikemmin siitä mitä he tekevät sillä mitä ovat saaneet, kuin siitä mitä heille annetaan. Itsetunto edellyttää myös kykyä ottaa vastuuta itsestään sekä vastoin- että myötäkäymisissä. Se edellyttää uskallusta tuntea menestyksen hetkellä viehätysvoiman lumo; että on oikein olla hyväksytty ja haluttu. Terve itsetunto edustaa uhon vastakohtaa korostaessaan avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta. Voit tuntea itsesi paremmin toisten kautta ja toiset paremmin itsesi kautta. Sellaisten ihmisten yhteiskunnassa voidaan puhua ihmisoikeuksista. Heikkoitsetuntoisten maailmassa pätee vahvemman oikeus; ihmiset väistyvät, vaikenevat ja tyytyvät siihen mitä heille annetaan. Ruotsalaiset eivät osaa, tai eivät halua, kirjoittaa oikein edes suomenkielisiä nimiä, marmattavat suomalaiset, sen sijaan että älyäisivät vaatia laatua käyttäytymiseen. Jos et pidä saappaan jäljistä naamallasi, mikset nouse ylös lattialta?
Noihin aikoihin Matti Apunen nimitettiin Etelärannan propagandapäälliköksi ja Mikael Pentikäinen HS:n päätoimittajaksi, kunnes menetti omistajan luottamuksen vuonna 2013. Samoina päivinä julkaisin ensimmäisen kirjani "Ole se muutos jota etsit", johon nimen olin napannut päivän Hesarista jossa päätoimittaja Pentikäinen ihaillen kirjoitti Nelson Mandelasta.
Mikaelin isän, professori Juha Pentikäisen, setä Vilho Pentikäinen oli loikannut 1930-luvulla Suomen armeijan luutnantin virasta Neuvostoliittoon. Ne luurangot kolisevat yhä suvun kaapeissa. Kaiku vastaa stereona muuallakin kuin Sonkajärvellä paikallislehti Miilun päätoimittajan huoneessa. Kaius!
En ole koskaan tavannut Mikael Pentikäistä, vaikka olen syntyisin Sonkajärveltä. Hänellä on kesämökki Lapinlahdella, äitinsä synnyinkunnassa, Sonkajärven naapurissa. Hänen Juha-isänsä olen tavannut kerran Roomassa ollessani YK:n erityisjärjestön palveluksessa vuosina 1982-84. Olin virkavapaalla ministeriön virasta naispuolisen päällikön tuodessa Juha Pentikäisen juttelemaan kanssani, minkä tulkitsen yrityksesi etätartuttaa vakolijavirus minuun, koska tiedettiin minun tavanneen Moskovassa hyvin kauniin opiskelijatytön virallisella Helsingin kauppakorkeakoulun yo-kunnan vierailulla.
Miten sitten olin päätynyt Roomaan YK:n virkaan? Kukaan ei ollut minun kanssani aiheesta keskustellut, vaikka jo siihen aikaan piti olla selvää että kahden ihmisen suhteen järjestämiseen liittyy aivan liian monisäikeisiä vaikutteita, jotta se voi kuulua enempää piispojen kuin poliitikkojen tehtäviin. Rohkeat sielut kaatoivatkin idän muurit jotta nuoret saattoivat vapaasti seurustella keskenään. Tosin tämä kuulostaa vitsiltä Suomessa, jossa pidetään maan tapana että valtionjohtajia avitetaan löytämään kumppani omasta taustaryhmästä tai ns. Etelärannan kolmiosta kuten ennen vanhaan kuningashuoneen perillisille katsottiin aateliskalentereista sopivia ehdokkaita.
Itäsuomalaisuudesta joutuu Helsingissä aina maksamaan, oli iltakoulun opettaja varoitellut kirjoitettuani 1972 viisi laudaturia työn ohella nähtyämme kuvani yo-lakki päässä Suomen Sosialidemokraatti- lehden etusivulla. Minulla kun ei ollut ollut pienintäkään tekemistä minkään puolueen kanssa.
Paljon jouduinkin maksamaan tietämättömyydestäni sukuni taustoista isän säästettyä lapsensa salaamalla kokemistaan vaikeuksista isovanhempien kuoltua 1920-luvun alkuvuosina jolloin x lasta joutuivat sukulaisten hoidettaviksi huutolaislasten kaltaisissa oloissa. Kotitalomme oli annettu Sonkajärven kunnanlääkärin vastaanottotilaksi. Isäni oli varttunut 18-vuotiaana meni apteekkarin uuden talon talonmieheksi.He vuorostaan joutuivat kokemaan elämän arvaamattomuuden ajan jättäessä 1960-luvulla kahdeksan lasta luomaan oman tiensä. Niinpä en osannut kuvitellakaan kansainvälisten työtoverien voivan olla oikeassa arvellessaan päässeeni kansainvälisenä sosiaalihuoltotapauksena Roomaan. Päinvastoin tunsin itseni verisesti loukatuksi kuullessani epäilyksiäkään sellaisesta.
Rönkön maja täisauna rannalla
Massiivisen leimaamisen seurauksena annoin pikkusormeni puolueelle mennessäni talkoomiehenä pohjoiskarjalaisen ay-toimitsija Pekan mukana rakentamaan nuorisolle retkeilymajaa Länsirajan lestadiolaiskylään paikallisten ihmetellessä etelänherrojen riehuntaa järven rantapöheikössä itikoiden syötävänä. Niissä yhteyksissä näin Lauri Ihalaisen ja Johannes Koskisen olematta puheissa kummankaan kanssa, kuten en myöskään ole koskaan puhunut Matti Putkosen kanssa jonka olin kerran nähnyt samoissa seurapiireissä Helsingissä.
"Rönkön majaa” alettiin rakentaa yhteiskunnallisen peliyhtiön rahoilla 1970-luvun loppuvuosina, mutta vaistomaisesti en pannut nimeäni mihinkään paperiin. Nyttemmin luulen majaa aiotun samanlaiseksi koulujen kielenopetuksen vaurioittamien nuorten hoitolaitokseksi kuin Paavo Väyrynen on tehnyt keventäen taakkaa niiden hartioilta jotka toki tietävät pakkokoulutuksen aiheuttamat vauriot herkässä iässä oleville pojille.
Täisaunan virkaa toimittaneen savusaunan rintamasuunta avautui länteen Ruotsin puoleisten vuorten siintäessä rajajoen takana. Kielletty suhteeni kuvakauniiseen moskovattareen oli siis tiedossa.
Matti Putkosen ilmeestä Aleksanterinkadulla hänen poliittisen uudelleen syntymisensä tapahduttua saatoin säpsähtää jotakin olevan tekeillä. Ilmeisesti hänellä oli Perussuomalaisten puolueen jäsenrekistereiden haltijana osuutta kun niitä käyttäen mentiin suoraan nettiruudun kautta avainhenkilöiden silmille puoluetta hajoittamaan samaan tapaan kuin katolisissa yhteisöissä jutellaan luottamuksellisesti rippituolissa seinän läpi. Siksi lapsenuskoisten vaikeneminen on ollut täydellistä.
Näin se menee Soinin ja seuraajansa kohdalla: Politiikka on kuin mafia. Jos kärähdät, et puhu. Omerta – vaikenemisen laki – on muita lakeja vahvempi.Totuus ei tule esiin, sillä se tekisi kipeää. Totuus voisi sattua sillä se liippaisi europarlamentaarikkoa, puolueen puheenjohtajaa, tulevia kansanedustajia. Vaikenemisesta on liian monille paljon enemmän hyötyä kuin totuudesta.
Kasakan uhka
22.3.2014
Kirjoittelen turistin terveisiä Moskovasta maistellen Pauligin kahvia McDonald'sissa. Täällä on aurinkoinen rauha maassa, mitä nyt tv-kanavat pyörittävät vanhoja sotajuttuja kuten Suomessakin. Joskus suomenruotsalaiset kehuvat suomenkielen sopivuutta jumalanpalvelukseen. EU:n vetovoima perustuu omakielisten paikalliskulttuurien vapaaehtoiseen yhteistyöhön, Venäjän alueiden hallinto pikemmin yksikielisyyteen.
Parin päivän tarkastelu Moskovassa ruohonjuuritasolla panee hämmästelemään tahtia. Paikat kiiltävät ja kansa hymyilee, kerjäläisiä vähemmän kuin Helsingissä. Sotsin kisat saattoivat näyttää joidenkin ukrainalaisten silmissä turhan prameilta.
14.9. 2014
Kuopion piispa Jari Jolkkonen otti sunnuntaina Sonkajärvellä pitämänsä veteraanijuhlan puheen johdannoksi presidentti Mauno Koiviston vuonna 1944 sotamiehenä kirjoittamat sanat: ”Tilanne tuntuu nyt raskaammalta kuin koskaan Suomen historiassa. Toivokaa parasta ja rukoilkaa puolestamme.”
-"Mikä on tilanne nyt Suomessa, Euroopassa ja maailmassa? jatkoi Jolkkonen. "Onko sotamies Mauno Koiviston huokaus 70 vuotta sitten saanut uutta ajankohtaisuutta?"
10.11.2014
Presidentti Sauli Niinistö sanoi tänään maanpuolustuskurssin avajaisissa “Eräs opettavainen venäläinen sananlasku kuuluu: ”kazak berjot što ploha ležit” eli ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”.
Meillä on unelma
Julkaisin Siperian opettamassa maassa omatoimisesti vaihtoehtoiskirjan "Rooma opettaa" vuonna 2015. Kirjan alkusivulla totean saaneeni vaikutteita ajatteluuni hollantilaiselta Theodore van der Plujim'lta työpaikallani Roomassa.
Olin kaksi vuosikymmentä aikaisemmin lähettänyt kulttuuriministeri Claes Anderssonille vapaamuotoisen apuraha-anomuksen tutkiakseni onko pohdittu eliittiä vähemmistönä joka puhuu toisten puolesta pitäen asemaansa itsestään selvyytenä? Lähetin valmiin kirjan HS:n toimitukselle joka vastasi etusivullaan kustannustoimittaja Antti Arnkilin odottelevan Otavassa uusia käsikirjoituksia, vaikka olisivatkin "humoristisen savolaisia". En lähettänyt.
Pian järjestettiin eduskunnan edessä Kansalaistorilla suuri mielenosoitus "Meillä on unelma". Presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän lähettämät terveiset luettiin kansanedustaja Olli Immosen maahanmuuttoa vastustaneen facebook- kirjoituksen provosoimassa tapahtumassa.
Syksyn kuluessa Paavo Väyrynen sai nimiinsä oman Kansalaispuolueen. Oletettiin, että olisin mennyt siihen mukaan saamaan oikaisuhoitoa väitettyäni Platonin antiikin Ateenassa esittämän ihanneyhteiskunnan mallin toteutuneen hämmästyttävän hyvin Suomessa: 1) filosofit ajattelevat, 2) sotilaat turvaavat heille työrauhan ja 3) rahvas järjestää elintarvikkeita.
Muutama vuosi ennen massiivista #metoo- kampanjaa vihjasin kirjassa erään ranskalaisen 1700-luvun valistusfilosofin pitäneen rumien naisten hallitsemaa vähemmistöjen paratiisia pahimpana kuviteltavissa olevista yhteiskuntamalleista.
Lokakuussa 2015 hollantilainen Susan Duinhoven nimitettiin Sanoman toimitusjohtajaksi vastaamaan konsernin johtavien toimittajien nimityksistä.
Tolkunmiehet
Erkki Tuomiojan johdettavaksi perustettiin saman syksyn 2015 aikana ulkoministeriön tuella Helsingin yliopiston yhteyteen Historioitsijat ilman rajoja- yhdistys, "tolkunmiehet". Puheenjohtaja on isännöinyt diplomaattitason päivällisiä veistä ja haarukkaa tottumaaan käyttäville tutkijoille maailman metropoleissa. HS:n entinen päätoimittaja Janne Virkkunen kuuluu yhdistyksen hallitukseen.
Tolkunmiesten jokavuotinen suurtilaisuus tunnelmoida lestadiolaisten suviseuroilla on vallitsevassa tilanteessa peruttu. Niissä väyrysläiset kokisivat olevansa donnerilaisten kanssa yhteisessä etulinjassa; he valmiina rintamalle ja donnerilaiset tv-studiossa kertomatta herätysliikkeiden syntyneen 1800-luvulla jolloin ruotsalainen Laestadius lähetettiin sitomaan paljolti luonnonuskoisia saamelaisia länteen maan jouduttua Venäjän vallan alaisuuteen jonka vetovoimaa pyrittiin hillitsemään toistamalla moneen kertaan sanottua yhä uudestaan ja uudestaan. Pelättiin kasakan vievän jos on löyhästi kiinni.
Sitäkään ei seuroissa kerrota että läntisen ajattelun kehitys sotien jälkeen on painottunut laumauskosta yksilön omiin valintoihin henkilökohtaisena pelastuksena. Viehätysvoima (charmi) on sitä että osaa kuulla myönteisen vastauksen vaikka ei olisi esittänyt selvästi muotoiltua kysymystäkään, kirjoitti ranskalainen nobelkirjailija Albert Camus. Ikuinen totuus ettei ihminen ole luotu olemaan yksin, ei olekaan ensisijaisesti suhteissa lompakon paksuuden kanssa.
Tehkää toiset kaltaiseksenne? Näyttää siltä että dreamteam on luotu toteuttamaan monenkin anderssonin voimin tolkunmiehen näyttäessä suuntaa käden heilautuksella, vaikka ihanneyhteiskuntaa ei luulisi totuuden jälkeisessä ajassa tavoiteltavan.
Miten syntyä uudeksi? siinäpä probleema
Tunnustetaan perintönä oma biologinen äiti, isä ja esivanhemmat (muutenhan voisi luulla pudonneensa jostakin ylempää) lapsuuden maisemat, äänet, tunnelmat, kristillinen uskonto, paikallinen kieli; muuttuvina poliittinen toiminta, ideologia ja muut uskonnot sekä kielet, jotka ovat kyllä opittavissa kuten Katri Kulmuni on osoittanut.
Ajatuksen voima siirtää vuoria kielen pelastaessa meidät kun olemme yksin paljaina maankamaralla ja äkkiä tulee ilta, uskontoon tai ihonväriin katsomatta.
Oma kieli, joka oli paikallisena olemassa jo ennen kaiken ns. sivistyksen tuloa, vapaaehtoisen tai pakotetun. Siihen oivallukseen on perustunut läntisen ajattelun, meidän mielestämme kaikkein kehittyneimmän ajattelun, radikaali kehitys sotien jälkeen, kuten Vaclav Havel on kirjoittanut. Hän on kutsunut EU:ta historian vakavimmin otettavaksi rauhanliikkeeksi joka on syntynyt kuninkaiden ja kirkon vuosisatoja hallinneeen sotaisen ajanjakson jälkeen aivan uudenlainen maallinen hallintotapa.
Kouluja käyneen suomalaisen tuntuu vain olevan vaikea puhua tunteistaan äidinkielellään, ellei satu olemaan ruotsinkielinen jolloin asetelma kääntyy ylösalaisin. Taviksille kieli ei ole ongelma eikä tuota häpeää, silti työväen julkkisääninä esiintyvät vuosisataisen diplomaattiperheen vesa Erkki Tuomioja ja yliopettajana Li Andersson dreamteamissa. Vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee.
Se, joka diggaa seniorikielestä, ei himmaile, vaan skulaa täysillä. Stadilaisuus monille merkitsee turvan hakemista ruotsinkielisyydestä kuten aina väliportaan eläjille käy. Uutta ajattelua tarjolla Virossa, jossa eräiden suomalaisten kulttuurihahmojen neuvosta piittamatta ei haluta venäjänkielelle samanlasta ökyasemaa kuin ruotsinkielellä on Suomessa, vaan rakennetaan totalitarismin jälkeistä vironkielistä Viroa.
Viro on paikka jossa vironkieli on turvassa; Venäjä on paikka jossa venäjänkieli on turvassa, jne, sanoi Lennart Meri; jos ei hyvä niin voi äänestää jaloillaan.
Kun oikein silmiin katsotaan ( tämä teksti on julkaistu blogissani 14.11.2019 tiivistelmänä muutaman päivän aikana eräissä US-blogeissa käyttämistäni puheenvuoroista):
Tapahtuipa niin, että yksi-isäisen läntisen ajattelun kaksi veljestä - kristityt ja juutalaiset- joutuivat ankaraan perimyssotaan ääripisteenään holocaust. Ajattelu meni uusiksi.
Sattuipa silloin elämään maanosan äärellä eloisa kaksinaiskulttuuri enemmistön luopumisen tuskassaan joka ei näyttänyt oman veljessotansa hurmahenkisissä muistoissaan kuulleenkaan maanosan suuresta murroksesta jonka seurauksena Ruotsissakin on vakiintuneen tavan mukaan ministereinä myös maahanmuuttajia. (latinalaisperäinen sana "ministeri" tarkoittaa alkujaan saarnamiestä, pappia)
Suuren itäisen naapurin ”ideaan” perehtyneen Manun kehotusta olla maailman onnnellisimmassa maassa tyytyväisiä siitä että saadaan ylipäätään olla olemassa, vaalitaan kirkollisissa toimituksissa. Lapsenuskoisten touhuja, sanovat jotkut lännempänä.
Eteläisen veljeskansan lehtimies, lähestyttyään pelokkaana mainittua sotasankaria tämän maineen vuoksi, kysyi, oliko sodassa ollut helppo ampua vihollisia, sai vastauksen, että pikemmin oli ollut vaikeaa koska pyrkivät juoksemaan pakoon.
Mutta kun oikein silmiin katsotaan, niin kaikkihan me olemme demareita! Niin, että mitä se onkaan se yli-ihmisyys? Muuta kuin tottelevaisuutta?
Sillä aikaa nuoret muuttavat Suomesta. Paska maa. Kaiken maailman dosentit suoltavat soopaa peittääkseen tosiasian että ovat Suomen Vatikaanilaisia horiskoja. Turun omistavan rakkauden otteessa. Alusta loppuun. Italiaanot kokevat pääosin olevansa filosofeja kukin yksilö sellaisenaan, Pappa hallinnoi itsenäistä Vatikaanin valtiota välillä savuja pössäytellen kun on asiaa, Suomessa dosentit kuuntelevat Åboa omana vatikaanina ja antavat lausuntoja yksittäisten sanojen merkityksistä.
Suomalaisen niskassa painaa senioriteetti; katsotaan ylöspäin ettei pahoiteta mieliä, kun halutaan turvata omien jälkeläisten menestys.
Jean-Paul Sartre kirjoitti ettei holocaustin jälkeen yksikään sukupolvi voi välttää omaa vastuutaan siirtämällä sitä nuoremmille. Jokainen voi käyttää omia aistejaan havainnoimaan ympäristöä.
Stadissa sanovat, että joka diggaa seniorikieltä, ei himmaile, vaan skulaa täysillä. Suomi onkin eri maata.
